Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kertoisit haastettelussa ensirakkaudestasi ja mitä ensirakkautesi sinusta?
06.09.2025 |
Omalla kohdalla ensirakkaus ei voisi kertoa mitään, koska hän on kuollut. En tiedä mihin kuoli, kun ei olla pidetty yhteyttä.
Minä kertoisin, että hän oli niin komea, että lähes henki salpautui, kun näin hänet ekan kerran DJ:n kopissa. Hänkin katsoi heti suoraan minuun ja hymyili. Mun ystävä oli hänen tuttavansa, mentiin juttelemaan ja se oli siinä.
En ehkä ollut hänelle niin iso juttu kuin hän oli minulle. Jouduin jättämään hänet, kun hän muutti ulkomaille töihin puoleksi vuodeksi enkä uskonut, että hän olisi ollut uskollinen. Hän otti päätöksen vastaan mukisematta, emmekä enää sen jälkeen jutelleet mistään tärkeästä koskaan.
Hän särki sydämeni.
Kommentit (46)
Ensirakkaus on se laimein rakastuminen. Se, mikä tekee rakastumisesta rakastumisen, on nimenomaan se, että se on kaikkein suurin rakkaus jonka henkilö on siihen mennessä kokenut. Muuten se lasketaan ihastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin rakastunut häneen. Olimme nuoria ja kokemattomia. Tein paljon virheitä. Kumpikaan meistä ei halunnut luopua isoista unelmistamme, ja ne unelmat veivät meitä osin eri suuntiin. Olen tavannut elämässäni monia miehiä hänen jälkeensä, mutta ehkä ketään en ole rakastanut enempää. Mieleni valtaa yhä suru, kun mietin eroamme ja siihen johtaneita syitä. Toivoisin, että hän tietäisi miten pahoillani olen kaikesta.
Kannattaa tiedostaa myös että nuorena oma hormonitoiminta on erilainen, eli henkilö ei välttämättä ollut yhtään sen rakastettavampi kuin muutkaan, vaan itse rakastavampi.
Mutta jos itse on vähemmän rakastava, niin silloinhan haikailee sen tyypin perään vähemmän kuin nuorena.
No, tuossa tuo minun ensirakkaus makaa sohvalla ja katsoo telkkaria. Enpä tiedä mitä hänestä sanoisin, kun suhde jatkuu vielä. Mies on ensimmäinen poikaystäväni, hänellä on ollut jotain ennen minua. Olisi aika kurja kuulla, jos hän haikailisi jonkun perään. Meidän seurustelu alkoi 80-luvulla.
Ensirakkauteni on äitini. Me edelleen rakastamme toisiamme. Aina ei ole ollut helppoa, mutta hyvin menee. Suhteemme on mutkaton. Emme ikinä kyseenalaista tai epäile toisiamme. Pidämme aina toistemme puolta. Tulemme olemaan osa toistemme elämää aina. Kyse ei ole parisuhteesta tai romanttisesta rakkaudesta, vaan ihan normaalista vanhemman ja lapsen välisestä rakkaudesta. Äitini sanoi kerran, että kuolisi puolestani. Taisi olla hieman hiprakassa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että ensirakkautena voidaan tosiaan pitää kaukorakkauttakin tai lapsena koettua. Itse ajattelin, että ensirakkaus on suhde, jossa olen ollut rakastunut.
Tuo kertomani ei ollut ensimmäinen suhteeni, mutta ensimmäinen sellainen, missä olin oikeasti rakastunut - siis silleen kuolettavan vakavasti ja todellisesti. Ja tuska oli jälkikäteen sen mukainen.
Hän oli myös ensimmäinen mies, jonka kanssa asuin yhdessä, tavatessa olin 17v. (ja joo, ravintolassa väärennetyillä papereilla). Ap
Lapsena rakastutaan helpommin, koska tunnetaan vähemmän ihmisiä. Joku naapurin lapsi tai luokkatoveri voi vaikuttaa maailman ihanimmalta, kun ei ole niin paljon vertailukohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihastuksia niin paljon, että en oikein tiedä edes, kuka niistä oli nyt varsinainen ensirakkaus. Mulla oli teini-ikäisestä paljon poikia, joita tapailin ja seurustelut oli tyyliin pussailua ja kädestä kiinni pitämistä. Tällaisia oli paljon, aina ne johonkin loppui. Joko minut dumpattiin tai minä dumppasin. Oli tapailuja ja kaikenlaista tekstailua ja soittelua.
Sitten kunnon seurustelusuhteita seksin kera oli vain neljän miehen kanssa vanhempana ja nämä suhteet kesti puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Joko minä jätin tai jouduin jätetyksi.
