Onko kenelläkään kivaa töissä?
Käykö suurin osa vain rahan takia työssä ja lopettaisi heti, jos voisi?
Minä ainakin.
Kommentit (69)
Juuri mahdottomat kirjaamis-systeemit, joita ei opeteta, ovat syvältä. Pomo vaatii käyttämään joka käänteessä ja ihan turhaan. Eikä neuvo, vaikka on luvannut.
Osa saa siirtymäkorvauksia oman auton käytöstä. Toiset luulevat, ettei niitä edes makseta. Kaikkia väsyttää.
Minulla oli aiemmin tosi ihana työpaikka henkilökohtaisena avustajana. Asiakkaani oli todella kiva ja reilu ja työ oli mukavaa ja merkityksellistä. Jouduin sitten lopettamaan työn ja jäin kokonaan työttömäksi, kun suojaosa poistui. Ei ollut enää rahaa työmatkoihin. Sääli.
Tykkään siitä rutiinista, että saan lähteä aamulla töihin. Ja se kiva tunne, että tällä saan asumiseni ja elämiseni maksettua. Työ on minulle tärkeä asia!
On. Olen pienyrittäjä ja teen sitä mitä osaan käsilläni. Ja asiakkaita riittää. Parasta elämää just nyt.
Mä tykkään mennä aamuisin työni ääreen. Työ on yksinkertaista eikä uuvuta henkisesti. Palkka ei paljoa ole (brutto 2000-2200 €/kk), mutta kyllä sillä elää, kun vähän nuukailee, ja säästöönkin jää parhaimmillaan 500 €/kk. Olen ihan tyytyväinen näin. Sen verran paljon pidän työstäni ja työpaikastani, että suurempi palkka ei ole houkutin lähteä muualle.
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään mennä aamuisin työni ääreen. Työ on yksinkertaista eikä uuvuta henkisesti. Palkka ei paljoa ole (brutto 2000-2200 €/kk), mutta kyllä sillä elää, kun vähän nuukailee, ja säästöönkin jää parhaimmillaan 500 €/kk. Olen ihan tyytyväinen näin. Sen verran paljon pidän työstäni ja työpaikastani, että suurempi palkka ei ole houkutin lähteä muualle.
Mitä työtä teet?😊
Minulla ei ole enää kivaa. Olen esihenkilöni tyttären epävirallinen lapsenlikka. Tyttö ei ole mitenkään reipas työntekijä ja minun pitää paimentaa ja tukea häntä hänen tehtävissään ja paikkailla tehtäviä, jotka hän on jättänyt tekemättä minun lomani aikana. On ollut meillä jo useamman vuoden töissä vakkarina, mutta aina on jostain putkahtanut joku äidillinen vanhempi nainen tai hänen oma äitinsä häntä tukemaan kaikessa vähänkään poikkeavassa ja ylimääräisessä tehtävässä. Minä en todellakaan ole tällainen äidillinen vanhempi nainen, vaikka siihen minua yritetäänkin pakottaa.
On kivaa, mutta välillä kuormittavaa. Kivempaa olisi, jos työyhteisössä olisi enemmän päteviä, osaavia ja hyvinvoivia työntekijöitä.
En viihdy työssäni, olen alkanut arvostaa näin 48v enemmän vapaa-aikaa, moni tuttu/sukulainen kuollut ennen eläkeikää tai sairastunut vakavasti, niin on alkanut havahtumaan elämän rajallisuuteen, mistä voi tietää milloin itsekullekin lähtö käy. En tod. ota sitä riskiä että olisin töissä eläkeikään asti. Mieluummin elän "kituuttaen" ja nautin vapaa-ajasta tekemällä itselleni mielenkiintoisia aktiviteetteja. Seuraavat yt:t kun, niin salaa toivon että saan lähtöpassit..
