Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että ihmiset eivät tykkää jos puhun harrastamastani liikunnasta
07.09.2025 |
Olen havainnut että innostuessani harrastamaan monipuolisesti liikuntaa muutama vuosi sitten (ja sen jatkuessa edelleen säännöllisesti), ihmiset eivät selkeästikään halua kuulla minun kertovan mitään harrastamastani liikunnasta.
Ihmeelliseksi tämän tekee se, että kaikista muista harrastuksistani tai tekemisistäni mainitseminen ei aiheuta ollenkaan samanlaista penseää suhtautumista.
Esim jos kerron niitä näitä jutustellessamme ja molemmin puolin(!) kuulumisiamme kertoessa niinkin tavallisen asian kuin että "siivosin eilen" ja mainitsen mitä tein/oliko pyykkiä paljon tms., tai että luin jonkun kirjan, niin nämä saa paljon paremman vastaanoton, kuin jos sitten kerron että " kävin uimassa kilometrin ja tänään salilla tekemässä uutta harjoitusohjelmaa".
Tämä saa nyt alanuolia varmasti, mutta itsellä on tullut mieleen, että kadehtivatko ihmiset oikeasti toisten liikunnallisuutta? Vai mikä tämä juttu on, että toisen liikuntaharrastus ei kiinnosta ja annetaan näkyvästi huomata, että siitä mainitseminen koetaan asiaksi josta ei saisi puhua. Jos ja KUN paljon vähäpätöisemmätkin harrastukset kuitenkin ns. kiinnostaa ja niistä on luvallista ja suotavaa puhua small talkina. Miksei liikunnasta?
Ja EI, en selosta liikunnasta koko aikaa, en painosta ketään liikkumaan, enkä kerro yksityiskohtia. Mutta ihan vaan maininta "kävin uimassa kilometrin" tuntuu olevan lause, joka ohitetaan tyystin eikä siitä haluta kuulla yhtään mitään enempää.
Kommentit (175)
Koska sinä et osaa keskustella asiasta vaan pidät siitä maanista monologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä, miksi ihmeessä kerrot muille miten siivosit ja miten paljon pyykkiä oli? Voiko tylsempää jutunaihetta olla. Ei ihme, jos eivät jaksa kuunnella enempää.
Ap, en tiedä miksi haluat puhua siitä urheilusta. Olet urheillut ilman siitä puhumistakin. Ensinnäkin, ne jotka urheilevat eniten harvoin puhuu siitä. Yleensä myöskään suoritukset eivät ole kovinkaan kovia, vaikka asenne välillä siltä vaikuttaa. Esim. Tuo sinun kilometrin uiminen ei suurimmalle osalle ole edes matka, vaan alkuverryttely. Toki kannustaa uimiseen voisi, mutta onko sulla sellainen asenne, että haluat kannustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta miksi ihmeessä niiden muiden pitäisi olla kiinnostuneita sinun liikkumisestasi? Mitä mielenkiintoista siinä on jos uit kilometrin? Niin minäkin uin, mutta minlä takia siitä kenellekään mainitsisin?
No Ap:han sanoi, että liikkuminen on iso osa hänen elämäänsä. Itse kokisin vähän loukkaavana, jos läheinen ystäväni ei olisi kiinnostunut minulle tärkeistä asioista. Silloin kyllä miettii, onko toinen sittenkään niin läheinen.
Filatelialle postimerkit jne on iso osa elämää.. Jaksaisitko joka kerta tavatessa kuunnella postimerkkeilystä innostuneena?
Ai uit kilometrin.... ookoo vauuuuuuu!!!!! *hyppii tasajalkaa ja taputtaa* High five!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
Se matkan mainitseminen saa ehkä asian kuulostamaan leuhkimiselta, tulee sellainen pätemisen vaikutelma. Eihän muutenkaan sanota, että luin eilen hyvää kirjaa 358 sivua. Tai neuloin 1950 silmukkaa.
Tämä. Liikuntahullut ovat kilpailunhaluisia ja se tulosten mittaaminen on niin verissä, ettei enää hahmoteta, ettei kukaan muu puhu tuolla tavalla. Samoin vaikka ne, jotka nostivat x kiloa penkistä ja haluavat heti kertoa kaikille. Ihan kiva, mutta ei minulla ole hajuakaan, oliko se paljon vai vähän.
Matkat ja ajat nyt ovat melko oleellisia tietoja kertomaan minkälaisesta oli kyse. Sanot lenkki, niin joku näkee päässään 300m löntystelyn koiran kanssa.
Miksei lukija sano että luki kirjaa, miksi hänen pitää ruveta kertomaan teemasta? Yrittääkö jotenkin brassailla? Miksi neulojan pitää kertoa että neuloo paitaa lahjaksi kummilapselleen, yrittääkö jotenkin saada minua tuntemaan alemmuutta?
