Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoisit haastettelussa ensirakkaudestasi ja mitä ensirakkautesi sinusta?
06.09.2025 |
Omalla kohdalla ensirakkaus ei voisi kertoa mitään, koska hän on kuollut. En tiedä mihin kuoli, kun ei olla pidetty yhteyttä.
Minä kertoisin, että hän oli niin komea, että lähes henki salpautui, kun näin hänet ekan kerran DJ:n kopissa. Hänkin katsoi heti suoraan minuun ja hymyili. Mun ystävä oli hänen tuttavansa, mentiin juttelemaan ja se oli siinä.
En ehkä ollut hänelle niin iso juttu kuin hän oli minulle. Jouduin jättämään hänet, kun hän muutti ulkomaille töihin puoleksi vuodeksi enkä uskonut, että hän olisi ollut uskollinen. Hän otti päätöksen vastaan mukisematta, emmekä enää sen jälkeen jutelleet mistään tärkeästä koskaan.
Hän särki sydämeni.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Etkö pystyi noista ketään tavoittamaan siinä mielessä, että he olisivat olleet ns. elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne?
Sellaisiakin ihmisiä varmaan on, jotka eivät ole koskaan rakastuneet, syystä tai toisesta. Ap
Joo, pystyn tuosta joukkiosta ihan suoraan nimeämään kolme miestä, joihin oli aivan sekopäinen, elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne. Harmi vain, että jouduin noiden kaikkien kolmen jättämäksi. Osa kesti alle vuoden ja yksi vuosikausia. Jokaista miestä yhdisti se, että he olivat jollakin tapaa etäisiä ja tosiaan jouduin sitten lopulta kaikkien jättämäksi ja sydänsuruja kesti yli vuodenkin per mies. Näissä se mun pakonomainen hullaantuminen ja rakastuminen on ollut jo melkein sairasta, että olen jälkikäteen epäillyt, että se olikin ehkä mun osalta vain jotain pakkomiellettä, kun en heitä emotionaalisesti täysin saanut, vaikka olivatkin virallisessa suhteessa kanssani, niin jotain heidän taholtaan jäi uupumaan. Olen epäillyt, jos tunteeni olisikin ollut sitten vain limerenssiä, joka on siis pakonomaista rakkautta johonkin, jota et ihan täysin pysty saamaan. En sitten tiedä. Eli on ollut kädenlämpöistä ihastumista vaikka kuinka moneen ja sitten nämä kolme miestä, joista suorastaan sekosin. Ja se sekoaminen kesti vuosia. Ja aina kun oli sekoaminen käynnissä, en nähnyt enkä kuullut muita miehiä. Nämä pakonomaiset kohteet (ja siis ihan seurusteluun asti päädyin) oli ainoat jotka täytti siis pään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä ja kalju inntipoika joka vei neitsyyteni. Ei mutta se tosirakkaus olikin ennen tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö pystyi noista ketään tavoittamaan siinä mielessä, että he olisivat olleet ns. elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne?
Sellaisiakin ihmisiä varmaan on, jotka eivät ole koskaan rakastuneet, syystä tai toisesta. Ap
Joo, pystyn tuosta joukkiosta ihan suoraan nimeämään kolme miestä, joihin oli aivan sekopäinen, elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne. Harmi vain, että jouduin noiden kaikkien kolmen jättämäksi. Osa kesti alle vuoden ja yksi vuosikausia. Jokaista miestä yhdisti se, että he olivat jollakin tapaa etäisiä ja tosiaan jouduin sitten lopulta kaikkien jättämäksi ja sydänsuruja kesti yli vuodenkin per mies. Näissä se mun pakonomainen hullaantuminen ja rakastuminen on ollut jo melkein sairasta, että olen jälkikäteen epäillyt, että se olikin ehkä mun osalta vain jotain pakkomiellettä, kun en heitä emotionaalisesti täysin saanut, va
Jatkan vielä: mutta kun jouduin kaikkien näiden jättämäksi niin sydänsuruista toivuttuani nämä eivät olleet täysin sellaisia, että olisin saanut yhtä paljon rakkautta heiltä takaisin ja tosiaan kaikki tunteet heitä kohtaan on kuollu, niin mietin, jos se ei ollutkaan rakkautta vaan limerenssiä sitten. Kun eikö kunnon rakkaus kestä lopun elämää? Niin....
