Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät osta taidetta?
Hesarissa oli osuva kolumni siitä, ettei suomalaisten sisustusohjelmien kodeissa näy juurikaan taidetta. Kalliisiin design-kalusteisiin satsataan kyllä, joten ei pitäisi olla kiinni rahasta.
Samaa olen itsekin ihmetellyt. Olen itse kasvanut taiteen ympäröimänä, sitä on ollut niin isovanhemmilla, lapsuudenkodissa kuin nyt aikuisena omassakin kodissa. Ostan mieluummin laadukkaita mutta merkittömiä huonekaluja, ja käytän sen sijaan enemmän rahaa vaikka johonkin isompaan öljyvärimaalaukseen. Tässä suhteessa olen kuitenkin outolintu ainakin omassa tuttavapiirissä. Vieraat kyllä ihailevat teoksia meillä käydessään, mutta harvemman kotoa kuitenkaan löytyy taidetta, vaikka sisustukseen muuten panostetaan.
Mikä on sinun syysi olla ostamatta taidetta?
Kommentit (447)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa viestissä se ristiriita oikeastaan näkyykin. Taidetta ei kuulu hahmottaa sisustuselementtinä, vaan sellainen on jopa halveksittavaa. Ja kuitenkin se oma koti on nimenomaan aina sisustettu jotenkin, taiteineen päivineen tahi ilman taidetta, ja ne taulut nyt vaan ovat osa sitä sisustusta. Siis jos niitä on.
Tämä tuottaa joko tyylillisesti ja visuaalisesti epäyhtenäisen kodin, jota ei sisustusohjelmaan ainakaan haluta, tai sitten asenteen, että on hankittu se sohvaan sopiva taulu, mikä on ihan nou nou kaikille, jotka ajattelevat jotain taiteesta ymmärtävänsä.
Teoriassa olisi vielä kolmas vaihtoehto, sisustaa koko koti taideteoksen kulissiksi, mutta se ei yleensä käy, koska kyseessä on oma koti. Harvoin mikään taulu on ihmiselle NIIN iso osa elämää, että hän sovittaisi kaiken muun sen ehdoilla sen ympärille, ja hyvä niin.
Sitten tullaan siihen, ettei taidetta haluta omaan kotiin, koska halutaan sisustaa koti harmonisesti tai ainakin yhtenäisesti, mutta ei haluta osoittaa huonoa makua.
Tunnen itse tuskan hyvin, koska omistan useita perittyjä öljyvärimaalauksia, jotka ovat tosi vaikeita sovittaa kotiin nykyään. Vaikka ovat laadukasta taidetta.
Minä ostan harvakseltaan tauluja, jotka puhuttelevat minua. Enemmänkin ostaisin jos olisi varaa. Tykkään että niitä on omilla seinillä, pääsee välähdyksenomaisesti johonkin toiseen aikaan tai paikkaan ja tunnelmaan.
En katso pesäpalloa, jääkiekkoa kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä, että totta kai ymmärrän ettei taidetta ostella, jos raha ei meinaa riittää edes peruselämiseen. Mutta jos on varaa muuten sisustaa ja käyttää rahaa, niin miksei taide kiinnosta? Onko siinä jotenkin elitistinen leima, vai eikö taidetta näy riittävästi suosituimpien sisustusvaikuttajien tileillä?
Sitäkin voisi miettiä, että miksi tauluja ja taidetta ostavat katsovat kuka on tekijä, kun pitäisi katsoa miltä se taulu tai taideteos oikeasti näyttää. Eihän se voi olla mitenkään järkevä peruste ostaa taulua vain sen takia että sen on tehnyt joku kuuluisa taiteilija. Siinä maksetaan aivan turhasta ja aivan liikaa.
