Lue keskustelun säännöt.
Miksi ajatus kihlautumisesta ahdistaa?
05.09.2025 |
Olen pian 50 täyttävä nainen. Menin yhteen nuoruudenrakastettuni kanssa, ja olimme yhdessä noin 20 vuotta. Hän kuoli sairastettuaan useita vuosia syöpää. Siitä on kulunut jo 8 vuotta. Hänen kanssaan olimme naimisissa.
Minulla on nykyään uusi miesystävä. Olemme olleet yhdessä muutamia vuosia ja asumme käytännössä yhdessä. Meillä on kaikki hyvin ja olen onnellinen. Mies on kaikin puolin kiltti ja kunnollinen, juuri sellainen jota tässä iässä osaa jo arvostaa. Hän on ottanut puheeksi kihlautumisen. Miksi ahdistun ajatuksestakin ja vetäydyn? Kavahdan ajatusta siitä, että asia tulisi ilmi sukulaisille ja työkavereille. Ajatus "jollekin kuulumisesta" ahdistaa, vaikka olen toki sitoutunut henkisesti elämään hänen kanssaan, enkä haikaile muuta.
En saa selkoa omista ajatuksistani. Onko tässä takana pelkoa uudesta menetyksestä, tunne itsenäisyyden menettämisestä vai mitä?
Kommentit (28)
Miksi sukulaiset ja työkaverit eivät saisi tietää? Onko jotain seikkoja miksi salailu tuntuu sinusta paremmalta kuin julkinen ilmoitus että te olette 'me'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sukulaiset ja työkaverit eivät saisi tietää? Onko jotain seikkoja miksi salailu tuntuu sinusta paremmalta kuin julkinen ilmoitus että te olette 'me'?
En osaa sanoa. En vain haluaisi, että kukaan hössöttäisi mitään asian ympäriltä tai että joutuisin huomion kohteeksi tässä asiassa.
Et siis enää halua naimisiin? Kihlaus kun on lupaus naimisiinmenosta.
"Väärän suhteen harmaa pallo", kuten Antti Holma asiaa kuvaa. Mulla oli sama, mies halusi naimisiin ja minua hirvitti ajatus. Joskus vain tietää, että tämä asia ei ole hyvä.
(se mies jäi, nykyinen on ihana!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et siis enää halua naimisiin? Kihlaus kun on lupaus naimisiinmenosta.
Aiemmin ajattelin, että jos vielä jaan elämäni jonkun miehen kanssa, haluan naimisiin. Nyt se ei enää tunnu tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Väärän suhteen harmaa pallo", kuten Antti Holma asiaa kuvaa. Mulla oli sama, mies halusi naimisiin ja minua hirvitti ajatus. Joskus vain tietää, että tämä asia ei ole hyvä.
(se mies jäi, nykyinen on ihana!)
Koetko, että suhteenne oli muuten hyvä? Mistä tiesit, että mies ei ollut sinua varten?
Väärä mies tai et ole kunnolla päässyt yli edellisestä miehestäsi tai sait jonkinlaisen trauman kuolemasta? Jos kihlaus noin ahdistaa, niin ei kihloihin tietenkään kannata mennä. Mies varmasti odottaa järjellistä syytä sinun käytöksellesi ja se minusta olisi reilua kertoa, erityisesti jos syy ei ole tässä nykyisessä. Ehkä terapia voisi auttaa, jotta saat määriteltyä syyn. Itsekään en halua kihloihin tai naimisiin. Minulla taustalla on yksi epäonnistunut liitto mihin kuului väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa miehen kannalta !
Miehelle se olisi tärkeää, sen tiedän. Hän sanoo, että meillä on hyvä olla yhdessä ja hän haluaa olla kanssani loppuelämänsä. En haluaisi loukata hänen tunteitaan, joten siksi mietinkin miten kuvailisin tunteitani ymmärrettävästi. Kun ei itsekään aivan ymmärrä omia vaikuttimiaan, on vaikeaa selittää niitä toiselle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Väärän suhteen harmaa pallo", kuten Antti Holma asiaa kuvaa. Mulla oli sama, mies halusi naimisiin ja minua hirvitti ajatus. Joskus vain tietää, että tämä asia ei ole hyvä.
(se mies jäi, nykyinen on ihana!)
Koetko, että suhteenne oli muuten hyvä? Mistä tiesit, että mies ei ollut sinua varten?
Suhteessa oli paljon hyvää, mutta paljon tapahtui myös sellaisia asioita, joista tuli jollain tapaa outo olo. Ikään kuin miehen pinnan alla olisi liikkunut jotain ihan muuta kuin mikä näkyi ulospäin.
Varmuus sopimattomuudesta tuli siinä kohtaa kun ilmoitin että haluan erota; hän riipaisi kännit ja hyökkäsi kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai liittyisikö ikään?
Tämäkin on mahdollista. Elämänarvot muuttuvat iän myötä, eikä keski-iässä enää suhteessa noudateta nuoruudensuhteiden kaavaa (kihloihin-naimisiin-lapsia),
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et siis enää halua naimisiin? Kihlaus kun on lupaus naimisiinmenosta.