Kertoisin että melkoinen ruskea mela. Hän ehkä että kiva ja tiukka vene. Ei kerrota kellekään että oltiin silleen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihastuksia niin paljon, että en oikein tiedä edes, kuka niistä oli nyt varsinainen ensirakkaus. Mulla oli teini-ikäisestä paljon poikia, joita tapailin ja seurustelut oli tyyliin pussailua ja kädestä kiinni pitämistä. Tällaisia oli paljon, aina ne johonkin loppui. Joko minut dumpattiin tai minä dumppasin. Oli tapailuja ja kaikenlaista tekstailua ja soittelua.
Sitten kunnon seurustelusuhteita seksin kera oli vain neljän miehen kanssa vanhempana ja nämä suhteet kesti puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Joko minä jätin tai jouduin jätetyksi.
Sitten oli pitkä 17 vuoden avioliitto. Mies jätti mut toisen naisen takia.
Että enpä oikein tiedä, kuka näistä oli edes rakkauteni. Silloin aikoinaan tuntui, että rakastan niin paljon, mutta en tunne enää yhtään mitään ketään kohtaan.
Olen nyt 45 + enkä halua enää ikinä miestä. Ne on jo niinku nähty.
Jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ensimuistot eri hetkestä mutta samalta päivältä.
Minä muistan hänet eräänä huhtikuisena aamuna kun seisoin työpaikan porttikongissa lakkovahtina. Hän ajoi moottoripyöränsä eturenkaan jalkojeni väliin kun estin häntä ajamasta pihaan (ei ollut töissä siellä, tuli tapaamaan siskoaan). En nähnyt hänen kasvojaan kypärän visiirin takaa eikä hän minun kun olin korviani myöten pipon ja huivin peitossa.
Hän kertoi vuosikymmeniä myöhemmin miten näki minut samana päivänä ko työpaikan käytävällä: Seisoit siinä vastavalossa, punaiset hiukset pörrössä hehkuen ja olit niin niin pieni ja siro. Keijukainen! Sen jälkeen ei ole ollut ketään muuta!
Meillä on ollut suhde kahteen otteeseen mutta emme ole koskaan saaneet yhteistä elämää eikä perhettä. Elämä vei aina erilleen. Suuri surumme yhä lähes 40v jälkeenkin!
Olipas mieleenpainuva kohtaaminen näin ulkopuolisellekin kerrottuna. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö pystyi noista ketään tavoittamaan siinä mielessä, että he olisivat olleet ns. elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne?
Sellaisiakin ihmisiä varmaan on, jotka eivät ole koskaan rakastuneet, syystä tai toisesta. Ap
Joo, pystyn tuosta joukkiosta ihan suoraan nimeämään kolme miestä, joihin oli aivan sekopäinen, elämää suurempi, pakahduttava ja pakottava tunne. Harmi vain, että jouduin noiden kaikkien kolmen jättämäksi. Osa kesti alle vuoden ja yksi vuosikausia. Jokaista miestä yhdisti se, että he olivat jollakin tapaa etäisiä ja tosiaan jouduin sitten lopulta kaikkien jättämäksi ja sydänsuruja kesti yli vuodenkin per mies. Näissä se mun pakonomainen hullaantuminen ja rakastuminen on ollut jo melkein sairasta, että olen jälkikäteen epäillyt, että se olikin ehkä mun osalta vain jotain pakkomiellettä, kun en heitä emotionaalisesti täysin saanut, va
Rakastumistahan pidetään eräänlaisena sekoamisena. Taivas, jos saa rakastettunsa ja helvetti, kun hänestä joutuu luopumaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jatkan vielä: mutta kun jouduin kaikkien näiden jättämäksi niin sydänsuruista toivuttuani nämä eivät olleet täysin sellaisia, että olisin saanut yhtä paljon rakkautta heiltä takaisin ja tosiaan kaikki tunteet heitä kohtaan on kuollu, niin mietin, jos se ei ollutkaan rakkautta vaan limerenssiä sitten. Kun eikö kunnon rakkaus kestä lopun elämää? Niin...."
