Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

n ymmärrä miksi velat aina haluavat väittää, että perheelliset muka katuu lapsiaan. 99% on maailman onnellisin niistä lapsistaan! Ja jos joskus väsyneenä sattuu velan kuullen sanomaan, että ei olis pitänyt tehdä koko pentuja, niin tämä ottaa sen todesta ja luulee, että lapsiperheet katuu niitä lapsiaan, jotka IHAN OIKEASTI tekee heistä maailman onnelisimpia. 

Miksi keksit päästäsi lukuja, jotka eivät ole totta?

Pelkästään Euroopassa on useampi maa, jossa lapsia katuvien vanhempien osuus on yli 10%. Saksassa jopa 20%.

Tietäisit nämä jos lukisit tutkimuksia. Mutta koska et tiedä, levität valheita.

Paras juttu veloissa on se, että ne väistämättä kuolee sukupuuttoon. Loppuupahan se typerä vinkuminen yksi vela kerrallaan.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n ymmärrä miksi velat aina haluavat väittää, että perheelliset muka katuu lapsiaan. 99% on maailman onnellisin niistä lapsistaan! Ja jos joskus väsyneenä sattuu velan kuullen sanomaan, että ei olis pitänyt tehdä koko pentuja, niin tämä ottaa sen todesta ja luulee, että lapsiperheet katuu niitä lapsiaan, jotka IHAN OIKEASTI tekee heistä maailman onnelisimpia. 

Miksi keksit päästäsi lukuja, jotka eivät ole totta?

Pelkästään Euroopassa on useampi maa, jossa lapsia katuvien vanhempien osuus on yli 10%. Saksassa jopa 20%.

Tietäisit nämä jos lukisit tutkimuksia. Mutta koska et tiedä, levität valheita.

Laitahan niitä tutkimuksia, niin luetaan. Itse olen lukenut lukuja, joiden mukaan nuorena velaksi identifioiduista yli 70% haluaa lopulta lapsen, ja lopuistakin suurin osa katuu vanhana lapsettomuutta.

Miksi osalla on niin kova tarve ajatella, että iso osa lapsiperheellisistä katuisi lapsiaan? Mitä se kertoo heistä? Osa varmasti katuukin, mutta suurimmalle osalle lapset ovat elämän suurin ilo.

Vierailija kirjoitti:

Kersa on kersa, oli se 1 tai 50 vuotinen, riesa se on kumminkin.

 

vela M59

En minä ole toivottavasti ainakaan. Pyrin olemaan ystävällinen, avulias ja hyödyksi. Kannustan kaikkia muitakin kersoja kokeilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua ahdistaisi varmaan teini-ikä, etenkin nykymaailmassa joka on niin raadollinen.  

Ymmärrän, niin minuakin etukäteen. Mutta kun ihan viime vuosina olen kolme lasta läpi teini-iän luotsannut, niin ei meillä ollut mitään ongelmia.Paljon helpommin ja paljon hyvinvoivempina lapseni teini-iän läpi elivät kuin itse aikanaan 90-luvulla.

Mä taas tajuan hyvin aloittajan pointin. Perhejatkumon ja sen mitä aikuiset lapset voivat tuoda elämään. 

Itse kyllä velana tajuan että on siinä muitakin kauheuksia sen lapsiajan jälkeen luvassa. On ihan helvetinmoinen työ pitää huoli siitä että lapsi ei ensimmäisen 18 vuotensa aikana käytä alkoholia/huumeita, seurustele, harrasta seksiä, pelaa videopelejä, heilu kaupungilla, käyttäydy huonosti, tee rikoksia, joudu jengiläisten puukottamaksi sun muuta. Nuorison sekoilu johtuu siitä että vanhemmat sallivat sen. Alaikäisenä ei ole mitään tarvetta millekään biletykselle tms hömpälle, opiskelu ja koulumenestys on paljon tärkeämpää. Tarvitsemme suomeen entistä enemmän kunnollisia työssäkäyviä sivistyneitä kansalaisia eikä sivistymättömiä juntteja.

Vierailija kirjoitti:

Kersa on kersa, oli se 1 tai 50 vuotinen, riesa se on kumminkin.

 

vela M59

Ikävää että vanhempasi ovat suhtautuneet sinuun aina noin, ja ilmeisesti vieläkin. Ei se 9 vuotta lisää riesasta muuksi muuta.

Lapsia ovat koko ikänsä. Aina saa olla huolissaan ja avustaa rahallisesti.

Nykyisten pikkulasten vanhemmat vielä enemmän.

Onneksi omat ovat aikuisia.  On paljon helpompaa elämää huolehtia vain itsestään.

Palkaksi saa ärinää ja haistattelua.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä pointtia. Aikuisten välisiä suhteita saa myös ilman että laittaa kahta vuosikymmentä aikaa ja merkittävästi rahaa sen uuden aikuisen kasvattamiseen. 