Tähän ei voi kysyä, kuin että mitä työtä sitten haluaisit tehdä ja mikset tee sitä jo nyt? No tällainen ihminen vastaa siihen tietenkin, että ei ole olemassa mitään sellaista työtä mitä hän haluaisi tehdä. Sen takia tuota kysymystä ei periaatteessa tarvitse edes kysyä. Fakta on, että tuo henkilö on heikosti koulutettu ja enempi-vähempi paskahommia paiskiva työläisrotta, jolla ei ole kapaa edes kuvitella mitä se sellainen työ sitten voisi olla, mistä todellakin tykkäisi. Toinen totuus on se, että jos tuollaiselle henkilölle lätkäistäisiin se 10 milssi käteen ja sanottaisiin, että nyt olet vapaa. Mitä kävisi? Sillä tulisi aika pitkäksi hyvin nopeasti ja se tekisi kuten lottovoittajat: alkaisi dokaamaan. Siittä sitten vähän sisältöä elämään, joka tosin päättyisi kohtalaisen piakkoin alkoholin aiheuttamiin sairauksiin. Niin se tuppaa käymään lottovoittajillakin.
Että parempi vain paiskia niitä paskahommia rottana. Pysyypähän ainakin elossa.
Todellakin tykkään työstäni, ja tuntuu edelleen todella oudolta sanoa näin. Vaihdoin alaa kun täytin 40, hoitoalalta toimistohommiin, ja vitsi miten nautin.
Osaan todella arvostaa nykyistä työtäni, on ihan älyttömän suuri voimavara, kun töihin menee mielellään (vielä näin 5 vuoden jälkeenkin) eikä ole sellaista tunnetta, että työ pilaa koko muun elämän ja elämässä elämisen arvoista aikaa on vain 5 viikkoa vuodessa (kesäloma ja talviloma) ja loput aivan hirveää kuraa sen vuoksi että työ imee kaiken elämänhalun, fyysiset, henkiset ja psyykkiset voimat... ja ahdistaa.
Tänä kesänä mua jopa ihan oikeasti hieman harmitti jäädä kesälomalle! Siitä huolimatta että mulla on (nykyään) vapaa-ajallani useita mukavia harrastuksia, kavereita ja ihana perhe. Mutta kun töissäkin on niin mukavaa, tosi kivat työkaverit, ja mielekkäitä työtehtäviä. Alanvaihdon jälkeen ei ikinä ole ärsyttänyt eikä ahdistanut lähteä töihin.
Toivottavasti saisin tehdä tätä työtä eläkeikään saakka. Tai vaikka siitä pidemmällekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä huono johtaminen ja (erittäin vauraan) kaupungin saituus pilaa koko työn. Sama ongelma kiertää nyt monessa paikassa.
Ap
Eikö tästä saisi keskustella, vai miksi alapeukutetaan?
Alapeukutan, koska mä voin. Ghihihi!
Mulla on ja kaverilla kun nussitaan melkein joka päivä terkkuja titsu
Vain rahan takia töissä. Heti jos jostain rahaa saisin niin lopettaisin
Työskentelen johtotasolla ja työ itsessään on vaativaa, raskasta mutta palkitsevaa. Töissä on kuitenkin myös kivaa, nauretaan tosi paljon työkavereiden kanssa ja on tosi paljon samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa natsaa. Ei kaikkien ja osa ärsyttää, mutta (työ)elämää sekin ;) Toki hyvä on palkkakin+bonukset.
Teen opettajan sijaisuutta. Pahimmillaan tuntuu että lopetan just nyt kesken koeajan. Parhaimmillaan hauskaa yhdessä oloa nuorten kanssa kun saa heidät innostumaan jostain opetettavasta asiasta tai keskustelemaan fiksusti elämästä.
No ei ole. Yt: t taas menossa ja joku miljoonas uusi organisaatio ja esimies. Voi kun tulis joku ihme rikastuminen, niin irtisanoutuisin heti.
Työsuojeluvaltuutettuna oma työpaikka pitäisi olla ns. suojattu, mutta muiden puolesta vituttaa ja ahdistaa työpaikan ilmapiiri