Jos oikein olen ymmärtänyt, niin limerenssissä rakkaus on täysin kuviteltua, kohde ei välttämättä edes tunne limerenssistä kärsivää eivätkä he ole suhteessa. Limerenssiä kokeva vain kokee niin, että heillä on yhteys ym. Se on siis kaukorakkautta ja yksipuolista rakkautta.
Sinun kokemuksesi tai tulkintasi noista suhteista kuulostaa enemmän siltä, että tulkitset niitä jälkikäteen hyvin kriittisesti. Itse ajattelen, ettei sinun kanssasi olisi seurusteltu, ellei sillä toisellakin osapuolella olisi ollut tunteita (vaikkeivät ne sitten kestäneet). Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kokenut ensirakkautta, vaikka lapsia on kolme ja ennen nykyistä suhdetta takana muutama avoliitto. Jos siis ensirakkauden tulee olla jotain elämää suurempaa ja jollain tietyllä kaavalla etenevää tunnetta.
Tietenkin saat määritellä ensirakkauden ihan omalla tavallasi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkaus on se laimein rakastuminen. Se, mikä tekee rakastumisesta rakastumisen, on nimenomaan se, että se on kaikkein suurin rakkaus jonka henkilö on siihen mennessä kokenut. Muuten se lasketaan ihastukseksi.
Miten kertoa, että ei ole koskaan rakastunut sanomatta sitä suoraan.
Romeo ja Julia oli aika laimeaa.
Ihmettelen sitä, että miksi piti olla vuorotellen kiltti ja ilkeä. Se on pahin yhdistelmä. Pitäisi valita pääasiassa jompikumpi. Olinko itse samanlainen? En muista, että olisin ollut.
Hän ei ollut kiva parhaalle kaverilleni. Hänen paras kaverinsa ei ollut kiva minulle. Ihmettelen sitä.
Mitä järkeä on noilla asetuksilla ylipäänsä yrittää, ei mitään.
En alunperin ajatellut, että hän olisi hyvännäköinen. Vasta tilanteen ollessa päällä. Jälkikäteen en näe häntä hyvännäköisenä. Se on kai minulle tyypillistä. Taas hänellä ilmeisesti kyse oli ulkonäköön ihastumisesta, ja viha minua kohtaan tuli osittain siitä, että en sitten vanhempana ollutkaan kivan näköinen.
Olen itse aika vaikea suhteessa. En välttämättä pidä siitä, millainen olen. Joten ehkä kuitenkin vakka kantensa valitsi tuossakin. Kuitenkin oikeasti tarvitsen aika kiltin mutta vahvan ihmisen, joka pitää puolensa mutta on silti hyväntahtoinen. Luultavasti kaikki tarvitsevat. Osaanko itse olla sellainen? Varmaankaan en.
Pääsin yli tästä kuitenkin jo 15 vuodessa enkä ajattele normaalisti koko asiaa. Nyt pyydettäessä. Olisi se voinut hoitua vähän lyhyemmin ja napakammin pois, mutta mitäpä siitä nyt enää. Viihdyn nykyisessä elämäntilanteessa enkä haluaisi tähän mitään muutoksia. Nuoruudesta muuttaisin paljonkin, mutta oli sekin kivaa enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että miksi piti olla vuorotellen kiltti ja ilkeä. Se on pahin yhdistelmä. Pitäisi valita pääasiassa jompikumpi. Olinko itse samanlainen? En muista, että olisin ollut.
