Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vela ei halua lapsia, koska ei halua lapsia. Niimmutku 'pikkulapsiaika' ja ja jne jne lässynlää = etkö ymmärrä puhetta?

Vela = vapaaehtoisesti lapsivapaa = valitsee lapsivapauden ja hylkää lapsellisen elämän KAIKKINE OSIOINEEN.

Ei voi syödä ja säästää kakkua = ei voi tehdä (palauttaa) lapsia jos ja kun haluaa elää aikuiselämänsä 100% lapsetta.

Jotkut taas sanovat veloille, että "kyllä sinullekin vielä vauvakuume tulee". Ihan kuin se vauva olisi vauva aina. Kai pitäisi olla lapsikuume tai koko elämän muuttamisen kuume, jos lapsen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Linkitä niitä tutkimuksia.

Eniten minua ahdistaisi varmaan teini-ikä, etenkin nykymaailmassa joka on niin raadollinen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Linkitä niitä tutkimuksia.

Ei, lapselliset eivät tiedä hekään koko elämän ja aikuisuuden lapsettomuudesta jos lapsellistuvat, siinä sitten kaikkoaa pysyvä 100%:n velastatus, joka siis kestikin vain hetken. Velan onni tulee juuri siitä vapaasti valittavasta velaudesta eikä väkisin ja vastentahtoisesti pakotetuista lapsista. On se itseriittoisilla minäminäminä ja minäminäminän tapa ainoa oikea vaikeaa tai mahdotonta tajuta/hyväksyä muiden erilaisia eli "vääriä" ajatuksia, tuntemuksia ja mielipiteitä. Onneksi kellään ei ole määräysvaltaa toisten yksityisasioihin, kuten lapsiluku.

Itsellä painottui ajatukset kauemmas. Lapset on ihania. Tykkään.

Enemmän olen miettinyt tätä maailmaa. Ihmisiä on liikaa. Ongelmat sen kuin kasvaa. 

Jos olisin tehnyt uuden ihmisen tänne, miten se nyt menisi? Ehkä hän olisi selvinnyt kaikista paineista ja löytänyt polkunsa. Tai olisi saanut jonkin diagnoosin ja asiaan kuuluvat lääkkeet.

Joo. Tämä paikka on karu. Enkä ikinä kuvitellut pystyväni antamaan ne eväät, jotka vie pitkälle.

En tiedä, ehkä olisin hoitanutkin homman ihan ok.

Turha enää miettiä. Näin meni, tällä mennään.

Ap suhtautuu asiaan, ikään kuin lapsettomat päättäisivät asiaan järjellä, vaikka se on tunnetason asia. 

Sitä vaan tuntee sisimmässään, että minulle lapset ovat väärä asia, jo hyvin varhain. 

Jokainen valitkoon niin kuin itse kokee itselleen parhaaksi. Minusta äitiydessä parasta on ehdottoman rakkauden tunne omaa lasta kohtaan. Loppujen lopuksi itsekin saa, kun aidosti haluaa antaa toiselle huolenpitoa ja rakkautta. Itse en ole näin syvää rakkautta kokenut muissa ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.

Se on kyllä totta, että siihen kuuluu ihan mieletöntä hauskuutta myös. Jonkun 3-vuotiaan ajatusmaailma on niin ihanan raikas ja oivaltava.

Ap

Pieru hih hih hih hih hih. Ja sitten se pierulle nauraja toistelee asioita, joita on muilta kuullut ja että on vinkeää.

Huoh.

No ei. Nuo on yksinkertaisten aikuisten vitsejä. Lasten jutut on paljon monimutkaisempia ja älykkäämpiä.

Eivät todellakaan ole. Se, että ei halua lapsia ei tarkoita, että ei olisi nähnyt ja kuullut lapsia. Lapset ovat tyhmiä ja hirveitä. Meluavat täysin tyhjästä kaiken päälle. YÖK! Sinä toki saat puolestani nauttia noiden sontahirviöiden seurasta, mutta minä jätän väliin :)

Sinä olet kyllä kieltämättä varoittava esimerkki tuollaisesta lapsesta, jolla ei selvästikään ole tapahtunut mitään edistymistä aikuistuessaan. Fiksut lapset ovat fiksuja jo syntyessään ja kaiken huomaa kyllä, kun vertailee eri lapsia päiväkoti-ikäisistä lähtien. Kaikkein parasta lapsissa on kaikki eri kehitysvaiheet ja varsinkin (koskee vain fiksuja lapsia) se, miten älykkäästi ja oikeudenmukaisesti lapsi kykenee ajattelemaan. Meillä pidetään joka ilta pieni juttutuokio perheen kesken ennen nukkumaanmenoa ihan siksi, että lapsi saa kertoa päivän tapahtumista tai jos on murheita, niitä käsitellään yhdessä. Lisäksi lapsi nukkuu paljon paremmin, kun hänelle on luotu rauhallinen ja rakkaudentäyteinen olotila ennen nukahtamistaan.

Oma lapsi ankkuroi elämään eri tavalla. Jossain kohtaa elämää vapaus tuntui pinnalliselta ja turhalta, ja tilalle tuli halu hoivata ja rakastaa.

Kersa on kersa, oli se 1 tai 50 vuotinen, riesa se on kumminkin.

vela M59

Tässä ketjussa näkyy hyvin se, että suomalaisista naisista 77% joutuu lääkitsemään itseään psyykkisten ongelmiensa takia. Lisäksi n. 3000 suomalaista naista määrätään vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle, koska heillä on vakavia käytöshäiriöitä, sekä pahoja mielenterveysongelmia. Uskon, että enemmistö tähän keskusteluun negatiivista ja vihamielistä soopaa suoltavista edustavat edellämainittua porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi ankkuroi elämään eri tavalla. Jossain kohtaa elämää vapaus tuntui pinnalliselta ja turhalta, ja tilalle tuli halu hoivata ja rakastaa.

