Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syksyn tullen - asutko talossa jossa kummittelee?
04.09.2025 |
Illat hämärtyvät, lehdet tipahtelevat ja on kummitustarinoiden aika.
Kerro kokemuksistasi, jos asut talossa jossa kummittelee tai olet kokenut jotain tuollaista jossain kiinteistössä tai tilalla.
Eritoten pisteitä kummitus-kartanoista jne.vanhoista villoista.
Sana vapaa! Kerro ihmeessä tarinasi ja kokemuksesi.
Kommentit (142)
Asun vanhassa, 100-vuotiaassa rintamamiestalossa. Äitini isä on tämän rakentanut. Joku täällä joskus kuljeskelee ja etiäisiä käy. Veikkaan enimmäkseen olevan luonnonhenkiä ja tonttuja. Suvussa muutenkin levottomia henkiä ja noitia, ja tarinoita noista. Ihan turvalliseksi koen oloni, vaikka outouksia tapahtuu. Ja miksi en kotonani tuntisi. Aina multa kysytään miten uskallan asua yksin täällä korven keskellä. Mutta tämä on koti, ja joku henki olisikin pahoin tarkoituspetin liikkeellä, osaan sen kyllä "laulaa" huis hiiteen. Eka kerta, kun tunnen oikeasti olevani turvassa ja suojeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltänyt omassa elämässäni kummitusasisioiden tapahtumisen.
Kuulun ilmeisesti näkijä ja tietäjäsukuun jossa on hyvin intuitiivisia naisia.
Minulla on osaksi rajaseudun geenit, ja herkät vaistot. Siellä se on ollut ihan normaalia.
Ystäväni kertoi vanhemmille naapureille nähneensä pari kertaa hieman oudon miehen lenkkeilessään merenrannalla lähellä kotiaan. Mies oli ollut sellainen vaaleaan hieman vanhahtavan oloiseen pukuun pukeutunut ja eikä ollut tuntunut mitenkään reagoivan ystävääni, joka oli juossut hänen ohitseen jonkin matkan päästä. Naapurit olivat hätkähtäneet ja sanoneet hänelle, että kyseessä on jo vuosikymmeniä alueella aika ajoin nähty haamu, jonka osa ihmisistä kertoo nähneensä. He itse eivät olleet miestä kuulemma koskaan nähneet.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet eivät kummittele. Kuolleet eivät pysty palaamaan maalliseen elämään millään tavalla. " Kummitukset" ovat demoneita!
Kyllä ihmisen tai eläimen sielu voi jäädä kummittelemaan juurikin "välitilaan" jos ei ole saanut jotain valmiiksi tai lähtenyt äkillisesti. Onnettomuus, murha tms. sairaus.
Isomummo asuu edelleen meillä kotona, vaikka kuoli jo kun olin kymmenen. Olen nähnyt hänet vilahtavan joskus huineesta toiseen, ja joskus katselevan takananai. Hän sulkee ovia, jos jonkun huoneen ovi käytävään jää auki. Hän tuo kadonneita esineitä näkyville öisin, paikkoihin jotka olen taatusti jo tarkastanut. Ja kerran kun silloinen miesystäväni heittäytyi suhteen päättyessä agressiiviseksi, luulen että mummo heitti pihalla miestä kivellä.
Mitään pelottavaa tai pahaa tässä ei ole. Mummo suojelee omiaan ja minä olen niitä omia. Hän suojelee myös läheisiäni, niin kauan kuin eivät yritä aiheuttaa harmia minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltänyt omassa elämässäni kummitusasisioiden tapahtumisen.
Kuulun ilmeisesti näkijä ja tietäjäsukuun jossa on hyvin intuitiivisia naisia.
Minulla on osaksi rajaseudun geenit, ja herkät vaistot. Siellä se on ollut ihan normaalia.
