Varman vakuutuslääkäri sanoo suorat sanat tunteissa vellomisesta työelämässä: On minä, mun tunteet ja mun oikeudet

Vierailija kirjoitti:

Minusta monet ihmiset eivät tunne itseään ja sitten hakeutuvat töihin paikkoihin, joihin eivät sovellu. Moni ongelma ratkeaisi alaa vaihtamalla.  Esim. jos ei ole minkäänlaista organisointikykyä todennäköisesti kaikin tavoin ahdistuu ja väsyy työssä jossa sitä tarvitaan. Ja sitten etsitään syytä työpaikasta, mutta jos tämän organisointikyvyn poistaa tuosta työtehtävistä se ei ole enää se työ. 

Moni ongelma voitaisiin ratkaista puuttumalla suoraan huonoon työilmapiiriin. Aina ei jakseta tai uskalleta. 

Oma kokemus on päinvastainen. Psykiatria pyrkii medikalisoimaan kaiken. Haet pieneen juttuun jotain apua niin pian onkin lista eri diagnooseja jokaiseen mielialaan, tunteeseen ja kokemukseen. Jokaiseen diagnoosiin tietysti oma lääkitys ja pian olet sivuvaikutusten takia siinä kunnossa että lääkäri painostaa eläkkeelle. 

"Ahdistus" on se naurettavin tekosyy sairaslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Vakuutuslääkäri puhuu asiaa.

Sitäpaitsi on yhteiskunnalle vaarallista tällainen ilmiö: Tee netissä itsediagnoosi adhd/kaksisuuntainen mielialahäiriö, käy hakemassa vahvistava diagnoosi valitsemaltasi "pätevältä" yksityislääkäriltä. Sitten pätevämpi lääkäri/oikea diagnoosi olisi esim paranoidinen skitsofrenia ->Häiritse muita ja aiheuta kaaosta loputtomiin, kun sinulla on nyt "diagnoosi"

Ja vielä lisäyksenä edellä olevaan: määrittele itse tarvitsemasi lääkitys, yleensä kannabis- ja alkoholipohjainen. Koska osaamattomat ja tyhmät lääkärit Suomessa eivät kykene hoitamaan sinua haluamallasi tavalla, sinun on syytä hakeutua pikaisesti hoitoon ulkomaille.

Itsehän hän sitä yksilökeskeisyyttä taas lisää: kaikki on vain työntekijästä kiinni. Työelämän rakenteissa tai työpaikoilla ei sen sijaan ole mitään korjattavaa? Hesarin tämän aamun pääuutinen muuten käsittelee johtajaa, joka on piinannut alaisiaan vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

"Ahdistus" on se naurettavin tekosyy sairaslomalle.

Nykyään on niitäkin jotka ahdistuvat somesta. Kun eivät saa merkitystä elämälleen normaalista toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vakuutuslääkäri puhuu asiaa.

Sitäpaitsi on yhteiskunnalle vaarallista tällainen ilmiö: Tee netissä itsediagnoosi adhd/kaksisuuntainen mielialahäiriö, käy hakemassa vahvistava diagnoosi valitsemaltasi "pätevältä" yksityislääkäriltä. Sitten pätevämpi lääkäri/oikea diagnoosi olisi esim paranoidinen skitsofrenia ->Häiritse muita ja aiheuta kaaosta loputtomiin, kun sinulla on nyt "diagnoosi"

Ja nettiyhteisö neuvoo sinulle kuka lääkäri oikeasti ymmärtää tämän kyseisen haasteen kanssa kamppaileva ihmispoloa ja osaa tehdä diagnoosin.

Etäännytettetynä ja kuvaavana esimerkkinä hampaiden amalgaanipaikat tai sähköallergiaa 'oikein hoitavat' lääkärit Ruotsissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka googlettaa itselleen ties mitä vaivoja ja on sitten hirveän tuohtunut, kun lääkäri ei ole ollenkaan samaa mieltä.

Ravaa jatkuvasti lääkärissä ja kuluttaa muutenkin vähäisiä ja leikattuja julkisen puolen määrärahoja turhuuksiin.