Sitten oli pitkä 17 vuoden avioliitto. Mies jätti mut toisen naisen takia.
Että enpä oikein tiedä, kuka näistä oli edes rakkauteni. Silloin aikoinaan tuntui, että rakastan niin paljon, mutta en tunne enää yhtään mitään ketään kohtaan.
Olen nyt 45 + enkä halua enää ikinä miestä. Ne on jo niinku nähty.
Vierailija kirjoitti:
No, tuossa tuo minun ensirakkaus makaa sohvalla ja katsoo telkkaria. Enpä tiedä mitä hänestä sanoisin, kun suhde jatkuu vielä. Mies on ensimmäinen poikaystäväni, hänellä on ollut jotain ennen minua. Olisi aika kurja kuulla, jos hän haikailisi jonkun perään. Meidän seurustelu alkoi 80-luvulla.
Mistä tuo tuli, että haikailtaisiin ensirakkauden perään? Ei ainakaan mun kommenteista tai aloituksesta enkä lukenut näitä muidenkaan kommentteja niin, että perään haikailtaisiin.
Ensirakkaus on nimensä mukaisesti sitä, että kokee ensimmäistä kertaa voimakasta, mielenhäiriön kaltaista, pakahduttavaa rakkautta. Se ei kuitenkaan tarkoita todellakaan, että sitä edelleen tuntisi tuota samaa henkilöä kohtaan (hassu ajatuskin). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkaus on se laimein rakastuminen. Se, mikä tekee rakastumisesta rakastumisen, on nimenomaan se, että se on kaikkein suurin rakkaus jonka henkilö on siihen mennessä kokenut. Muuten se lasketaan ihastukseksi.
Minusta taas ensirakkaus on omalla tavallaan järkyttävin, koska ei ole mitään kokemusta sellaisesta tunteesta: sen tuskallisuudesta ja pakottavuudesta. Ensirakkaus menee ohitse ja seuraavan rakkauden kohdalla tajuaa jo, että tämä on taas sitä.
Omalla kohdalla tuo toinen rakkaus oli kohtalo eli menimme naimisiin, saimme lapset ja rakastamme edelleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauteni on äitini. Me edelleen rakastamme toisiamme. Aina ei ole ollut helppoa, mutta hyvin menee. Suhteemme on mutkaton. Emme ikinä kyseenalaista tai epäile toisiamme. Pidämme aina toistemme puolta. Tulemme olemaan osa toistemme elämää aina. Kyse ei ole parisuhteesta tai romanttisesta rakkaudesta, vaan ihan normaalista vanhemman ja lapsen välisestä rakkaudesta. Äitini sanoi kerran, että kuolisi puolestani. Taisi olla hieman hiprakassa.
Psykoanalyyttisessa katsannossa tämä pitää paikkansa. Ensirakkaus on äiti (tai muu ensimmäinen hoitaja) eikä merkittävämpiä tule objektisuhteiden kannalta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihastuksia niin paljon, että en oikein tiedä edes, kuka niistä oli nyt varsinainen ensirakkaus. Mulla oli teini-ikäisestä paljon poikia, joita tapailin ja seurustelut oli tyyliin pussailua ja kädestä kiinni pitämistä. Tällaisia oli paljon, aina ne johonkin loppui. Joko minut dumpattiin tai minä dumppasin. Oli tapailuja ja kaikenlaista tekstailua ja soittelua.
Sitten kunnon seurustelusuhteita seksin kera oli vain neljän miehen kanssa vanhempana ja nämä suhteet kesti puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Joko minä jätin tai jouduin jätetyksi.
Sitten oli pitkä 17 vuoden avioliitto. Mies jätti mut toisen naisen takia.
Että enpä oikein tiedä, kuka näistä oli edes rakkauteni. Silloin aikoinaan tuntui, että rakastan niin paljon, mutta en tunne enää yhtään mitään ketään kohtaan.
Olen nyt 45 + enkä halua enää ikinä miestä. Ne on jo niinku nähty.
Etkö pystyi noista ketään tavoittamaan siinä mielessä, että he olisivat olleet ns. elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne?
Sellaisiakin ihmisiä varmaan on, jotka eivät ole koskaan rakastuneet, syystä tai toisesta. Ap
En mitään. Ei ole ensirakkautta enkä ole ollut kenenkään ensirakkaus enkä mikään muukaan rakkaus. Surullista, mutta totta.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella hämmentävää, miten eri tavalla ihmiset määrittelevät ensirakkauden! Tässäkin ketjussa kaksi ensimmäistä viestiä ei minun mielestäni kerro rakkaudesta lainkaan, mutta se on tietenkin ihan yksilöllinen kokemus.