Mitä ovat rajaseudun geenit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa talossa, ikää tällä on reilusti yli 150 vuotta. Lisäksi samalla paikalla on ollut talo jo ainakin 1700-luvulla. Kummitukset eivät meillä välitä vuorokaudenajoista, heille sopii kävellä salista kirjastohuoneeseen keskellä päivääkin ja lattiat narisevat askelten alla. Öisin on hiljaisempaa, mutta jos ei ole varuillaan, voi pihalla joskus klo 2 aikoihin kohdata vaalean varjon, jota ei oikein osaa edes selittää. Oletettavasti pihalla kummittelevat entiset piiat, sisällä talossa herrasväki. Peilistä voi joskus nähdä olkansa takana harmaapukuisen naisen. Hän vaikuttaa surulliselta.
Kiitos tarinastasi! Hui tässäpä juuri käypää vanhan talon kummittelua, onko koskaan jännittynyt olo vai elättekö sovussa näiden "entisten asukkien" kanssa heistä välittämättä sen enempää?
Ei se ole tarina
En tarkoittanut vähätellä kokemuksia, käytin vain sanaa "tarina" kertomastasi. Kiitos kun jaoit sen. Ihan vaan kohteliaisuutta sanoin. Varmaan välillä hiukan turhauttavaa ovien avautuminen. Oletteko koskaan miettineet, että pyytäisitte jonkun "paranormaalia tutkivan" tai henkien häätäjän taloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa talossa, ikää tällä on reilusti yli 150 vuotta. Lisäksi samalla paikalla on ollut talo jo ainakin 1700-luvulla. Kummitukset eivät meillä välitä vuorokaudenajoista, heille sopii kävellä salista kirjastohuoneeseen keskellä päivääkin ja lattiat narisevat askelten alla. Öisin on hiljaisempaa, mutta jos ei ole varuillaan, voi pihalla joskus klo 2 aikoihin kohdata vaalean varjon, jota ei oikein osaa edes selittää. Oletettavasti pihalla kummittelevat entiset piiat, sisällä talossa herrasväki. Peilistä voi joskus nähdä olkansa takana harmaapukuisen naisen. Hän vaikuttaa surulliselta.
Kiitos tarinastasi! Hui tässäpä juuri käypää vanhan talon kummittelua, onko koskaan jännittynyt olo vai elättekö sovussa näiden "entisten asukkien" kanssa heistä välittämättä sen enempää?
Ei se ole tarina
Etiäinen.
Vierailija kirjoitti:
Isomummo asuu edelleen meillä kotona, vaikka kuoli jo kun olin kymmenen. Olen nähnyt hänet vilahtavan joskus huineesta toiseen, ja joskus katselevan takananai. Hän sulkee ovia, jos jonkun huoneen ovi käytävään jää auki. Hän tuo kadonneita esineitä näkyville öisin, paikkoihin jotka olen taatusti jo tarkastanut. Ja kerran kun silloinen miesystäväni heittäytyi suhteen päättyessä agressiiviseksi, luulen että mummo heitti pihalla miestä kivellä.
Mitään pelottavaa tai pahaa tässä ei ole. Mummo suojelee omiaan ja minä olen niitä omia. Hän suojelee myös läheisiäni, niin kauan kuin eivät yritä aiheuttaa harmia minulle.
Osuiko mummo mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa, 100-vuotiaassa rintamamiestalossa. Äitini isä on tämän rakentanut. Joku täällä joskus kuljeskelee ja etiäisiä käy. Veikkaan enimmäkseen olevan luonnonhenkiä ja tonttuja. Suvussa muutenkin levottomia henkiä ja noitia, ja tarinoita noista. Ihan turvalliseksi koen oloni, vaikka outouksia tapahtuu. Ja miksi en kotonani tuntisi. Aina multa kysytään miten uskallan asua yksin täällä korven keskellä. Mutta tämä on koti, ja joku henki olisikin pahoin tarkoituspetin liikkeellä, osaan sen kyllä "laulaa" huis hiiteen. Eka kerta, kun tunnen oikeasti olevani turvassa ja suojeltu.