Nyt ei ole kyse tästä ilmiöstä

On se niin kamalaa, että ihmiset oppivat välittämään omastakin hyvinvoinnistaan. Vaan jos ei siitä itse välitä, ei välitä kukaan muukaan. "Yhteiskunta" toki pyörii, kunhan yksilö on valmis turruttamaan itsensä pysyäkseen "auktoriteettien" koneistossa mukana. Kuiviin imetään, jos sen vain sallii, ja jos yksilön oma koneisto menee rikki, syljetään ulos ja otetaan seuraava tilalle. Tämäkö on sitä "yhteisöllisyyttä", jonka eteen pitäisi itsensä ja elämänsä uhrata?

Mitäpä jos lähdettäisiin siitä, että yhteisö koostuu hyvinvoivista yksilöistä. Sen sijaan, että parjataan ja syyllistetään ihmisiä siitä, että näiden tunnejärjestelmä toimii kuin kuuluukin eli hälyttää, kun jokin on pielessä - mitä jos aletaankin VÄLITTÄÄ siitä, että ihmiset voivat hyvin. Ei koulita vain "tuottavia yhteiskunnan jäseniä", vaan kasvatetaan ihmisiä, jotka osaavat VÄLITTÄÄ SEKÄ itsestään ETTÄ muista. Ei oman itsensä kustannuksella, vaan koska jokainen ymmärtää, että minä haluan voida hyvin, ja niin haluavat kaikki muutkin - joten työskentelemme yhdessä sitä tavoitetta kohti. Sen sijaan viskataan ihmiset maailmaan, lyödään lyttyyn ja sitten syyllistetään, kun eivät jaksa tai ole kiinnostuneita tuhoamaan itseään lopullisesti tällaisen "yhteisön" tähden.

Olipa pitkästä aikaa hyvä juttu Ylen tekemänä. 

Olisikin, eikä tuntisi olevansa vain pölyä nurkissa. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on päinvastainen. Psykiatria pyrkii medikalisoimaan kaiken. Haet pieneen juttuun jotain apua niin pian onkin lista eri diagnooseja jokaiseen mielialaan, tunteeseen ja kokemukseen. Jokaiseen diagnoosiin tietysti oma lääkitys ja pian olet sivuvaikutusten takia siinä kunnossa että lääkäri painostaa eläkkeelle. 

Ikävä kuulla tuollaisista kokemuksista, riippuu varmaan monesta asiasta. Itsellä ei ole tuollaisia kokemuksia ollenkaan, vaikka psykiatrien palveluja olenkin joutunut käyttämään. Tilanne selvitetään, pyritään tutkimaan monia vaihtoehtoja miten päästä eteenpäin. Lääkitys voi tulla esille, jos on huonossa jamassa, mutta siihen ei ole kukaan koskaan suhtautunut "tällä se selviää" -asenteella. Olon parannuttua terapian ja elämäntapamuutosten avulla, on alettu ajamaan lääkitystä alas. 

No, jos ei mieti itse diagnoosia, niin lääkärit ei tee mitään. 

"Työttömien joukossa on paljon työkyvyttömiä, joiden taustalta löytyy kehitysvamma."

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/voiko-aikuiselle-asettaa-…

Näissäkin tapauksissa on seuranta jätetty. Ihmisen pitäisi itse tietää, mistä ongelmat työelämässä johtuu, koska lääkärit ei tee diagnooseja. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on päinvastainen. Psykiatria pyrkii medikalisoimaan kaiken. Haet pieneen juttuun jotain apua niin pian onkin lista eri diagnooseja jokaiseen mielialaan, tunteeseen ja kokemukseen. Jokaiseen diagnoosiin tietysti oma lääkitys ja pian olet sivuvaikutusten takia siinä kunnossa että lääkäri painostaa eläkkeelle. 

Tällä jutulla vakuutuslekuri haki lisää valtaa näille lekureille, jotta tyhmät ihmiset voisivat sokeasti luottaa näihin juttuihin ja avata kukkaronsa tai ehkä jopa ottaa lainaa, jos rahaa ei ole. 

Harva pääsee eläkkeelle, vaikka olisi käynyt kuvailemallasi tavalla. Jokaisen kannattaa hankkia myös itse tietoa ja miettiä tarvitseeko todella jokaista lääkärin tyrkyttämään pilleriä, jos olo on siltä osin ok. 