Hän ei ollut kiva parhaalle kaverilleni. Hänen paras kaverinsa ei ollut kiva minulle. Ihmettelen sitä.
Mitä järkeä on noilla asetuksilla ylipäänsä yrittää, ei mitään.
En alunperin ajatellut, että hän olisi hyvännäköinen. Vasta tilanteen ollessa päällä. Jälkikäteen en näe häntä hyvännäköisenä. Se on kai minulle tyypillistä. Taas hänellä ilmeisesti kyse oli ulkonäköön ihastumisesta, ja viha minua kohtaan tuli osittain siitä, että en sitten vanhempana ollutkaan kivan näköinen.
Olen itse aika vaikea suhteessa. En välttämättä pidä siitä, millainen olen. Joten ehkä kuitenkin vakka kantensa valitsi tuossakin. Kuitenkin oikeasti tarvitsen aika kiltin mutta vahvan ihmisen, joka pitää puolensa mutta on silti hyvänta
Kuinka kauan tuo suhde kesti? Kuten tästäkin kommentista selviää, ovat ensirakkaudet hyvin opettavaisia. Itsekin olen vasta jälkikäteen tajunnut, ettei meidän suhteestamme olisi pitkällä tähtämellä mitään tullut. Olin onnekas, kun suhde päättyi niin nopeasti ja pääsen eteenpäin, vaikka se koville tuolloin ottikin. Reilun vuoden kuluttua tapasin aviomieheni, siihen mennessä olin jo päässyt sydänsuruistani eroon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että miksi piti olla vuorotellen kiltti ja ilkeä. Se on pahin yhdistelmä. Pitäisi valita pääasiassa jompikumpi. Olinko itse samanlainen? En muista, että olisin ollut.
Hän ei ollut kiva parhaalle kaverilleni. Hänen paras kaverinsa ei ollut kiva minulle. Ihmettelen sitä.
Mitä järkeä on noilla asetuksilla ylipäänsä yrittää, ei mitään.
En alunperin ajatellut, että hän olisi hyvännäköinen. Vasta tilanteen ollessa päällä. Jälkikäteen en näe häntä hyvännäköisenä. Se on kai minulle tyypillistä. Taas hänellä ilmeisesti kyse oli ulkonäköön ihastumisesta, ja viha minua kohtaan tuli osittain siitä, että en sitten vanhempana ollutkaan kivan näköinen.
Olen itse aika vaikea suhteessa. En välttämättä pidä siitä, millainen olen. Joten ehkä kuitenkin vakka kantensa valitsi tuossakin. Kuitenkin oikeasti tarvitsen aika kiltin mutta vahvan ih
Tämä oli lapsena. Siihen aikaan ei sen ikäiset seurustelleet edes minkään tapailun tasolla. Nykyäänhän se kai käy päinsä, mikä on hyvä asia. (Ennen oli kaikki muutenkin rajatumpaa, tyyliin naapurin mummot saattoivat vainota avoliittolaisia.)
Tilanne on ehkä vähän sama, jos aikuisena ihastuu työkaveriin ja tietää, että suhde sotkee asiat työpaikalla. Toisen pitäisi vaihtaa silloin työpaikkaa. Siinähän roikut sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli vähän tyhmä se "asiantuntija" siinä artikkelissa, kun kuvitteli, että ensirakkaus jäisi sen takia mieleen, kun se ihminen on sanonut jotenkin välittävänsä sinusta.
Aivan kuin jokainen nyt saisi vastakaikua ensirakkaudeltaan.
Että ei todellakaan liity tuollaiseen syyhyn ensi rakkauden hyvä muistaminen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän tyhmä se "asiantuntija" siinä artikkelissa, kun kuvitteli, että ensirakkaus jäisi sen takia mieleen, kun se ihminen on sanonut jotenkin välittävänsä sinusta.