Mielenkiintoista. Miten rintamamiestalolla voi olla ikää 100 vuotta, kun sodan päättymisestä on vasta 80 vuotta?
Ostimme vuonna 1912 rakennetun talon ja teimme siihen täysremontin kylpyhuoneita ja keittiötä myöten. Olohuoneessa oli aina jotenkin miellyttävän rauhallinen tunnelma. Todella seesteinen ja jopa unelias. Se muuttui, kun yritimme laajentaa remonttiamme vintille. Heti, kun olimme saaneet tukipuut tuleville huoneille aluille, tuli selkeä käsky vanhalta mustapukuiselta naiselta: tänne ette rakenna! Olohuoneen leppoisa tunnelmakin katosi hetkeksi.
Yritimme jatkaa projektia, mutta hän torppasi. Emme koskaan tehneet vinttiä valmiiksi. Talo myytiin, ei tosin mustapukuisen naisen vuoksi, sillä hänen henkensä oli ystävällismielinen koko sen 10 vuoden ajan, jolloin siellä asuimme.
En tiedä, onko mustapukuinen nainen ollut suopeampi talon seuraaville omistajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet eivät kummittele. Kuolleet eivät pysty palaamaan maalliseen elämään millään tavalla. " Kummitukset" ovat demoneita!
Kyllä ihmisen tai eläimen sielu voi jäädä kummittelemaan juurikin "välitilaan" jos ei ole saanut jotain valmiiksi tai lähtenyt äkillisesti. Onnettomuus, murha tms. sairaus.
Ei voi. Kristinusko / Raamattu.
Ihmisen sielu poistuu kuolinhetkellä ja menee joko Tuonelaan ( Helvettiin menevät) , tai Taivaaseen. Näistä paikoista sielu ei pysty tulemaan takaisin maalliseen elämään.
Kummitukset ovat demoneita .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltänyt omassa elämässäni kummitusasisioiden tapahtumisen.
Kuulun ilmeisesti näkijä ja tietäjäsukuun jossa on hyvin intuitiivisia naisia.
Minulla on osaksi rajaseudun geenit, ja herkät vaistot. Siellä se on ollut ihan normaalia.
Ehkä toivoisin myös tarkennusta rajaseudun geeneihin? Haluaisitko käyttää kykyjä mahdollisesti vai koetko ne rasitteena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa, 100-vuotiaassa rintamamiestalossa. Äitini isä on tämän rakentanut. Joku täällä joskus kuljeskelee ja etiäisiä käy. Veikkaan enimmäkseen olevan luonnonhenkiä ja tonttuja. Suvussa muutenkin levottomia henkiä ja noitia, ja tarinoita noista. Ihan turvalliseksi koen oloni, vaikka outouksia tapahtuu. Ja miksi en kotonani tuntisi. Aina multa kysytään miten uskallan asua yksin täällä korven keskellä. Mutta tämä on koti, ja joku henki olisikin pahoin tarkoituspetin liikkeellä, osaan sen kyllä "laulaa" huis hiiteen. Eka kerta, kun tunnen oikeasti olevani turvassa ja suojeltu.
Rintamamiestalo ei voi olla 100-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, asun ok talossa ja joskus tapahtuu outoja asioita.
Vuodenaikakummitus?
Ei ollut vuodenajalla vaikutusta, nyt on rauhoittunut ilmiöt, toistaiseksi.
Aktiivisena aikana koirat vaistosivat hyvinkin voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet eivät kummittele. Kuolleet eivät pysty palaamaan maalliseen elämään millään tavalla. " Kummitukset" ovat demoneita!
Kyllä ihmisen tai eläimen sielu voi jäädä kummittelemaan juurikin "välitilaan" jos ei ole saanut jotain valmiiksi tai lähtenyt äkillisesti. Onnettomuus, murha tms. sairaus.
