Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistella omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Ikävää, jos oma käsityksesi on, että olit kelvollinen ihminen vasta parikymppisenä. 

Joo, en ymmärrä tätä lasten ja nuorten väheksyntää. Ihan kuin ne vain olisi kamala rasite ja vasta 20-vuotiaana pystyy jotenkin olemaan iloksi muille. 

Ei ole tuollaista mekanismia. Populaation kokoa rajoittaa esimerkiksi ravinnon vähyys, taudit ja jälkeläiskuolleisuus, ei mikään lisääntymisen välttely. Hedelmättömyyskin on pääosin moderni ongelma ympäristövaikutusten ja lapsen hankinnan lykkääntymisen vuoksi. 

No nimenomaan ravinnon vähyys tässä alkaa vaivata, kun ihmisiä on ihan liikaa maapallon kantokykyyn nähden. Monessa eläinlajissa näkyy se sama ilmiö, sellaisina vuosina kun ruokaa on vähemmän myös poikasia syntyy pienempiä määriä. Ihan samanlaisia eläimiä tässä ollaan kuin muutkin, niin kyllä ne samat lainalaisuudet meihinkin pätee. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--Lainaus:

Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

 

---

 

Vastaus: 

Itse näen haluttomuuden ja kyvyttömyyden saada lapsia olevan yleisellä tasolla n

Ei ole tuollaista mekanismia. Populaation kokoa rajoittaa esimerkiksi ravinnon vähyys, taudit ja jälkeläiskuolleisuus, ei mikään lisääntymisen välttely. Hedelmättömyyskin on pääosin moderni ongelma ympäristövaikutusten ja lapsen hankinnan lykkääntymisen vuoksi. 

Onhan toki tuollainen mekanismi olemassa. Sitä kutsutaan evoluutioksi. Sehän on käytännössä vain lajin säilymiseen tähtäävää hidasta muuntautumista. Kun elämme ympäristössä missä ei ole nälänhätää, väestöä tuhoavia tauteja ja jälkeläiskuolleisuus on saatu minimiin, tulee muita lajin selviytymiseen tähtääviä keinoja. Tutkitusti maapallon resurssit eivät riitä kasvavalle ihmismassalle, joten ihmislajin säilymisen kannalta ihmisten määrään tarvitsee vähetä. Aivan normaalia, että kun nuo luonnolliset syyt on kitketty pois, lisääntymisvauhdin rajoittaminen alkaa järjestymään muilla tavoin.

Nämä viimeiset pari vuosituhattahan on ollut biologian kannalta täysin epäluonnollisia aikoja. Luonnossa naaras valitsee aina lisääntymiskumppanin, koska biologiansa puolesta pystyy suodattamaan lisääntymiskelvottomat kumppanit pois. Ihmiskunta vei vuosituhansiksi naisilta oikeuden kehoonsa ja mahdollisuuden säädellä lisääntymistään. Lopputuloksena on ollut ylisuuri ihmispopulaatio jonka laatu on todella heikkoa. Nyt olemme hitaasti tervehtymässä ja länsimaissa lisääntyvät yhä enenevissä määrin vain he, jotka katsovat olemaan kyvykkäitä huolehtimaan poikasista ja toteuttamaan luonnonvalintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.

Ap

Olipa tökerö kommentti. Aivan kuin veloille eivät voisi omat vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset, tädit ja serkut jne. olla tärkeitä.

Huoh. Miten tuon ap:n kommentin pystyy lukemaan niin että kukaan vela ei ole läheinen kenenkään kanssa? Ei siinä mitään sellaista sanota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.

Miksi keksit noin absurdeja vertauksia?

"Mutta se on ihmissuhde, jota et oikein voi itse valita." 

Eihän mitään sukulaissuhdetta voi itse valita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--Lainaus:

Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

 

---

 

Vastaus: 

Itse näen haluttomuuden ja kyv

Miten

Miten niin vuosituhansiksi? Ihan kuin naisia olisi vain raiskattu tuhansia vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--Lainaus:

Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

 

---

 

Vastaus: 

Itse näen haluttomuuden ja kyv

Ehkäisy on niin tuore asia ettei sillä nyt ole mitään tekemistä evoluution kanssa 🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--Lainaus:

Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

 

---

 

Vast

"Miten niin vuosituhansiksi? Ihan kuin naisia olisi vain raiskattu tuhansia vuosia."

Ihmiskunnan historiasta yli 99 % sijoittuu esihistoriaan josta olemme eläneet suurimman osan luonnonmukaisesti muiden nisäkkäiden tavoin. Eivät ihmiset toki ikinä ole olleet väkivallasta täysin vapaita, kuten ei muutkaan lajit, mutta nykyisten valtauskontojen synty (kristinusko ja islam) sysäsi vasta naisen aseman sille tolalle millä se viimeiset muutaman tuhat vuotta ovat olleet.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhearjesta puhutaan yleensä vain ääripäiden kautta. Joku sanoo että pikkulapsiaika on elämän hirveintä aikaa ja joku toinen taas että parasta aikaa ikinä. 

