Varman vakuutuslääkäri sanoo suorat sanat tunteissa vellomisesta työelämässä: On minä, mun tunteet ja mun oikeudet
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Ja pahenee vaan. Tulevaisuuden työpaikat tulee olemaan helvetin esikartanoita, kun eletään kaikenlaisten ällipeppujen tunteiden perässä ja puidaan niitä loputtomiin. Sitten seuraavaksi tulee tämä, että aletaan ahdistua työtehtävästä X, josta kukaan ei pidä ja ne kasataan sitten kiltimmille työkavereille, koska tämä yksi ei kestä niitä ahdistumatta. Mitään sosiaalisia taitoja ei ole. Sosiaalisina taitoina pitävät kykyä höpöttää ja purkaa itseään. Sosiaaliset taidot työpaikalla on sitä, että tekee osansa ja huomioi työkavereiden taakan.
Näen työssäni nuorten parissa tämän. Nämä ahdistuneet/sairastuneet on valtaosin täysin itseaihetetun kiukuttelun tulosta. Ne vievät oikeasti sairastuneilta hoitopaikkoja, kun annetaan nuoren alkaa se vellominen. Kun uhmaikäinen alkaa itkeä, niin ei sille anneta periksi. Kun teini alkaa itkeä, kun ei halua tehdä jotain, niin kukaan ei uskalla sanoa, että "noniin, nyt lopetat kiukuttelun ja teet
Mielenkiintoista olisi nähdä kuinka nämä X:t pärjää keskenään. Vanhempi sukupolvi häviää työmarkkinoilta, vaikka eläkeikää onkin nostettu.
Työskentelen lasten parissa ja olen huomannut työssäni kyseisen ilmiön lisääntymeen.
Lapsen ohjaaminen turvalliseen käyttäytymiseen koetaan kometeluna ja määräämisenä. Kaikki tekeminen ja sanominenkin tuntuu olevan suurennuslasin alla.
Katselimme eräänä päivänä eläinkirjaa. Aukeamalla oli upea kuva Leijona apinasta. Kerroin että kuvassa on apina. Hän katsoi minuun järkyttyneenä ja sanoi: Ei noin saa sanoa, se on väärin.
Lapsi oli 10 vuotias.
Yleensä vakuutusyhtiöiden lääkäreihin ei ole luottamusta mutta tällä kertaa tämmöinen puhuu 100% asiaa
Pian apinat, kanat, lehmät ja sonnit joutaa romukoppaan.
Tilalle tulee kädellinen eläin, muniva eläin, nautaeläin ja tietysti härkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllisyyden korostaminen on ehkä syynä myös syntyvyyden laskussa. Ihmiset eivät enää näe itseään osana sukupolvien ketjua, eivätkä koe, että heillä olisi velvollisuuksia ketään kohtaan. Oma napa elämän tarkoituksena ei kuitenkaan toimi, ja seuraukset nähdään nuorten ikäluokkien mielenterveyssaikkuina.
Niin eli kun naiset eivät halua olla redusoitavina r aiskattaviksi pilluiksi ja kohduiksi joilta vauvat menevät muiden hoitoon, kuin olisivat miehiä, vaan haluavat heille luonnostaan kuuluvan äitiyden, niin se on liian itsekästä. Varmaan sen lapsen kehityksenkin ajatteleminen on liian itsekästä, kun siinä ei ajatella sen miehen terskaa ja anopin tunteita, vai?
Go fuck yourself.
olet vaarallisen sekaisin.
Samaa mieltä, olet sekaisin. Kyse ei ole naiseudesta, äitiydestä tai ahkeruudesta.
Kyse on siitä, että tarkkaillaan ja punnitaan itseään liikaa. Olenko hyvä äiti, olenko tarpeeksi hyvä työssäni. Tunneko itseni nyt hylätyksi, surulliseksi, ahdistuneeksi, yksinäiseksi. Olenko kurmittunut. Katsottiinko minua nyt oudolla katseella, paiskasiko työkaveri oven edessäni kiinni.
Kaikki nämä aatokset kuuluvat elämään ja ihmisten kanssa toimimiseen, ei niitä jatkuvasti kuulu analysoida.
Jaa vai että vakuutuslääkäri. Vähän sama kuin vartija puhuisi poliisien asioista.
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllisyyden korostaminen on ehkä syynä myös syntyvyyden laskussa. Ihmiset eivät enää näe itseään osana sukupolvien ketjua, eivätkä koe, että heillä olisi velvollisuuksia ketään kohtaan. Oma napa elämän tarkoituksena ei kuitenkaan toimi, ja seuraukset nähdään nuorten ikäluokkien mielenterveyssaikkuina.
Ei vaan ehkäisy on nykyään niin yleisesti tiedossa ja helposti saatavilla. Entisaikoina syntyi paljon lapsia, koska ei ollut mahdollisuutta ehkäisyyn. En usko, että entisajankaan ihmiset olisivat synnyttäneet vain velvollisuudentunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen lasten parissa ja olen huomannut työssäni kyseisen ilmiön lisääntymeen.
Lapsen ohjaaminen turvalliseen käyttäytymiseen koetaan kometeluna ja määräämisenä. Kaikki tekeminen ja sanominenkin tuntuu olevan suurennuslasin alla.
Katselimme eräänä päivänä eläinkirjaa. Aukeamalla oli upea kuva Leijona apinasta. Kerroin että kuvassa on apina. Hän katsoi minuun järkyttyneenä ja sanoi: Ei noin saa sanoa, se on väärin.
