Saako mielestänne lapselle lahjaksi annettuja pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja myydä kirppiksellä, vai onko lapsella täysi

Siis olisin myynyt, typo. Ap

Etkö osaa lapsesi kanssa neuvotella?

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa lapsesi kanssa neuvotella?

Osaan muiden lasteni kanssa, mutta tällä yhdellä on keräilypakko. Ap

Minä olen myynyt. Toki lapset ovat nähneet tavarakasat ja jokunen lelu on otettu muistoksi takaisin. Pienistä vaatteista en edes kysele. Rahoista osan olen antanut lapsille.

Mikä tämäkin tarina taas on? Toivottavasti et ole oikeasti kenenkään äiti, säälittävää keksittyä satuilua. Ei ole edes mielenkiintoista. 

Sano, että äiskä taitaa tehdäkin toisen lapsen, niin sitten hän voi näitä tavararoita käyttää.

Arpokaa vaikka joka aamu, kumpi teidän hyyshollissa on vanhempi ja kumpi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa lapsesi kanssa neuvotella?

Ei kaikesta tarvitse neuvotella lasten kanssa. Aikuisilla on perheessä määräysvalta.

Mielestäni lapsella on oikeus päättää, että juuri tätä yhtä tuotetta X ei myydä, mutta ei oikeutta päättää, että mitään ei saa koskaan myydä - koska säilytystila on kallista ja jos ihan kaikki toppahaalareista pehmoleluihin ja tuttipulloista legopalikoihin pitää säästää, tarvitsee kohta oikeasti jo vuokrata varasto. 

Totta kai saa. Lapselta ei kysytä kierrätysneuvoja, helvetti.

Tuo on ikäkausi. Jos myyt väkisin, lapsesta tulee anaalisen pihi aikuinen. Neuvottelua ja pieniä kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa lapsesi kanssa neuvotella?

Osaan muiden lasteni kanssa, mutta tällä yhdellä on keräilypakko. Ap

Aika laittaa se poikki.

Sinä olet (toivottavasti ainakin) talon aikuinen, Ap. Ja lasten elämään kuuluu myös pettymyksiä, muuten heistä tulee kaikesta ahdistuvia lumihiutaleita. Oikeasti.

ja sti kun muuttaa pois, jää ne vanhat lelut ja vaatteet kuitenkin nurkkiin pyörimään. Kukas niitä nyt mukaansa haluais.

Joo, ehdottomasti kannattaa myydä kaikki, vastoin lapsen tahtoa ja salaa. Ettei vain pääsisi käymään niin, että lapsella olisi välit vanhempaansa vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapsella on oikeus päättää, että juuri tätä yhtä tuotetta X ei myydä, mutta ei oikeutta päättää, että mitään ei saa koskaan myydä - koska säilytystila on kallista ja jos ihan kaikki toppahaalareista pehmoleluihin ja tuttipulloista legopalikoihin pitää säästää, tarvitsee kohta oikeasti jo vuokrata varasto. 

Me ihan oikeasti vuokrattiin varasto. No, oli siellä muutakin, suksia ja kausivaatteita ja lastenvaunuja, joista tiedettiin että käyttöä vielä tulee. Esikoista nauratti teini-ikäisenä, kun näki aarteensa. Hymyssä suin otettiin valokuvat ja laitettiin suurin osa aarteista roskiin. Ei ollut tosin helppoa mullekaan pistää vauvatavaroita pois. Mutta aika aikaa kutakin. Legot odottavat seuraavaa sukupolvea.

Lapsi maksaa varmaan sitten varastovuokran, jotta on tilaa mihin säilöä? Jos ei maksa, sinä päätät minkä verran myydään, jottei tilat tule vastaan. Lapsi päättää mitä hänen tavaroistaan pistetään pois, jotta tuo määrä täyttyy.

Juridisesti sinulla on tietenkin oikeus päättää lapsen tavaroista, mutta muuten olisi ikävää pettää lapsen luottamus vanhempaansa.

Voiko ne tavarat pakata vaikkapa puoleksi vuodeksi laatikkoon ja jos lapsi ei koe haluavansa sieltä enää mitään viet tavarat kirppikselle? 

Tai voitteko yhdessä katsoa voisiko lapsia luopua edes jostakin?  Jakakaa tuotto puoliksi.