Vierailija kirjoitti:
Ai uit kilometrin.... ookoo vauuuuuuu!!!!! *hyppii tasajalkaa ja taputtaa* High five!
Ai kävit eilen uudessa ravintolassa?? Wauuuu! Osaat syödä! Halutako mitalin? *hyppii tasajalkaa ja taputtaa*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta pätkän vertaa urheilu. Minulle käveleminen, järvessä uiminen ja tanssiminen eivät ole urheilua vaan liikuntaa. En kestä, kun joku alkaa vauhkoamaan jostain t@pp@van tylsästä urheilusta. En ymmärrä pointtia, en ymmärrä mikä siinä on niin upeaa, en vain ymmärrä enkä ole siksi kiinnostunut. Toisaalta minua ei myöskään kiinnosta puhua kenenkään tanssimisewta, kävelemisestä tai uimisesta järvessä. En käsitä urheilun seuraamista telkkarista enkä vain t a j u a mikä siinä kiehtoo.
Jep. Itse harrastan kyllä ihan urheiluakin ja treenaankin suht kovaa, mutta ei minua siltikään kiinnosta katsella juuri pätkään muiden urheilua. Telkkarista vielä vähemmän. Kanava kääntyy heti. No, oikastihan en edes juuri katsele telkkaria...
Mitäpä tuohon kommentoida good for you, mutta varmaan harva pystyy samaistumaan? Tulee itselläkin 9 000 "kellotettua" juoksukilometriä täyteen Stravassa, mutta harvemmin asian otan kenenkään kanssa esille ja profiilikin on yksityinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai uit kilometrin.... ookoo vauuuuuuu!!!!! *hyppii tasajalkaa ja taputtaa* High five!
Siis oletteko te ihmiset ihan sairaita päästänne ja täysin negatiivisia?
Ettekö löydä MITÄÄN positiivista siitä, että Ap on uinut sen tonnin? Sehän on hieno juttu, että pitää huolta terveydestään ja kunnostaan.
Ei aina tarvitse olla mikään huippusaavutus mainitakseen siitä.
Tsemppiä Ap, koeta jaksaa näitä negailijoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai uit kilometrin.... ookoo vauuuuuuu!!!!! *hyppii tasajalkaa ja taputtaa* High five!
Ai kävit eilen uudessa ravintolassa?? Wauuuu! Osaat syödä! Halutako mitalin? *hyppii tasajalkaa ja taputtaa*
Veikkaan, että se uudessa ravintolassa käyminen herättää enemmän keskustelua kuin kilsan uinti. Sori vaan, mutta toiseen vastaisin aha ja toisesta kysyisin, oliko hyvää ruokaa? Minkä hintaista? Oliko mitään erikoisuuksia? Millainen ilmapiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellista on valita jutunaiheet seuran mukaan.
Jäin itse eläkkeelle puoli vuotta sitten ja päätin panostaa vähän enemmän vanhaan harrastukseeni eli juoksuun. Se on ehkä lähtenyt vähän lapasesta eli pääsen tekemään jotain muuta kuin juoksuun liittyvää vasta klo 15 jälkeen.
No eniveis kun tutut kysyvät miksei minua ole näkynyt niin vastaan, että olen vähän juossut viime aikoina mutten sitten muuta. Itse juoksusta puhun vain sellaisen kanssa joka itsekin harrastaa liikuntaa, ja mielellään juoksua. Vain juoksija tietää miltä juoksijasta tuntuu.
Ois kiva tietää mistä löytäisi pikkuisen vanhempana kavereita jotka liikkuu edes joskus eikä kaikki pyöri viinan, krapuloiden ympärillä.
Taitaa olla aika mahdotonta, nytkin olisi puhelinsoiton päässä vähintään kymmenen "juoppoa" jotka on parhaita kavereita ikinä kännipäissään. Yritäppä pytää tekemään jotain selvinpäin, käymään vaikka kävelyllä.
On välillä aika yksinäinen olo, en voi juoda enää viinaa, enkä halua katsoa ihmisiä juovuksissa selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vili veikkaus: kerrot liikkumisesta tarkemmin kuin muusta ja ehkä eri sävyyn, kehuskellen, vaikka et sitä itse huomaakaan. Itse en kyllä jaksa kuunnella kenenkään "eilen treenasin x-määrän ja tänään tein uutta ohjelmaa" - juttuja, vaikka liikun itsekin aktiivisesti. Enkä kyllä raportoi muille omia treenejäni, vaikka muista asioista keskuttellaankin.
Hassua, että ajattelet heti muiden olevan kateellisia- se asenne ehkä paistaa rivien läpi jutuistasi. Eli asetat itsesi muiden yläpuolelle, muuten et ajattelisi muiden olevan kateellisia.