Ei voi. Kristinusko / Raamattu.
Ihmisen sielu poistuu kuolinhetkellä ja menee joko Tuonelaan ( Helvettiin menevät) , tai Taivaaseen. Näistä paikoista sielu ei pysty tulemaan takaisin maalliseen elämään.
Kummitukset ovat demoneita .
Se on ehkä tuossa uskonnossa noin tai Raamatun mukaan.
Mutta siksi ihminen tulisi siunata, rauhattomat sielut voivat jäädä välitilaan jos tänä elinaikana jää jotain kesken. Ja eivät ole päässeet jatkamaan matkaansa.
Demonit ovat ihmisen huonoja puolia, ajatuksia (syntejä) ja mahdollisesti erillisiä entiteettejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kieltänyt omassa elämässäni kummitusasisioiden tapahtumisen.
Kuulun ilmeisesti näkijä ja tietäjäsukuun jossa on hyvin intuitiivisia naisia.
Minulla on osaksi rajaseudun geenit, ja herkät vaistot. Siellä se on ollut ihan normaalia.
Mitä ovat rajaseudun geenit?
Esivanhempiani on elänyt itärajan molemmin puolin. Siellä nähdään enneunia ja vaistotaan ennalta. Olen kokenut samaa.
Levottomissa oloissa, usein metsäisillä seuduilla vaistot herkistyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa, 100-vuotiaassa rintamamiestalossa. Äitini isä on tämän rakentanut. Joku täällä joskus kuljeskelee ja etiäisiä käy. Veikkaan enimmäkseen olevan luonnonhenkiä ja tonttuja. Suvussa muutenkin levottomia henkiä ja noitia, ja tarinoita noista. Ihan turvalliseksi koen oloni, vaikka outouksia tapahtuu. Ja miksi en kotonani tuntisi. Aina multa kysytään miten uskallan asua yksin täällä korven keskellä. Mutta tämä on koti, ja joku henki olisikin pahoin tarkoituspetin liikkeellä, osaan sen kyllä "laulaa" huis hiiteen. Eka kerta, kun tunnen oikeasti olevani turvassa ja suojeltu.
Mielenkiintoista. Miten rintamamiestalolla voi olla ikää 100 vuotta, kun sodan päättymisestä on vasta 80 vuotta?
No, helpointa on kuvata sitä sanalla rintamamiestalo, niin kaikki saa suunnilleen käsityksen siitä millainen se on. Täällä on kyllä sähköt, mutta kantovesi. Vanha hirsitalo. Kelpaako paremmin? :) Ulkona sauna ja navetta-lato-talli-liiteti-yhdistelmä etc.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole mitään kummituksia nähnyt, mutta välillä kissa rupeaa tuijottamaan jonnekin ihankuin se näkisi tai kuulisi jotain ja se on vähän karmivaa.
Kerran kissa rupesi tuijottamaan suoraan taakseni ja piti samaa metsästysääntä kuin lintuja katsoessa, yritin katsoa onko joku ötökkä mitä se vahtaa, mutta mitään ei näkynyt. Siirryin sivummalle kun se tuijotus häiritsi ja kissan katse siirty myös niin että se edelleen silmät lautasen kokoisena tuijotti.
Tämä tapahtui vuosia sitten ja toisessa asunnossa, mutta nyt kissa on taas aloittanut tuon tuijottamisen.
Tosiaan, kissoilla on jotain erilaisia aisteja/ vaistoja.
Alue: Aihe vapaa
Mummolan lähellä on metsä, jonne kukaan ei halua mennä marjaan. Sinne 1918 punaiset ampuivat kaksi nuorta miestä ihan vain omaksi ilokseen ja miesten pyynnöt säästää henkensä kuulemma jäivät sinne hiekkanummelle.