Meillä taide on ostettu omaksi iloksi enkä ostaisi teosta taiteilijan nimen
Kuvataiteilijoita koulutetaan edelleen. Myös taidemaalareita koulutetaan, jopa yliopistotasolla, halusit tai et. Selvästi et kuvataidetta kykene arvostamaan. Et arvosta nykytaidetta sen enempää kuin taiteen historiaakaan. Mene sinä vain sitten ihailemaan niitä elokuvien erikoistehosteitasi. Taitavasti tehty ei ole synonyymi sanalle kuvataide. Elokuvan erikoistehosteiden väittäminen kuvataiteeksi on sama asia kuin se, että kosmetologi joka tekee upeita rakennekynsiä ja niihin kuvia, kutsuu itseään kymsitaiteilijaksi, tai että palkittu huippukokki tituleeraa itseään ruokataiteilijaksi ja huippukampaaja hiustaiteilijaksi! Taito ja taide eivät ole sama asia, eivätkä synonyymejä.
Sano mieluummin
Teos
Työ
Maalaus
Piissi
kuin taulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa taidetta. En tiedä mikä olisi hyvä taideteos ostaa tai mistä sellaisen ostaisin. Ja kallistakin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kymppitonnin Chanel, se on taidetta minulle ja tuottaa iloa & kauneutta kun kannan sitä olalla. Taide kotona kököttää keräämässä pölyä eikä tuota niin kovinkaan paljon iloa kun siihen suuntaan vilkaisen. Valinta on minulle siis helppo.
Suomalaisten junttien tekemät töherrykset eivät kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano mieluummin
Teos
Työ
Maalaus
Piissi
kuin taulu.
Niin, tässäpä juuri lisää esimerkkiä ristiriidasta. Kun se teos, työ, maalaus tai vaikka PIISSI, jos niin haluat sitä kutsua, on tässä tapauksessa kumminkin taulu, ja sellaisena se vaikuttaa jonkun kotiin ja kodin tunnelmaan, vaikka ennemmin näkisit sen arvokkaasti ripustettuna galleriaan, missä koko tila tukisi teoksen luonnetta taiteellisena työnä. Kodilla on kuitenkin muitakin tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
ällöttää nämä suunnattomat tuet 3% kustannus arviosta julkisiin rakennuksiin esim lastensairaalan aulaan ostettiin puinen krokotiili 4m pitkä 78000e jota lapset pelkäsivät poistettiin ilmeisesti polttopuiksi. ilmeisesti tilattiin bernerin annen kaverilta.
0,3 kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan aloituksen kysymykseen lukematta muuta keskustelua.
Taiteella on minulle kaksi funktiota: toinen on ajatusten, tunteiden ja keskustelun herättäminen, toinen on estetiikka. Ensimmäiseen käyttötarkoitukseen kaipaan vaihtuvaa taidetta, näyttelyitä, museoita, muita löytöjä. Oivallusten saaminen taiteesta ei edellytä taiteen omistamista.
Estetiikka sitten, omaa silmää miellyttävän (kuva)taiteen hinta-hyötysuhde on usein vähän huono. Siis että oikean taiteilijan oikea taulu olkkarissani ei tuo hintansa edestä lisäarvoa mun elämään verrattuna siihen mitä kotoa löytyy nyt. Meillä on yksi iso canvastaulu itse otetusta luontokuvasta, yksi varsin edullinen unkarilaisen digitaiteilijan teos, yksi oman lapsen 2-vuotiaana maalaama taulu ja lisäksi valokuvia ja lasten piirroksia. Meillä tosin ei ole niitä design-huonekalujakaan, niihin pätee sama. Löydän kyllä edullisemminkin käyttötarkoitukseen sopivan, omaa silmää miellyttävän kalusteen.
Sitten on vielä taiteen tukeminen - tavallaan olisi kiva rahallisesti tukea taidetta/taiteilijaa, mutta samaan aikaan sitä tärkeintä, ravistelevinta taidetta ei kannata hillota yksityisasuntoon, se kuuluu laajemmalle yleisölle. Ja tärkeämpiäkin tuettavia löydän.