Maailmassa tyrkytetään positiivisuutta monesta eri tuutista niin perinteisten medioiden, mainosten kuin influensserienkin toimesta, vaikka kaikenlaiset tunnetilat kuuluvat elämään.Joskus on sellainen päivä, viikko tai kuukausi, ettei sitä ole ihan parhaissa fiiliksissä. Yleensä tämä on ihan normaalia ja kuuluu elämään.

Vierailija kirjoitti:

Aivan loistava kirjoitus! Näitä tyyppejä on omalla työuralla tullut huolestuttavan paljon vastaan viime vuosina 😥

N. 58

Minun työpaikallani on osalla pahana tapana hakea mielipahasaikkua heti, jos jokin asia ei mene henkilön omien toiveiden mukaan. Heillä ei ole ilmeisesti minkäänlaista itsekritiikkiä ja ymmärrystä siitä, että koko työpaikan pitäisi ponnistella niiden tavoitteiden saavuttamisen eteen.

Suomessa myös työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen on kirjavaa. Osa on saanut samoilla oireilla työkyvyttömyyseläkkeen ja toiset on työkkärin listoilla. 

Suomessa on yhdenvertaisuuslaki mitä rikotaan. 

Tässä täysin unohtuu, että ei niitä eläkkeitä niin vain "saada". Pitää olla todella huonossa kunnossa, että joku edes ehdottaa eläkettä. Sitä ennen on yleensä jäänyt saamatta kaikenlainen toimiva apu ja ihmisen ongelmien on annettu kasaantua ja kerrostua siihen pisteeseen, että lopulta on työkyvytön. Valitettavasti monella on taustalla hyvin vaikeita ja pitkäkestoisia lapsuus ja nuoruusiän tapahtumia, joiden kanssa sitten on yrittänyt sinnitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan loistava kirjoitus! Näitä tyyppejä on omalla työuralla tullut huolestuttavan paljon vastaan viime vuosina 😥

N. 58

Minun työpaikallani on osalla pahana tapana hakea mielipahasaikkua heti, jos jokin asia ei mene henkilön omien toiveiden mukaan. Heillä ei ole ilmeisesti minkäänlaista itsekritiikkiä ja ymmärrystä siitä, että koko työpaikan pitäisi ponnistella niiden tavoitteiden saavuttamisen eteen.

Onko ongelma siis työkaverin vai sairausloman myöntävän lääkärin? Eikös näin toimita ihan eduskunnassa asti. 

Vierailija kirjoitti:

On se niin kamalaa, että ihmiset oppivat välittämään omastakin hyvinvoinnistaan. Vaan jos ei siitä itse välitä, ei välitä kukaan muukaan. "Yhteiskunta" toki pyörii, kunhan yksilö on valmis turruttamaan itsensä pysyäkseen "auktoriteettien" koneistossa mukana. Kuiviin imetään, jos sen vain sallii, ja jos yksilön oma koneisto menee rikki, syljetään ulos ja otetaan seuraava tilalle. Tämäkö on sitä "yhteisöllisyyttä", jonka eteen pitäisi itsensä ja elämänsä uhrata?

Mitäpä jos lähdettäisiin siitä, että yhteisö koostuu hyvinvoivista yksilöistä. Sen sijaan, että parjataan ja syyllistetään ihmisiä siitä, että näiden tunnejärjestelmä toimii kuin kuuluukin eli hälyttää, kun jokin on pielessä - mitä jos aletaankin VÄLITTÄÄ siitä, että ihmiset voivat hyvin. Ei koulita vain "tuottavia yhteiskunnan jäseniä", vaan kasvatetaan ihmisiä, jotka osaavat VÄLITTÄÄ SEKÄ itsestään ETTÄ muista. Ei oman itsensä kustannuksella, vaan

Juu jos töissä ei ole hirveän hauskaa ei sinne tarvitse mennä (??!)

Tätähän nämä "ahdistus"-sairaslomat on.Puhumattakaan siitä että firman pitäisi maksaa palkkaa tyhjästä.