Kun perustin perheen, minulla oli hyvin negatiiviset odotukset siitä millaista elämä tulee olemaan pienten lasten kanssa. Joka tuutista toitotettiin, että vauvan tai pienten lasten kanssa ei ainakaan nukuta, ei ehdi siivota, ei käydä kuntosalilla tai ei enää koskaan pääse ystävien kanssa kahvittelemaan rauhassa. Ja että se on elämän kamalinta aikaa, joka pitää vain sinnitellä läpi.

Omat kokemukseni olivatkin lopulta aivan erilaiset kuin ennakko-oletukseni. Tietenkin vauva itki koliikkia ja valvotti, oli välillä väsynyt olo eikä joka ikinen päivä jaksanut olla onnellinen ja kiitollinen. Mutta silti elämän oli erittäin hyvää ja lasteni vauva-ajat ovat muistoissani onnellisia ja seesteisiä vuosia. Haasteita ja vaikeuksiakin oli, niin kuin elämäs aina. 

Miksi sinua harmittaa, että joku jättää lapset tekemättä mistä tahansa syystä/mielipiteestä? Omilla lapsillasi täten vähemmän alati kilpailua hupenevista resursseista?

Vierailija kirjoitti:

Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.

Ap

Minäkin olen hyvin läheinen perheeni kanssa. Ei se liity mitenkään minun haluuni saada lapsia.

t. Vela

Miksi varsinkin velojen pitäisi ymmärtää ja haluta keskustella lapsellisuudesta, (joka ei itseä kiinnosta) vielä laajasti?

Selitä nyt ymmärrettävästi? Taitaa katkeroittaa kovasti velojen "helpommalla pääseminen" ja oma itsevalittu taakka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti. 

Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.

En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa. 

Ap

Keskusteluseuraksi löytää nuoria aikuisia mistä tahansa, ei sitä varten tarvitse ensin käydä läpi sitä pikkulapsiaikaa omassa perheessä ja odotella kahta vuosikymmentä, että lapset kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Mie oon miettinyt samaa, kun eihän lapset ole pieniä kuin muutaman vuoden. 

Lisäksi ei myöskään tartte odotella vuosikausia jotta lapsista on seuraa harrastamiseen ja keskusteluihin. Mun lapset on kuitenkin olleet ns. hyvää seuraa jo ihan pieninä, kun olen alkanut tehdä heidän kanssaan asioita jotka myös minusta on kivoja. Molemmat siis pelasivat sangen monimutkaisia lauta- ja figuuripelejä jo alle kouluikäisenä, samoin roolipelejä. Esikoinen kirjoitti ja johti oman ensimmäisen pelinsä heti kun kirjoitustaito siihen riitti. Äänikirjojen ansiosta meillä on myös harrastettu kirjallisuutta aika monta vuotta ja keskusteltu niin Kalevalasta kuin Seitsemästä veljeksestä tai Tolkienin kirjoista jo silloin, kun lapset eivät vielä itse osanneet lukea. 

Niin, sinä nautit tuollaisesta elämästä. Toisille se taas olisi silkkaa painajaista.

Sano suoraan vaan: sinua ärsyttää, että väärinelävät velat kommentoivat mitään (väärin menee kuitenkin) missään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti. 

Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.

En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa. 

Ap

Keskusteluseuraksi löytää nuoria aikuisia mistä tahansa, ei sitä varten tarvitse ensin käydä läpi sitä pikkulapsiaikaa omassa perheessä ja odotella kahta vuosikymmentä, että lapset kasvavat.

Löytäisi jos olisi sosiaalisesti edes asiallinen muita kohtaan (varmemmin empaattisena/lahjakkaana), mutta kun pitäisi saada omalle kärsimykselleen validaatiota juuri veloilta, joiden kai pitäisi vaikka feikata katumusta etteivät tehneet lapsia ja vihaavansa nykyistä lapsivapaata elämäänsä (= jonka varta vasten omasta halusta valitsivat ja josta todellisuudessa nauttivat).

Oletko ap yh tai paljonko isämies/isämiehet osallistuu/osallistuvat mihinkään?

Vapaaehtoisesti lapsettomat herättävät kateutta, siitä johtuu kaikki ulina täällä. Onhan se selvää kun toiset ovat koko elämänsä vapaampia ja säästävät enemmän rahaa, terveyttä, ei univelkoja yms....

Itse olen vela, ja nimenomaan siksi kun lapsesta kasvaa aikuinen. Uusi yksilö tuhlaamaan rajallisia resursseja maapallolla. Ei minulla ole mitään lapsia vastaan, eikä aikuisiakaan, mutta meitä on liikaa.

Aina on olemassa riski, että syntyy vaikeasti sairas/vammainen lapsi tai että lapsi sairastuu/vammautuu myöhemmin. Ainakin itse olen ajatellut, että lapsia ei kannata hankkia, ellei tiedosta tätä riskiä ja ole siihen valmis - ja että pikkulapsiajan kaltaista aikaa voi siten olla tiedossa koko oma loppuelämä. Siinä ei puhuta lyhyestä ajasta.