Tai onko tavaroissa niin hyväkuntoisia, että voitte lähettää ne vaikka sodassa kärsineille lapsille ja joilla ei ole vaatteita tai leluja enää ollenkaan. Tunnepuoleen vetoaminen on yksi keino ja laittaa  lapsimiettimään, miten rakkailla ja lähes turhilla tavaroilla voi tehdä hyvääkin.

Rajat on myös hyvä opetella. Aikuiset huolehtivat kodin puhtaudesta ja järjestyksestä, joten jos kotiin tulee uusi tavara vanha lähtee pois. Tätä voi jo harjoitella siinä vaiheessa, kun lapsia kinuaa jotakin. Mistä on valmis luopumaan saadakseen uutta?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapsella on oikeus päättää, että juuri tätä yhtä tuotetta X ei myydä, mutta ei oikeutta päättää, että mitään ei saa koskaan myydä - koska säilytystila on kallista ja jos ihan kaikki toppahaalareista pehmoleluihin ja tuttipulloista legopalikoihin pitää säästää, tarvitsee kohta oikeasti jo vuokrata varasto. 

Näin just ja tämän olen itsekin sanonut lapsille. Nyt kun toinen lapsi muutti kotoa pois, niin eipä halunnut legoja tai brion junarataa mukaan (jotka on säätetty). Minusta aikuisella on oikeus vetää rajat hamstraukseen, siitäkin voi tulla kunnon sairaus. Jokunen tavara muistoksi ja loput muiden iloksi. Vaatteita on ihan turha säilöä, kun ne hapertuu ajan kanssa ja muoti elää.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ehdottomasti kannattaa myydä kaikki, vastoin lapsen tahtoa ja salaa. Ettei vain pääsisi käymään niin, että lapsella olisi välit vanhempaansa vielä aikuisenakin.

Tavaran säilyttämiseenkö lasten ja vanhempien välit perustavatkin? En tiennytkään.

Eivät minun lapseni ole olleet kiinnostuneita vanhoista vaatteistaan tai leluistaan, eikä niiden säilyttämisestä tai kierrättämisestä ole heidän kanssaan keskusteltu. Kodin tavaramäärän hallitseminen on aina vanhempien vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapsella on oikeus päättää, että juuri tätä yhtä tuotetta X ei myydä, mutta ei oikeutta päättää, että mitään ei saa koskaan myydä - koska säilytystila on kallista ja jos ihan kaikki toppahaalareista pehmoleluihin ja tuttipulloista legopalikoihin pitää säästää, tarvitsee kohta oikeasti jo vuokrata varasto. 

Näin just ja tämän olen itsekin sanonut lapsille. Nyt kun toinen lapsi muutti kotoa pois, niin eipä halunnut legoja tai brion junarataa mukaan (jotka on säätetty). Minusta aikuisella on oikeus vetää rajat hamstraukseen, siitäkin voi tulla kunnon sairaus. Jokunen tavara muistoksi ja loput muiden iloksi. Vaatteita on ihan turha säilöä, kun ne hapertuu ajan kanssa ja muoti elää.

Hamstraussairaus on yleensä nykypäivän eläkeikäisillä, jotka elivät suuressa niukkuudessa  ja emotionaalisessa turvattomuudessa. Eli se, että kunnioitat lapsen ikäkausittaista takertumista tavaroihinsa, ei tee hänestä hamsteria. Se, että heität häneltä salaa tavaraa roskiin ja olet kylmä ja jyrkkä vanhempi, voi tehdäkin.

Googlatkaa siirtymäobjekti, jos olette kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ikäkausi. Jos myyt väkisin, lapsesta tulee anaalisen pihi aikuinen. Neuvottelua ja pieniä kompromisseja.

Ei mitään neuvotteluja. Jumalauta. Jos lapselta kysyy mielipidettä kaikkeen, totta kai hän sanoo aina EI, koska lapset eivät pidä muutoksista. Meillä ei olisi tytär suostunut vaihtamaan edes kissan raapimaa halpaa 80-senttistä sänkyään uuteen 120-senttiseen. Mutta se vaihdettiin, ja myöhemmin hän totesi itsekin että oli ollut naurettava.