Lue keskustelun säännöt.
Miksi ajatus kihlautumisesta ahdistaa?
05.09.2025 |
Olen pian 50 täyttävä nainen. Menin yhteen nuoruudenrakastettuni kanssa, ja olimme yhdessä noin 20 vuotta. Hän kuoli sairastettuaan useita vuosia syöpää. Siitä on kulunut jo 8 vuotta. Hänen kanssaan olimme naimisissa.
Minulla on nykyään uusi miesystävä. Olemme olleet yhdessä muutamia vuosia ja asumme käytännössä yhdessä. Meillä on kaikki hyvin ja olen onnellinen. Mies on kaikin puolin kiltti ja kunnollinen, juuri sellainen jota tässä iässä osaa jo arvostaa. Hän on ottanut puheeksi kihlautumisen. Miksi ahdistun ajatuksestakin ja vetäydyn? Kavahdan ajatusta siitä, että asia tulisi ilmi sukulaisille ja työkavereille. Ajatus "jollekin kuulumisesta" ahdistaa, vaikka olen toki sitoutunut henkisesti elämään hänen kanssaan, enkä haikaile muuta.
En saa selkoa omista ajatuksistani. Onko tässä takana pelkoa uudesta menetyksestä, tunne itsenäisyyden menettämisestä vai mitä?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voisi olla yhdessä loppuelämän kuten olette nytkin? Miksi pitäisi kihlautua, vai oletteko menossa myös naimisiin? Jatkakaa entiseen malliin, älkää ottako mitään paineita, kaksi aikuista ihmistä, jotka ette varmaan enää lisäänny. Ikävää, jos tunnet että sinua painostetaan, älä lähde siihen mukaan. Joudut miettimään kaikki omaisuuteen liittyvät järjestelyt. Niitä laadittaessa saattaa tu
Hyvä pointti. Itse olisin valmis jatkamaan kuten nytkin. Mies ei varsinaisesti painosta, edellisen kerran asiasta puhuttiin talvella. Mutta nyt se tuli taas puheeksi ja hän kertoi oman toiveensa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä ketju on näin selväjärkinen?
Älä kuule mittään, se on peluri. Se elää kaksoiselämää. Jos on menettämässä kaiken, tarvitsee uuden omaisuuden ja se on sinun. Viettääkö yöt pelipöydän ääressä tai onko taskut täynnä rypistettyjä keno-lappuja?
Outoa miehen puolelta esittää kihlaustoiveita, jos olet jo mielipiteesi sanonut. Seuraavaksi alkaa varmaan tuntua, että olet muuten kiva, mutta vika on se, ettet suostu menemään kihloihin. Tämä ajatuskuvio alkaa vaikuttaa sinuun eikä varmaan positiivisesti. Olen ymmärtänyt, että mies saa jo kaiken, minkä perässä miehet yleensä ovat. Mikä kihloihinmenovimma hänellä on? Älä anna kaventaa elämääsi. Mies tehköön omat ratkaisunsa jos ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis enää halua naimisiin? Kihlaus kun on lupaus naimisiinmenosta.
Niinhän se on. Tässä iässä naimisiin mennessä pitää huomioida paljon enemmän asioita, kuin tyhjätaskuisena nuorena. Nyt molemmilla on omaa omaisuutta ja minulla alaikäisiänlapsia, joiden isän perinnöstä tulee huolehtia. Avioehto siis pitäisi ainakin tehdä.
Ap
Ilman muuta omaisuus kuuluu lapsillesi eikä puolisolle.
Muistuttaisin, että moni mieskin on rahan perässä. Naisten, joilla on omaisuutta, tulee olla varuillaan. Avioehto on ihan must.
T: nainen, joka ei koskaan mene naimisiin ja joka ei koskaan kerro miehille omistavansa metsää tai mtn muutakaan
Kiitos näkökannoista, näistä vähän kyynisemmistäkin. Nekin antavat ajattelemisen aihetta. En pidä itseäni helposti höynäytettävänä, mutta kaikkihan on mahdollista. Pidän kyllä puoleni raha-asioissa enkä ala kenenkään elättäjäksi tai kupattavaksi.
Itse asiassa, kun kunnolla mietin, niin en ole selkeästi viestinyt miehelle kantaani. Olen tainnut luvata miettiä, palata asiaan vähän myöhemmin jne. Nyt on siis selvästikin selkeän, kunnollisen keskustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökannoista, näistä vähän kyynisemmistäkin. Nekin antavat ajattelemisen aihetta. En pidä itseäni helposti höynäytettävänä, mutta kaikkihan on mahdollista. Pidän kyllä puoleni raha-asioissa enkä ala kenenkään elättäjäksi tai kupattavaksi.
Itse asiassa, kun kunnolla mietin, niin en ole selkeästi viestinyt miehelle kantaani. Olen tainnut luvata miettiä, palata asiaan vähän myöhemmin jne. Nyt on siis selvästikin selkeän, kunnollisen keskustelun paikka.
o
Onnittelen!
Kun mietin omia isovanhempiani, vanhempiani sekä veljeäni yksilöinä, niin havaitsen, että he ovat verraten konservatiivisia arvopohjaltaan:
Heillä on jokaisella takanaan avioliitto.
Yksi ainoa, vain yksi.
Vaikka eron jälkeen pitkäkin suhde,
niin 👉ei toisia kihloja, ei toista avioliittoa.
Ei lapsia uusien kumppaneiden kanssa.
Ei yhteistä talolainaa. Vain parisuhde 'susiparina'.
Minulla ei kontollani vielä yhtään avioliittoa, vaikka kosinta kylläkin. Olen kieltäytynyt. [Syitä en tähän listaa].
Kuitenkin.. Olen vasta sen ikäinen, että elän hyvinkin vielä 50 vuotta. Se on pitkä taival..
On mahdollista, että rakastun vielä niin syvästi, että uskallaudun luottamaan ja purjehtimaan avioliiton satamaan. Että kannan vielä vasurinimettömässäni [valkokulta tai platina-] sormusta..
Neiti-tittelistä Mrs-säätyyn. 🤔 Saa nähdä. En ehdottomasti sano ei tälle ajatukselle.
Puolisoni voisi hyvin olla toisestakin maasta, olenhan kielitaitoinen kosmopoliitti.
En sano ei täysiveriselle suomalaisellekaan!
Ja mitä tää tarkoittaa? Tässä tulee esiin ikiaikainen suhtautuminen asioihin, joiden mukaan miesten asiat ovat tärkeämpiä kuin naisten. Nainen antakoon periksi, että mies saa tahtonsa läpi. Oikein tämä vanha malli on nyt tarjouksessa. Ap:n on mietittävä asiaa ihan omalta kannaltaan.