Harmillista jos olet kokenut vapautesi ahdistavana ja negatiivisena asiana. Monelle se on juurikin onnellisuuden lähde.

Toivottavasti et opeta omalle lapselle, että vapaus on pinnallista ja että vain oma lapsi voi antaa elämälle merkityksen. Koska sehän tarkoittaisi, että sinun lapsesi on merkityksetön kunnes hän on lisääntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Monet perheelliset luultavasti häpeävät sitä, että ovat tieten tahtoen hankkineet lapsia ja sitten katuneet sitä - eivät kykene myöntämään asiaa kun tulee kysely. Väittävät silmät kirkkaina olevansa niiiiiin onnellisia.

Minulle on ainakin pari työkaveria kuiskaten kertonut kahden kesken, että eivät olisi hankkineet sitä ainokaistakaan, jos olisivat tajunneet mitä siitä seuraa. Mutta kun se lapsi nyt siinä on, niin ei sitä voi takaisinkaan lähettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Monet perheelliset luultavasti häpeävät sitä, että ovat tieten tahtoen hankkineet lapsia ja sitten katuneet sitä - eivät kykene myöntämään asiaa kun tulee kysely. Väittävät silmät kirkkaina olevansa niiiiiin onnellisia.

Minulle on ainakin pari työkaveria kuiskaten kertonut kahden kesken, että

Sinun pitäisi ensin mennä töihin. Sitten voisi löytyä myös noin typeriä työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin olen ihmetellyt, koska se pikkulapsiaika on todella lyhyt elämänvaihe. Samoin olen ihmetellyt, että eihän sitä voi etukäteen tietää, haluaako jotain koskaan. Itse siis en nuorempana halunnut lapsia, mutta joskus 28-29-vuotiaasta lähtien alkoi mieli muuttua, niin että halusin lapsia, ja olin onnellinen kun niitä sain. Nykyään olen onnellinen myös lastenlapsista. 

Minulla sama. Sanoin nuorena aina, että olen vela ja lapsia ei tule. Olin 27v. kun mieli alkoi muuttua, kun olin löytänyt nykyisen puolisoni (häntä edeltävä ei myöskään halunnut lapsia ja oli minua aika paljon vanhempi mies) ja olin 32v. kun saimme ensimmäisen lapsemme ja sitten vielä toisen. Nyt olen 40v. ja maailman onnellisin siitä, että muutin mieleni!

Mutta ymmärrän, että kaikki eivät tätä silti halua ja eivät toki osaa ajatellakaan mitä se olisi, kun eivät sitä elämää koe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Monet perheelliset luultavasti häpeävät sitä, että ovat tieten tahtoen hankkineet lapsia ja sitten katuneet sitä - eivät kykene myöntämään asiaa kun tulee kysely. Väittävät silmät kirkkaina olevansa niiiiiin onnellisia.

Minulle on ainakin pari työkaveria kuiskaten kertonut kahden kesken, että

Sama kokemus. Kahden kesken on sanottu ja kirottu kuinka "helpolla lapsettomat pääsee elämässään" ja hänellä eroperhe.

Itsepä valitsi vanhemmuuden. Turha siitä on uhriutua. Oma valinta.

Kateus on iso voima joka ei ole hyväksi ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös kun verrataan ettei lapselliset voi verrata velan elämään kun eivät tiedä. Me perheelliset tiedämme  elämän ilman lapsia (itsekin perustanut perheen vasta yli kolmekymppisenä) mutta lapsettomat eivät tiedä mikä onni elämään lasten myötä astuu. Tutkimustenkin mukaan perheelliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin samanikäiset lapsettomat. Harmi että itsekkäiden ajatusten (ja virheellistenkin että jostain pitäisi luopua) takia se elämän syvällisin onni jää kokematta ja samalla tuhotaan yhteiskunnan rakenne.

Monet perheelliset luultavasti häpeävät sitä, että ovat tieten tahtoen hankkineet lapsia ja sitten katuneet sitä - eivät kykene myöntämään asiaa kun tulee kysely. Väittävät silmät kirkkaina olevansa niiiiiin onnellisia.

Minulle on ainakin pari työkaveria kuiskaten kertonut kahden kesken, että

En ymmärrä miksi velat aina haluavat väittää, että perheelliset muka katuu lapsiaan. 99% on maailman onnellisin niistä lapsistaan! Ja jos joskus väsyneenä sattuu velan kuullen sanomaan, että ei olis pitänyt tehdä koko pentuja, niin tämä ottaa sen todesta ja luulee, että lapsiperheet katuu niitä lapsiaan, jotka IHAN OIKEASTI tekee heistä maailman onnelisimpia. Sanon myös aviomiehestäni välillä, että vaihdan lukot, ettei tarvitse päästää tuota enää kotiin, vaikka oikeasti rakastan häntä valtavasti ja tekisin melkein mitä vain hänen puolestaan. Samoin ränttään välillä lapsistani, vaikka he ovat parasta elämässäni.

No he ajattelevat omasta näkövinkkelistään: koira pysyy eräällä tavalla lapsena aina, vaikka olisi aikuinen. Sitä pitää kakattaa ja pissattaa, rapsutella ja sille lässytetään. 

Lapsi ei säily tuossa vaiheessa kuin pari vuotta, kunnes se on oma, itsenäinen yksilönsä omine kiinnostuksen kohteineen.

En ihan ymmärrä pointtia. Aikuisten välisiä suhteita saa myös ilman että laittaa kahta vuosikymmentä aikaa ja merkittävästi rahaa sen uuden aikuisen kasvattamiseen.