Jos mies korottaa ääntään pelottavasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on muuten kiva mies, mutta aina välillä huutaa, mitä sille pitäisi tehdä? Pitäisikö erota? Hän ei mitenkään ymmärrä, että tuota ei kertakaikkiaan kukaan kestä.

Ja siis huutaa niin että mannut raikaa.

Lähtisin kyllä kävelemään kesken ensimmäisen huudon. Jos ei osaa itseään tuon vertaa hillitä niin seuraava aste helposti on nyrkki. 

No tässä tapauksessa ei ole. Se vain huutaa kuin palosireeni. Tai siis omien sanojensa mukaan "korottaa ääntään".

Minulla käy sinua sääliksi. Kamalan kuuloinen puoliso sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut aika herkkänahkaisia jos ei huutamistakaan kestä. Ennen oli tapana että lapset kasvatettiin huutamalla. Liekkö äänetön chattikulttuuri muuttanut suhtautumista äänen korottamiseen.

Miksi tarvitsisi kestää? Kukaan ei ole velvollinen ottamaan huutoja vastaan, ellei kyseessä ole äkillinen vaaratilanne.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nainen huutaa pelottavasti?

Nainen huutaa pelottavasti koska mies on väkivaltainen pettävä rasisti persu sika.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Hykertelen hiljaa mielessäni että olen jo voiton puolellea: mies on menettänyt malttinsa ja minulla se vain pokka pitää.

Jos kuvittelee voittaneensa jotain jos saa vähä-älyisen huutamaan niin sitten ei kyllä itsekään mikään penaalin terävin ole. 

Minun mieheni on huutanut siis huutamalla huutanut aivan yhtäkkiä, kun ei osaa ilmaista itseään muuten tai haluaa vaan tilanteen poikki. Vuosien varrelta muistan yhä selvästi ne kerrat.

Oli vuokrattu mökki, joka sijaitsi aika kaukana. Perillä ruokakasseja purkaessa guomasin, etten ollutkaan muistanut makkaroita ja hän flippasi täysin. Se tuntuu yhä vuosienkin jälkeen pahalta. En siis pelännyt, mutta olin hyvin pettynyt ja itketti kauheasti, lähdin siitä koiran kanssa metsään marjoja poimimaan. Se reissu oli pilalla, vaikka muuta ruokaa kyllä laitoin.

Toinen vastaava tapahtui autossa, kun ei halunnut ajaa sitö tietä mitä minä halusin. Olen vieläkin miettinyt, että minun olisi oukeasti kuulunut yksinkertaisesti jäädä siinä pois.

Henkistä väkivaltaa sitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Se on raastavaa kun naisopettaja huutaa lapsille. Tai äiti lapsilleen kaupassa. Näkee tuollaista toistuvasti. Harvemmin miehet tuollaiseen ryhtyy.

Sekä miehet, että naiset.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on huutanut siis huutamalla huutanut aivan yhtäkkiä, kun ei osaa ilmaista itseään muuten tai haluaa vaan tilanteen poikki. Vuosien varrelta muistan yhä selvästi ne kerrat.

Oli vuokrattu mökki, joka sijaitsi aika kaukana. Perillä ruokakasseja purkaessa guomasin, etten ollutkaan muistanut makkaroita ja hän flippasi täysin. Se tuntuu yhä vuosienkin jälkeen pahalta. En siis pelännyt, mutta olin hyvin pettynyt ja itketti kauheasti, lähdin siitä koiran kanssa metsään marjoja poimimaan. Se reissu oli pilalla, vaikka muuta ruokaa kyllä laitoin.

Toinen vastaava tapahtui autossa, kun ei halunnut ajaa sitö tietä mitä minä halusin. Olen vieläkin miettinyt, että minun olisi oukeasti kuulunut yksinkertaisesti jäädä siinä pois.

Henkistä väkivaltaa sitä se on.

Kuulostaa tutulta. Otan osaa.

Ja mieti, että makkara oli noin kallisarvoista.

Vierailija kirjoitti:

On taas kyllä niin härskiä jeesustelua ketju täynnä. Kukaan ei koskaan kiihdy mistään, eikä varsinkaan niin, että sitä voisi ulkopuolinen jotenkin havainnoida. Suhteet päättyy siltä seisomalta, jos desibelit nousee ja mitä kaikkea hölynpölyä täällä onkaan paasattu monta kymmentä viestiä jo :D

Minulle ei ole koskaan elämäni aikana kukaan huutanut, enkä ole itsekään kenellekään huutanut paitsi "VARO!" tai vastaavaa, jos olen halunnut välttää jonkun onnettomuuden. Esim joskus pari vuotta pillastunut hevonen ryysi tallin käytävää pitkin niin silloin ääni nousi jotta kukaan ei jäisi alle. Normaali ihminen nyt kun vaan ei huuda.

