Luetellaan musiikkikappaleita joista iho menee kananlihalle
Kommentit (102)
Simple Minds'n Street Fjghting Years koko älppäri on taidonnäyte joka saa hakea vertaistaan, ehdottomasti Top 5 albumi maailmassa koskaan itselleni. Täydellinen-Upea-Huikea-Masterpiece. Jokainen kappale nostaa ihonkarvat pystyyn, kuten myös linkin kappale, se saa myös herkistymään ja silmäkulman kostumaan.
M50
Soul Crying Out Simple Minds
Mulla ei mene helposti kananlihalle, mutta youtuben puolella joskus törmäsin tähän ja jäädyin tämän mahtipontisuuden hienoudesta:
Pakkokuunneltavaa Lord Of The Rings faneille.
Bachin Matteus-passio
Monet virret
Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta (A-Men-kuoron laulamana)
Mozartin Requiem
Musiikki elokuvaan Schindlerin lista
Leonard Cohenin Partisaanilaulu
Tämä Leijonakuninkaan live versio tuntuu itselläni luissa ja ytimessä.
Kevin Coyne/Chicken Wing, Little Feat/Dixie Chicken, Louis Jordan/Ain't Nobody Here But Us Chickens.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on spotifyssä ihan oma lista kananliha-biiseille. Mitä genreä saisi olla?
Olisiko klassinen?
Sieltä tuli vastaan mm. Samuel Barberin Agnus Dei, Rautavaaran Lintukoto, Fauren Requiemin In Paradisum...
Vierailija kirjoitti:
En saa musiikista minkäänlaista tunnereaktiota, sillä omaan niin tarkasti virittyneen kuuloaistin ja analyyttisen musiikillisen älyn, että jokainen kappale avautuu minulle täysin rakenteellisena kokonaisuutena.
Kuulen välittömästi sävelkulkujen kaavamaisuuden, sointujen funktiot, tuotannon kerroksellisuuden ja rytmisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden. Jokainen elementti asettuu paikoilleen kuin matemaattinen palapeli ennakoitava, looginen ja hallittu.
Missä muut ehkä vaipuvat tunteisiin, minä erottelen taajuuksia, tempoja ja modulaatioita. Jokainen vibrato, jokainen miksauspäätös ja jokainen dynamiikan muutos rekisteröityy tietoisuuteeni kuin signaali oskilloskoopissa.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan yksinkertainen seuraus siitä, että musiikillinen ymmärrykseni ja kuuloherkkyyteni ovat kehittyneet poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Siinä missä musiikki monelle on pakopaikka tai tunnekuohu, minulle se on ku
Kiehtova aidosti! Jos sama kuvio ilmentyisi ruuassa ei sekään varmaan aiheuttaisi suurta hekumaa.
Sekoitus kauhuelokuvien tunnareista:
Painajainen Elm Streetillä saa suurimmiten niskakarvat pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
En saa musiikista minkäänlaista tunnereaktiota, sillä omaan niin tarkasti virittyneen kuuloaistin ja analyyttisen musiikillisen älyn, että jokainen kappale avautuu minulle täysin rakenteellisena kokonaisuutena.
Kuulen välittömästi sävelkulkujen kaavamaisuuden, sointujen funktiot, tuotannon kerroksellisuuden ja rytmisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden. Jokainen elementti asettuu paikoilleen kuin matemaattinen palapeli ennakoitava, looginen ja hallittu.
Missä muut ehkä vaipuvat tunteisiin, minä erottelen taajuuksia, tempoja ja modulaatioita. Jokainen vibrato, jokainen miksauspäätös ja jokainen dynamiikan muutos rekisteröityy tietoisuuteeni kuin signaali oskilloskoopissa.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan yksinkertainen seuraus siitä, että musiikillinen ymmärrykseni ja kuuloherkkyyteni ovat kehittyneet poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Siinä missä musiikki monelle on pakopaikka tai tunnekuohu, minulle se on ku
Eli et kykene nauttimaan musiikista lainkaan? Analysoit vain detaljeja.
Varoitus! Musiikki on niin kylmäävää, että heikoimmat sortuu.