Sen jälkeen kun on itse käynyt terapiassa, on aika raskasta viettää aikaa sellaisten kanssa, jotka selkeästi eivät ole käyneet terapiassa

Vierailija kirjoitti:

Raskaista on sellaisten seura, jotka tarvitsisivat jotain apua. Esimerkiksi tunnen nuorena vanhempansa menettäneen ihmisen joka edelleen kolmekymppisenä elää kaiken sen kautta. Omassa mielessään hän on aina orpo, orvoksi jäänyt lapsi, ja kaikkien muidenkin pitäisi hänen mielestään elää sen mukaan.

Nämä on varmaan niitä jotka raivoaa äitienpäivästä ja siitä että joku viettää sitä.

Mutta hei. Terapiassa on käynyt paljon ihmisiä. Vaihdat vaan piirisi heihin ja jätät käymättömät rauhaan.

No jaa. Terapia auttaa kyllä huomaamaan kypsyyden tai kypsymättömyyden muissa ihmisissä, mutta ei sillä kypsyydellä ole tekemistä sen terapian kanssa. Eikä terapia tee ihmisestä parempaa. Itse yritän lähinnä terapian avulla päästä eroon huonoista selviytymisstrategioista kuten konfliktien välttelystä. Varmaan monilla ei ole sellaista ongelmaa ollenkaan, vaan pystyvät ihan luonnostaan selvittämään konfliktit aikuisella ja kypsällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse välttelen terapiaan turvautuneita henkilöitä. Pidän enemmän henkisesti tasapainoisten ihmisten seurasta.

Terapiassa käyneen erottaa.

Höpsis.

Terapiassa käyneet ovat sen verran ylimielisiä ja muita halveksivia, että ovat hyvin raskasta seuraa. Kuvittelevat oppineensa jotain mitä muut eivät ymmärrä. Niinpä katsovat oikeudekseen diagnosoida muita. Ja opettavat mielen asioista kuin mikäkin guru.

Eihän niille kehtaa sanoa miten lapsellisia ne ajatukset vielä terapian jälkeenkin ovat. Hermostuisivat siitä tietenkin.

Itse vain välttelen, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

Ja siis toki terapiassa käyminen voi olla epäonnistunutta ja joku käy terapiassa 10 vuotta ilman ns. tuloksia. Kuitenkin useampi ihminen jonka tiedän käyneen terapiassa on muuttunut suopeammaksi muita ja elämää kohtaan, koska  hänen ei tarvitse toimia tiedostamattomien ja haitallisten selvitymisstrategioiden avulla. Ihminen siis kykenee säätelemään paremmin omia reaktioitaan ja tunteitaan mikä on kanssaihmisille miellyttävämpää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis toki terapiassa käyminen voi olla epäonnistunutta ja joku käy terapiassa 10 vuotta ilman ns. tuloksia. Kuitenkin useampi ihminen jonka tiedän käyneen terapiassa on muuttunut suopeammaksi muita ja elämää kohtaan, koska  hänen ei tarvitse toimia tiedostamattomien ja haitallisten selvitymisstrategioiden avulla. Ihminen siis kykenee säätelemään paremmin omia reaktioitaan ja tunteitaan mikä on kanssaihmisille miellyttävämpää. Ap

Jos olisikin näin. Mutta minun kokemukseni on juuri päinvastainen. Minä sanoisin, että näyttää siltä, että terapia tuottaa tuomitsevia uhriutujia. Sellaiset eivät varsinaisesti ole mitään toiveseuraa.  Se, että sinä olet poikkeus on vain poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis toki terapiassa käyminen voi olla epäonnistunutta ja joku käy terapiassa 10 vuotta ilman ns. tuloksia. Kuitenkin useampi ihminen jonka tiedän käyneen terapiassa on muuttunut suopeammaksi muita ja elämää kohtaan, koska  hänen ei tarvitse toimia tiedostamattomien ja haitallisten selvitymisstrategioiden avulla. Ihminen siis kykenee säätelemään paremmin omia reaktioitaan ja tunteitaan mikä on kanssaihmisille miellyttävämpää. Ap

Jos olisikin näin. Mutta minun kokemukseni on juuri päinvastainen. Minä sanoisin, että näyttää siltä, että terapia tuottaa tuomitsevia uhriutujia. Sellaiset eivät varsinaisesti ole mitään toiveseuraa.  Se, että sinä olet poikkeus on vain poikkeus.

Tämä. Terapiassa käyneet eivät ole miellyttäviä.