Ei ole jeesustelua vaan niiden tavallisten ihmisten reaktio niihin huutajiin. Kaikki tavalliset pitävät heitä vajaavaisina ja jotenkin nämä eivät edes tajua sitä miten omituista käytöksensä on. 

Onhan se kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa, valitsen olla olematta tekemisissä sellaisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun harvoin suuttuva ihminen suuttuu, silloin on oksat pois ja osa latvaakin. Muistakaa tämä, te jotka pidätte puolisoanne vässykkänä joka sietää mitä tahansa. Kynnys on olemassa, ja kun se ylittyy - silloin herra varjele.

Sitä voi suuttua ilman huutamistakin. Se, että ei huuda ei tarkoita sitä että ei koskaan suuttuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut aika herkkänahkaisia jos ei huutamistakaan kestä. Ennen oli tapana että lapset kasvatettiin huutamalla. Liekkö äänetön chattikulttuuri muuttanut suhtautumista äänen korottamiseen.

Ei huutaminen ole koskaan ollut sellaista jota kuuluu sietää, eikä tapa kasvattaa lapsia. Sinä ehkä kuvittelet että se on ollut normaalia jos sinut on sillä tavoin kasvatettu, mutta ei se kyllä ole ollut. 

Jätä se sika.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun harvoin suuttuva ihminen suuttuu, silloin on oksat pois ja osa latvaakin. Muistakaa tämä, te jotka pidätte puolisoanne vässykkänä joka sietää mitä tahansa. Kynnys on olemassa, ja kun se ylittyy - silloin herra varjele.

Sitä voi suuttua ilman huutamistakin. Se, että ei huuda ei tarkoita sitä että ei koskaan suuttuisi. 

Todellakin. Ja niinhän ihmiset yleensä tekevät.

Olen miettinyt, että onko näillä jotenkin sellainen kokemus lapsuudesta, että heidän tarpeitaan ei kuunneltu ennen kuin alkoivat raivota. Että eikö kukaan ymmärtänyt, kun he olivat hillitymmin suuttuneita. Tulivat sivuutetuiksi?

Mieheni oli suhteen alkuvuosina aivan hirveä huutaja. Napsahti raivopäiseksi ajatusta nopeammin, ja todella usein. Oli ajoittain jopa uhkaava olemukseltaan. Hän siis kärsi tästä kovasti myös itse, ja kävi sitten pitkän ja vaikean traumaterapian, ja hermostumiset jäi aika lailla siihen. Nyt on oma itsensä. 

Huutamisen vähättely kutsumalla sitä äänen korottamiseksi ei anna kuvaa siitä, että aloituksen mies olisi kovin kiinnostunut toimintaansa muuttamaan. 

Tässä vastaus sinulle ap:

🚩  Viisaat väistyy hölmöt jää.

Ei,  se kiihottaa lievästi

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli suhteen alkuvuosina aivan hirveä huutaja. Napsahti raivopäiseksi ajatusta nopeammin, ja todella usein. Oli ajoittain jopa uhkaava olemukseltaan. Hän siis kärsi tästä kovasti myös itse, ja kävi sitten pitkän ja vaikean traumaterapian, ja hermostumiset jäi aika lailla siihen. Nyt on oma itsensä. 

Onpa lohdullista kuulla tämä.

Huutamisen vähättely kutsumalla sitä äänen korottamiseksi ei anna kuvaa siitä, että aloituksen mies olisi kovin kiinnostunut toimintaansa muuttamaan. 

Juuri näin. Ja jos ei ole motivaatiota muuttaa toimintaansa niin mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näkee kun nainen raivoaa julkisella paikalla miehelleen. Eikö heitä hävetä yhtään? En muista ikinä nähneeni miehen huutavan naiselle julkisesti.

Näitä huutajia näkee onneksi hyvin harvoin.

Viime kesänä satuin näkemään kaksi huutajaa. 

Yksi nainen huusi miehelleen kuin hullu. Siitä huudosta ei saanut edes mitään selvää. Välillä hän vain kirkuu, eikä edes yrittänyt sanoa mitään.

Toinen huutaja oli mies, jonka huudosta todellakin sai selvää. Hän huusi naiselle "Mihin sinä katosit? Etkö osaa seurata? Seuraa minua!" Nainen yritti piipittää että kävin vain ostamassa vettä tuosta kioskilta, mutta mies vaan jatkoi huutamistaan ja käski seuraamaan.

Kumpikin näistä huutajista vaikutti pelottavalta.

Meillä oli kotona päihteitä ja väkivaltaa. Mulle tulee välittömästi taistele/pakene reaktio, jos kuulen huutamista, vaikka se ei edes kohdistuisi minuun. Siksi en siedä huutamista ollenkaan ja olen sen tehnyt kaikissa suhteissani heti selväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Huutava aikuinen on jotenkin epävakaa tai hänellä pahat kivut. 

Kaikki naiset huutavat