Tuli ihan sama mieleen. On ihan eri asia kertoa liikkumisestaan vaikkapa niin, että kertoo kuinka uimahallilla oli paljon porukkaa tms. yksityiskohtaa kuin kertoa liikkumisestaan kehuskellen. Näissä on selvä ero, mutta usein kertojat itse eivät tajua sitä eroa.
Onko tässä ehkä käynyt niin, että nyt kun ap on aloittanut liikuntaharrastuksen (ilmeisesti vuosi sitten), liikunnasta on tullut hälle identiteetti josta pitää puhua kehuskellen? Minulla on paljon liikunnallisia kavereita (treenaan itsekin paljon) ja joskus treenaamisesta puhutaankin, mutta kukaan ei jaksa sellaista ainaista kehuskelua ja itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Jos joku kaveri tekee vaikka uusia enkkoja salilla tms. niin totta kai kannustan ja olen iloinen. Mutta sellaista ei jaksa kukaan joka ajattelee olevansa joku Jani Sievinen kun ui kilsan. Hieno juttu tietysti aloittelijalle, mutta tosiaan ei mikään ihmejuttu. Treeneistä puhumiselle on aikansa ja paikkansa ja mikä tärkeintä: tapansa. Eli sillä miten niistä treeneistään muiden kanssa puhuu on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai uit kilometrin.... ookoo vauuuuuuu!!!!! *hyppii tasajalkaa ja taputtaa* High five!
Ai kävit eilen uudessa ravintolassa?? Wauuuu! Osaat syödä! Halutako mitalin? *hyppii tasajalkaa ja taputtaa*
Veikkaan, että se uudessa ravintolassa käyminen herättää enemmän keskustelua kuin kilsan uinti. Sori vaan, mutta toiseen vastaisin aha ja toisesta kysyisin, oliko hyvää ruokaa? Minkä hintaista? Oliko mitään erikoisuuksia? Millainen ilmapiiri
Minulle taas esim. liikuntasuoritus on paljon mielenkiintoisempi ja herättäisi kysymyksiä. Näin meitä on erilaisia.
Minä harrastan myös uintia ja käyn lenkeillä. Kerron usein tekemisistä puhuttaessa, että kävin uimassa tai tein kunnon lenkin. Mitään kilometrimääriä en kyllä yleensä mainitse, jollei joku ihan kysy, että paljonko uit, tai miten pitkän lenkin teit. Silloin kun puhuu toisen aktiivisen uintiharrastajan, tai innokkaan lenkkeilijän kanssa, voi ihan vertailumielessä puhua tarkemmin suoritusmääristä, mutta eihän ne määrät tai matkat muita kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
Se matkan mainitseminen saa ehkä asian kuulostamaan leuhkimiselta, tulee sellainen pätemisen vaikutelma. Eihän muutenkaan sanota, että luin eilen hyvää kirjaa 358 sivua. Tai neuloin 1950 silmukkaa.
Tämä. Liikuntahullut ovat kilpailunhaluisia ja se tulosten mittaaminen on niin verissä, ettei enää hahmoteta, ettei kukaan muu puhu tuolla tavalla. Samoin vaikka ne, jotka nostivat x kiloa penkistä ja haluavat heti kertoa kaikille. Ihan kiva, mutta ei minulla ole hajuakaan, oliko se pal
Jos ne matkat ja ajat kertovat sinulle paljon, niin avaa ja tulkitse ne sitten juttukaverille, anna konteksti. Muutoin kuulostat yhtä hassulta kuin se, joka kertoo neuloneensa n silmukkaa tai lukeneensa n sivua.
Halutaanko siivousjutuista sitten kuulla lisää? Vähän epäilen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
Ja miksi? Miksi ei saisi sanoa, että uin kilometrin?
Itse ainakin ylpeästi sanon, jos olen uinut esim. 1,5 km. En siitä jauha koko ajan, mutta kyllä sen voi mainita.
Siinähän se taikasana tuli, "ylpeästi". Eli kyse ei ole muiden kateudesta vaan sinun itsekehustasi.
Olet erehtynyt. Kilometrin uiminen on sohvaperunallekin ihan normaali uintimatka (esim. minulle). Jos kaveri kertoisi uineensa eilen vaikka kolme kilometriä, varmasti tarttuisin siihen ja kyselisin jotain, koska matka on epätavallisen pitkä. Mun mielestä tuntuisi tosi oudolta kehua tai kysellä jostain noin tavallisesta, ainakin normaalilta terveeltä ihmiseltä. Jos kyseinen sanoja olisi esimerkiksi juuri äskettäin oppinut uimaan, niin pitäisin sitä hienona saavutuksena ja kehuisin.