Aivan kuin jokainen nyt saisi vastakaikua ensirakkaudeltaan.
Että ei todellakaan liity tuollaiseen syyhyn ensi rakkauden hyvä muistaminen mitenkään.
Mä en itse asiassa vielä edes sitä artikkelia ole lukenut, näin vain otsikon. Ap
Toisen asteen opintojen aikana meillä oli pari yhteistä kurssia. Ihastus syntyi hiljalleen ja hän oli niin ujo, etten uskonut hänen olevan minusta kiinnostunut.
Päätyi yhteen kurssikaverin kanssa, mutta viestiteltiin ja lopulta myönsi olevansa muhun ihan korviaan myöten ihastunut. Sitten päätti suhteen kurssikaverin kanssa ja melkeen muutti mun luokse saman tien.
Ei osattu kommunikoida ja oli asioita, jotka häiritsi puolin ja toisin. Päätettiin suhde yhteisesti kun ei se suhde lopulta toiminut älyttömästä vetovoimasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Toisen asteen opintojen aikana meillä oli pari yhteistä kurssia. Ihastus syntyi hiljalleen ja hän oli niin ujo, etten uskonut hänen olevan minusta kiinnostunut.
Päätyi yhteen kurssikaverin kanssa, mutta viestiteltiin ja lopulta myönsi olevansa muhun ihan korviaan myöten ihastunut. Sitten päätti suhteen kurssikaverin kanssa ja melkeen muutti mun luokse saman tien.
Ei osattu kommunikoida ja oli asioita, jotka häiritsi puolin ja toisin. Päätettiin suhde yhteisesti kun ei se suhde lopulta toiminut älyttömästä vetovoimasta huolimatta.
Tunne oli molemminpuolinen, ja lähetteli mulle vielä myöhemmin koruja ja lahjoja siihen saakka, kunnes sain ensimmäisen lapsen. Mä oon hävittänyt lahjat ja korut, mutta tiedän että vien sen ensirakkauden hautaan saakka, vaikken häntä nykyisin juuri muistele. Muistan, silloin, kun kuulen sanan ensirakkaus tai hänen nimensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän tyhmä se "asiantuntija" siinä artikkelissa, kun kuvitteli, että ensirakkaus jäisi sen takia mieleen, kun se ihminen on sanonut jotenkin välittävänsä sinusta.
Aivan kuin jokainen nyt saisi vastakaikua ensirakkaudeltaan.
Että ei todellakaan liity tuollaiseen syyhyn ensi rakkauden hyvä muistaminen mitenkään.
Mä en itse asiassa vielä edes sitä artikkelia ole lukenut, näin vain otsikon. Ap
Ai missä artikkelissa?
Ensi rakkauteni oli mun eka aviopuoliso, olimme yhdessä 14v, erosimme ja hän on nykyään kuollut.
Meillä on ensimuistot eri hetkestä mutta samalta päivältä.
Minä muistan hänet eräänä huhtikuisena aamuna kun seisoin työpaikan porttikongissa lakkovahtina. Hän ajoi moottoripyöränsä eturenkaan jalkojeni väliin kun estin häntä ajamasta pihaan (ei ollut töissä siellä, tuli tapaamaan siskoaan). En nähnyt hänen kasvojaan kypärän visiirin takaa eikä hän minun kun olin korviani myöten pipon ja huivin peitossa.
Hän kertoi vuosikymmeniä myöhemmin miten näki minut samana päivänä ko työpaikan käytävällä: Seisoit siinä vastavalossa, punaiset hiukset pörrössä hehkuen ja olit niin niin pieni ja siro. Keijukainen! Sen jälkeen ei ole ollut ketään muuta!
Meillä on ollut suhde kahteen otteeseen mutta emme ole koskaan saaneet yhteistä elämää eikä perhettä. Elämä vei aina erilleen. Suuri surumme yhä lähes 40v jälkeenkin!