-sivusta huutelija
Voisitko hieman valottaa omaa ajatustasi ensirakkaudesta? Ei kai siinä tarvitse yhteen muuttaa tms., joku sanoi aikoinaan, että rakkauksista unohtumimmat saa joskus mahtumaan kahteen tuntiin. Ei suhteen pituus kerro mitään sen hyvyydestä tai syvyydestä. Ihan hyvin ensirakkaus voi olla lomaromanssi, jonka jälkeen riudutaan ikävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä kokenut ensirakkautta, vaikka lapsia on kolme ja ennen nykyistä suhdetta takana muutama avoliitto. Jos siis ensirakkauden tulee olla jotain elämää suurempaa ja jollain tietyllä kaavalla etenevää tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ei ole ensirakkautta enkä ole ollut kenenkään ensirakkaus enkä mikään muukaan rakkaus. Surullista, mutta totta.
N43
Et voi tietää oletko ollut kenenkään ensirakkaus. Olet hyvinkin voinut olla, sillä osa niistä on toteutumattomia. Sain itsekin aikuisena tietää, että eräs kouluni pojista piti minua ensirakkautenaan. Kaukorakkaus, hän oli kaiken lisäksi homo. Tosi söpöä minusta. En tuntenut häntä lainkaan, vasta aikuisina olemme tutustuneet homoystävieni kautta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ei ole ensirakkautta enkä ole ollut kenenkään ensirakkaus enkä mikään muukaan rakkaus. Surullista, mutta totta.
N43
Et voi tietää oletko ollut kenenkään ensirakkaus. Olet hyvinkin voinut olla, sillä osa niistä on toteutumattomia. Sain itsekin aikuisena tietää, että eräs kouluni pojista piti minua ensirakkautenaan. Kaukorakkaus, hän oli kaiken lisäksi homo. Tosi söpöä minusta. En tuntenut häntä lainkaan, vasta aikuisina olemme tutustuneet homoystävieni kautta. Ap
Kaukoihastus ei ole mikään ensirakkaus. Muussa tapauksessa mun ensirakkaus olisi ollut McGyver.
N43
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauteni on äitini. Me edelleen rakastamme toisiamme. Aina ei ole ollut helppoa, mutta hyvin menee. Suhteemme on mutkaton. Emme ikinä kyseenalaista tai epäile toisiamme. Pidämme aina toistemme puolta. Tulemme olemaan osa toistemme elämää aina. Kyse ei ole parisuhteesta tai romanttisesta rakkaudesta, vaan ihan normaalista vanhemman ja lapsen välisestä rakkaudesta. Äitini sanoi kerran, että kuolisi puolestani. Taisi olla hieman hiprakassa.
Etkö sitten isääsi rakastanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ei ole ensirakkautta enkä ole ollut kenenkään ensirakkaus enkä mikään muukaan rakkaus. Surullista, mutta totta.
N43
Et voi tietää oletko ollut kenenkään ensirakkaus. Olet hyvinkin voinut olla, sillä osa niistä on toteutumattomia. Sain itsekin aikuisena tietää, että eräs kouluni pojista piti minua ensirakkautenaan. Kaukorakkaus, hän oli kaiken lisäksi homo. Tosi söpöä minusta. En tuntenut häntä lainkaan, vasta aikuisina olemme tutustuneet homoystävieni kautta. Ap
Kaukoihastus ei ole mikään ensirakkaus. Muussa tapauksessa mun ensirakkaus olisi ollut McGyver.
N43
Voisihan se olla. Itse olen kyllä tyytyväinen siitä, että ensirakkauteni sattui olemaan koulukaveri. Myöhemmin rakastuin yhteen filmitähteen ja olisi hieman noloa, jos hän olisi ensirakkauteni.
Vierailija kirjoitti:
No, tuossa tuo minun ensirakkaus makaa sohvalla ja katsoo telkkaria. Enpä tiedä mitä hänestä sanoisin, kun suhde jatkuu vielä.
:D
Alue: Aihe vapaa
Noh itse en ihan näin räikeitä juttuja ole kuullut muilta ihan näin nopealla aikataululla. Sen olen toki havainnut, että ihmiset usein ajattelevat omasta perspektiivistään ja tekevät helposti huonoja tulkintoja. Ja sitten kun tapahtumista alkaa olla 20-30 vuotta, niin on ymmärrettävääki, että muisti ei tuota enää todellisuutta. Mutta jotenkin silti silmiinpistävän röyhkeää tuo valehtelu, ja myös nopealla aikataululla (esim. alle vuoden takaisista asioista).