Olen itse (työläis)kodista, jossa oli tauluja seinillä. Ja vanhemmillani on edelleenkin. Pidän itsekin maalaustaiteesta, mutta omaan kotiini en ole tauluja halunnut. Syynä on varmaankin se, että olen minimalisti, eli minulle vähemmän on enemmän. Pidän pelkistetystä tyylistä sisustuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan vain väriliidut lapsille käteen ja alkaa tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisessä kolumnissa puhutaan ylemmästä keskiluokasta, mutta ennen vanhaan jokaisesta työläiskodistakin tuntui löytyvän edes toritaidetta, jos hienompaan ei ollut varaa. Kertooko tämä siitä, että käsillä tekemisen arvostus on kadonnut ja nykyään ihannoidaan vain teollisesti massatuotettua tavaraa? Joku myös aiemmin kirjoitti osuvasti, että sivistystä ei enää arvosteta, joten ehkä tämä osaltaan kertoo siitä. Oman kokemuksen mukaan sivistys on nykyään ikävä kyllä hukassa lähes kaikilta, yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Samoin kirjoja oli työläiskodeissakin ja itsensä sivistämistä arvostettiin. Nykyään jopa teatterissa käymistä, tuota perinteistä kansanhuvia, pidetään joissain piireissä hienosteluna. Saati sitten jotain taidenäyttelyitä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa taidetta. En tiedä mikä olisi hyvä taideteos ostaa tai mistä sellaisen ostaisin. Ja kallistakin se on.
No käypäs sinäkin tutustumassa siihen Taiko verkkokauppaan. Sieltä löydät suomalaisten, koulutettujen taiteilijoitten teoksia moneen makuun, ja monenlaiselle kukkarolle. Paikallisesta taiteilijaseuran taidelainaamosta voit lainata teoksen kotiisi kuukausimaksulla, ja riittävän pitkään lainattuasi voit halutessasi lunastaa teoksen omaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisessä kolumnissa puhutaan ylemmästä keskiluokasta, mutta ennen vanhaan jokaisesta työläiskodistakin tuntui löytyvän edes toritaidetta, jos hienompaan ei ollut varaa. Kertooko tämä siitä, että käsillä tekemisen arvostus on kadonnut ja nykyään ihannoidaan vain teollisesti massatuotettua tavaraa? Joku myös aiemmin kirjoitti osuvasti, että sivistystä ei enää arvosteta, joten ehkä tämä osaltaan kertoo siitä. Oman kokemuksen mukaan sivistys on nykyään ikävä kyllä hukassa lähes kaikilta, yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Samoin kirjoja oli työläiskodeissakin ja itsensä sivistämistä arvostettiin. Nykyään jopa teatterissa käymistä, tuota perinteistä kansanhuvia, pidetään joissain piireissä hienosteluna. Saati sitten jotain taidenäyttelyitä.
Ja ennen myös kuvataiteen ja muidenkin taiteenalojen koulutusta arvostettiin. Ajateltiin, että kuvataiteen koulutus antaa oikeutuksen työskentelylle, vaikka se ei tuottaisi välittömästi rahaa. Ennen nähtiin arvokkaana se, että koulutetut taiteilijat tekevät taidetta ja ajateltiin, että kansakunta on sivistynyt silloin, kun tuotetaan laadukasta korkeakulttuuria. Nykyään kaikkea ketsuppipullon muotoilusta rakennekynsiin ja viihdeohjelmiin pitäisi mukamas kutsua taiteeksi, ettei vaan kenellekään tule paha mieli. Taiteen koulutuksen ja taiteilijoitten arvostus on korvautunut rahan ja julkisuuden arvostuksella ja kaikki on taidetta ja kaikki on taiteilijoita ininällä.
Menkää koppiinne kasvamaan inisijät!
Alkuperäisessä kolumnissa puhutaan ylemmästä keskiluokasta, mutta ennen vanhaan jokaisesta työläiskodistakin tuntui löytyvän edes toritaidetta, jos hienompaan ei ollut varaa. Kertooko tämä siitä, että käsillä tekemisen arvostus on kadonnut ja nykyään ihannoidaan vain teollisesti massatuotettua tavaraa? Joku myös aiemmin kirjoitti osuvasti, että sivistystä ei enää arvosteta, joten ehkä tämä osaltaan kertoo siitä. Oman kokemuksen mukaan sivistys on nykyään ikävä kyllä hukassa lähes kaikilta, yhteiskuntaluokkaan katsomatta.