Lapsi oli 10 vuotias.
En ymmärrä kirjoitustasi. Oliko apinan nimi Leijona? Jos kuva esitti apinaa, miten lapsi perusteli, ettei sitä olisi saanut sanoa apinaksi?
Mielestäni tuo ei ollut hyvä haastattelu. Kovin epämääräistä puhetta, olisi voinut tarkemmin selittää mitä tarkoitti noilla jutuillaan. Ehkä havainnollistavat esimerkit olisivat auttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen lasten parissa ja olen huomannut työssäni kyseisen ilmiön lisääntymeen.
Lapsen ohjaaminen turvalliseen käyttäytymiseen koetaan kometeluna ja määräämisenä. Kaikki tekeminen ja sanominenkin tuntuu olevan suurennuslasin alla.
Katselimme eräänä päivänä eläinkirjaa. Aukeamalla oli upea kuva Leijona apinasta. Kerroin että kuvassa on apina. Hän katsoi minuun järkyttyneenä ja sanoi: Ei noin saa sanoa, se on väärin.
Lapsi oli 10 vuotias.
Mikä se sitten hänen mielestään oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllisyyden korostaminen on ehkä syynä myös syntyvyyden laskussa. Ihmiset eivät enää näe itseään osana sukupolvien ketjua, eivätkä koe, että heillä olisi velvollisuuksia ketään kohtaan. Oma napa elämän tarkoituksena ei kuitenkaan toimi, ja seuraukset nähdään nuorten ikäluokkien mielenterveyssaikkuina.
Ei vaan ehkäisy on nykyään niin yleisesti tiedossa ja helposti saatavilla. Entisaikoina syntyi paljon lapsia, koska ei ollut mahdollisuutta ehkäisyyn. En usko, että entisajankaan ihmiset olisivat synnyttäneet vain velvollisuudentunnosta.
Itse asiassa yksi edesmennyt hyvin iäkäs nainen sanoi aikoinaan tämän asian suoraan. Ei olisi synnyttänyt niin monta lasta, jos olisi ollut mahdollisuus ehkäisyyn.
Heikko nykynuoriso ei kestä pettymyksiä. Parasta olisi kun tulisi sota niin se vähän kasvattaisi kermeperseitä.
Tietenkin on. Ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä, se töiden tekeminen ja ajan antaminen työnantajan käyttöön. Takaisinkin on saatava tarpeeksi, jotta suuren osuuden elämästä menettäminen kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllisyyden korostaminen on ehkä syynä myös syntyvyyden laskussa. Ihmiset eivät enää näe itseään osana sukupolvien ketjua, eivätkä koe, että heillä olisi velvollisuuksia ketään kohtaan. Oma napa elämän tarkoituksena ei kuitenkaan toimi, ja seuraukset nähdään nuorten ikäluokkien mielenterveyssaikkuina.
Niin eli kun naiset eivät halua olla redusoitavina r aiskattaviksi pilluiksi ja kohduiksi joilta vauvat menevät muiden hoitoon, kuin olisivat miehiä, vaan haluavat heille luonnostaan kuuluvan äitiyden, niin se on liian itsekästä. Varmaan sen lapsen kehityksenkin ajatteleminen on liian itsekästä, kun siinä ei ajatella sen miehen terskaa ja anopin tunteita, vai?
Go fuck yourself.
olet vaarallisen sekaisin.
Itsensä tarkkailun oppii helposti esim. koulussa, jos tavoittelee parempia arvosanoja, ja töitä hakiessa, kun yrittää viilata työhakemuksia yhä paremmiksi.
Sitten jos on oppinut sen, että aina pitäisi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, niin kyllähän se kuluttaa hermoja.
Siitä voi tulla vielä ristiriita, jos työpaikan saatuaan huomaa, että siellä on asioita rempallaan.
Vakuutuslääkäri nyt sanoo mitä vain. Vaikka kädet olisivat irtipoikki, niin se ei estä tekemästä töitä käsillään. On vain minä ja minun oikeuteni...
Onko mies tullut Saksasta vai miksi noin outo sukunimi?
Nuoriso on tuollaista. Ei me X-sukupolven edustajat tuollaisia mieti. Olemme tottuneet siihen että elämä on välillä p.skaa ja töissä ollaan ettei joudu kadulle kodittomaksi ja näkemään nälkää. Ja siellä pitää myös tarjota vastinetta sille työnantajan maksamalle palkalle. Nuoriso vaan kriiseilee ja hakee jotain elämän tarkoitusta. Kaikki pyörii oman navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Nuoriso on tuollaista. Ei me X-sukupolven edustajat tuollaisia mieti. Olemme tottuneet siihen että elämä on välillä p.skaa ja töissä ollaan ettei joudu kadulle kodittomaksi ja näkemään nälkää. Ja siellä pitää myös tarjota vastinetta sille työnantajan maksamalle palkalle. Nuoriso vaan kriiseilee ja hakee jotain elämän tarkoitusta. Kaikki pyörii oman navan ympärillä.
Sitten tartutaan pulloon tai tapellaan sekä riidellään. Asioita ei puhuta eikä tunteilla. Odotetaan vain milloin räjähtää.
No, ehkä sopivaa olisi sellainen tolkun puoliväli ääripäiden välillä.
Kaikilla pitäisi olla saman verran sairaslomapäiviä käytettävissä. Sairaiden hyysääminen tulee lopettaa.
Se on jo satuttanut useita läheisiään. Parantumaton tapaus. Uhriutuu aina ja on äärimmäisen vihamielinen kritiikille.