Tästä sen juuri näkee, että vela ei ymmärrä perhesuhteista yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.

Eniten tuo varmasti päätös mitä elämältään haluaa, mitä arvostaa. Osa arvostaa eniten itseensä keskittymistä, omaa hyvinvointia, elämän helppoutta. Toiset kokevat elämäsnä arvokkaaksi ja mielekkääksi jos sillä on tarkoitus. Yksi tärkeä tarkoitus on auttaa uutta elämää alkuun, hoivata omia jälkeläisiä, katsoa kuinka kasvavat ja kehittyvät. Se on välillä raskasta, mutta oman elämän kokee tärkeäksi ja mielekkääksi kun saa hoivata rakkaitaan. Kun kasvavat aikuisiksi tuo side ei häviä, rakkaat lapset pysyvät elämässä. Ihminen on sosiaalinen eläin, yhteisöön kuulumisen tarve on suuri ja perhe parhaimmillaan on turvallinen ja yksilöitä tukeva yksikkö. Näin minä ajattelen, joku muu kokee toisin.

Veloissa on todennäköisesti paljon sellaisia, joiden oma lapsuuden perhe on ollut ongelmallinen. On koettu oma lapsuus onnettomaksi, jääty ilman vanhempien tukea tms. Siksi ei arvosteta perhettä ja vanhemmuutta? Ehkä tuo hyväkin etteivät halua lapsia. Jos lapsia tekevät tasapainoisista perheistä tulevat, ehkä tulevien lasten vanhemmat kykenevät hyvään vanhemmuuteen.

Kyllä me velat tiedetään toi. Sehän se siinä rasittavinta onkin, kun pitää olla toisen vanhempi vuosikymmeniä. En kyllä halua olla edes hetken vertaa pikkukakaran äiti, mutta kun se ei edes lopu siihen. Se loppu vasta omaan kuolemaan, tai ehkä jonkin verran sitä ennen dementiaan, kun ei muista olevansa vanhempi. 

Onko täällä pariskuntia, joilla on pitkä liitto ja ovat yhdessä vapaaehtoisesti lapsettomia? Milloin päätös syntyi?

Vierailija kirjoitti:

Paras juttu veloissa on se, että ne väistämättä kuolee sukupuuttoon. Loppuupahan se typerä vinkuminen yksi vela kerrallaan.



 

Onneksi perheelliset ei ikinä vingu mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä pointtia. Aikuisten välisiä suhteita saa myös ilman että laittaa kahta vuosikymmentä aikaa ja merkittävästi rahaa sen uuden aikuisen kasvattamiseen. 

Tästä sen juuri näkee, että vela ei ymmärrä perhesuhteista yhtään mitään. 

Olen erittäin iloinen siitä, etten ymmärrä. Keskiaikaiset kidutusmetodit (todet ja keksityt) ovat nekin paljon ilahduttavampia kuin perhesuhteet ja niiden jatkuva, loputon myllääminen.

Vierailija kirjoitti:

Paras juttu veloissa on se, että ne väistämättä kuolee sukupuuttoon. Loppuupahan se typerä vinkuminen yksi vela kerrallaan.



 

Toivottavasti sun lapsesta tulee vela, ja toivot sitten lapsesi kuolemaa ja iloitset siitä. Lopettaapahan sen vinkumisen. XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua ahdistaisi varmaan teini-ikä, etenkin nykymaailmassa joka on niin raadollinen.  

Ymmärrän, niin minuakin etukäteen. Mutta kun ihan viime vuosina olen kolme lasta läpi teini-iän luotsannut, niin ei meillä ollut mitään ongelmia.Paljon helpommin ja paljon hyvinvoivempina lapseni teini-iän läpi elivät kuin itse aikanaan 90-luvulla.

Tai sitten sä et vaan tiedä niistä ongelmista mitään. Sun teinit ei kerro niistä sulle, kun et tajuu mitään. Vanhemmat on joskus niin laput silmillä, kuten omat vanhempanikin olivat juuri silloin 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Veloissa on todennäköisesti paljon sellaisia, joiden oma lapsuuden perhe on ollut ongelmallinen. On koettu oma lapsuus onnettomaksi, jääty ilman vanhempien tukea tms. Siksi ei arvosteta perhettä ja vanhemmuutta? Ehkä tuo hyväkin etteivät halua lapsia. Jos lapsia tekevät tasapainoisista perheistä tulevat, ehkä tulevien lasten vanhemmat kykenevät hyvään vanhemmuuteen.

Eli jos vela on ongelmallisesta perheestä, niin miten sitten voi olla että lapsia tekevät vain tasapainoisista perheistä tulevat? Mommy's got zero logic, mutta ne on ne äityliaivot sellaisia mentaaliakrobatiaan kykeneviä.