Niinhän se on. Tässä iässä naimisiin mennessä pitää huomioida paljon enemmän asioita, kuin tyhjätaskuisena nuorena. Nyt molemmilla on omaa omaisuutta ja minulla alaikäisiänlapsia, joiden isän perinnöstä tulee huolehtia. Avioehto siis pitäisi ainakin tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Väärän suhteen harmaa pallo", kuten Antti Holma asiaa kuvaa. Mulla oli sama, mies halusi naimisiin ja minua hirvitti ajatus. Joskus vain tietää, että tämä asia ei ole hyvä.
(se mies jäi, nykyinen on ihana!)
Koetko, että suhteenne oli muuten hyvä? Mistä tiesit, että mies ei ollut sinua varten?
Suhteessa oli paljon hyvää, mutta paljon tapahtui myös sellaisia asioita, joista tuli jollain tapaa outo olo. Ikään kuin miehen pinnan alla olisi liikkunut jotain ihan muuta kuin mikä näkyi ulospäin.
Varmuus sopimattomuudesta tuli siinä kohtaa kun ilmoitin että haluan erota; hän riipaisi kännit ja hyökkäsi kimppuun.
Tölväisitkö asian hänelle yhtäkkiä ilman keskustelua? Jos näin, on aika miehinen reaktio! Ette tainneet tarpeeksi tuntea toisianne, tai juuri siitä syystä päätös sai yllättävän lopun.
Vierailija kirjoitti:
Väärä mies tai et ole kunnolla päässyt yli edellisestä miehestäsi tai sait jonkinlaisen trauman kuolemasta? Jos kihlaus noin ahdistaa, niin ei kihloihin tietenkään kannata mennä. Mies varmasti odottaa järjellistä syytä sinun käytöksellesi ja se minusta olisi reilua kertoa, erityisesti jos syy ei ole tässä nykyisessä. Ehkä terapia voisi auttaa, jotta saat määriteltyä syyn. Itsekään en halua kihloihin tai naimisiin. Minulla taustalla on yksi epäonnistunut liitto mihin kuului väkivaltaa.
Hyvä pointteja. Avoin keskustelu on varmasti tarpeen. Syy ei varmastikaan ole nykyisessä.
Minulla on varmasti jäänyt jotain traumoja aiemman miehen sairaudesta ja kuolemasta. Se oli niin raskasta aikaa. Vasta vähitellen olen alkanut luottaa siihen, että tulevaisuudessa voi olla hyviä asioita odottamassa.
Vierailija kirjoitti:Vai liittyisikö ikään?
Ikä on tietysti yksi tekijä, ajatus parisuhteesta varttuneemassa iässä vierastuttaa.Tästä me suomalaiset ollaan tehty! Kihlautumisen kynnys nousee varmasti iän karttuessa, ja ellei päätöstä tee, jää se harmittamaan oli lopputulos kumpi tahansa!
No, eihän se kihlaus mikään pakote ole naimisiin. Sormus voi olla symboli rakkaudesta, sitoutumisesta. Itse kanssasi samaa ikäluokkaa, kihloissa oltu 25v ja lapset saatu omilleen. Joten, miksi menisit naimisiin..jos tuntuu epävarmalta. Avoliitto on lähes avioliittoon verrattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa miehen kannalta !
Miehelle se olisi tärkeää, sen tiedän. Hän sanoo, että meillä on hyvä olla yhdessä ja hän haluaa olla kanssani loppuelämänsä. En haluaisi loukata hänen tunteitaan, joten siksi mietinkin miten kuvailisin tunteitani ymmärrettävästi. Kun ei itsekään aivan ymmärrä omia vaikuttimiaan, on vaikeaa selittää niitä toiselle.
Ap
Miksi ette voisi olla yhdessä loppuelämän kuten olette nytkin? Miksi pitäisi kihlautua, vai oletteko menossa myös naimisiin? Jatkakaa entiseen malliin, älkää ottako mitään paineita, kaksi aikuista ihmistä, jotka ette varmaan enää lisäänny. Ikävää, jos tunnet että sinua painostetaan, älä lähde siihen mukaan. Joudut miettimään kaikki omaisuuteen liittyvät järjestelyt. Niitä laadittaessa saattaa tulla uutta mietittävää ja tunnet taas, että sinua painostetaan.
Vierailija kirjoitti:
No, eihän se kihlaus mikään pakote ole naimisiin. Sormus voi olla symboli rakkaudesta, sitoutumisesta. Itse kanssasi samaa ikäluokkaa, kihloissa oltu 25v ja lapset saatu omilleen. Joten, miksi menisit naimisiin..jos tuntuu epävarmalta. Avoliitto on lähes avioliittoon verrattavissa.
Jos on yhteisiä lapsia, avioliitto antaa juridista ja taloudellista turvaa esimerkiksi juuri puolison kuollessa. Mutta kun yhteisiä lapsia ei ole, sen merkitys on paljon pienempi. Tässä vaiheessa elämää avoliitto tuntuu tosiaan ihan riittävältä.
Ap
Vai liittyisikö ikään?