Missä iässä teille tuli se shokki, kun esim. lääkärit, opettajat ynnä muut "aikuiset" rupesivat näyttämään pikkutytöiltä ja -pojilta?

No nelikymppisenä tähän havahtui. Ei se mikään shokki kyllä ollut.

No tässä 50 korvilla. Onneksi itse olen nuoren näköinen ja arvioidaan ainakin 10 v nuoremmaksi. 

Silloin kun lääkärit ovat 10 - 20 vuotta nuorempia kuin itse. Hui.

No nyt on ekoja merkkejä ilmassa. Olen 35v ja piti kaupan parkkiksella katsoa kaksi kertaa, että tosissaanko se 15-vuotias poika lähti ajamaan autoa muut 15-vuotiaat pojat kyydissään. Kyllä lähti :D

Kaksi viimeistä minut vastaanottanutta yleislääkäriä olivat nimeltään Ronja ja Jenna. Tässä lääkäri Jonnea odotellessa tuntee itsensä aika vanhaksi. 

Ei ole tullut, vaikka ikää alkaa olla itsellä kohta 50. Jos ammattilainen tekee hommaansa tosissaan ja hyvin, niin en sen kummemmin kiinnitä ikään huomiota. Aina on eri ikäisiä ihmisiä joka puolella joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeistä minut vastaanottanutta yleislääkäriä olivat nimeltään Ronja ja Jenna. Tässä lääkäri Jonnea odotellessa tuntee itsensä aika vanhaksi. 

Ei sentään Jessica ja Jannica.

Mulla kolahti tasan nelikymppisenä kosmetiikkaliikkeessä, kun nuori tyttö myi mulle (joka omasta mielestäni olin vielä ihan soiva peli) kasvovoidetta "aikuiselle iholle" ja tajusin, että herranjumala, myyjä on yli 20 vuotta mua nuorempi. :O Ei nyt ihan sama kun tuo auktoriteettihomma, mutta tuossa tilanteessa tajusin oman ikäni todella konkreettisesti.

Sanoisin, että noin 45-vuotiaana havahduin tähän, että hetkinen. Mähän oon vanhempi kuin tää lääkäri tässä jne. Eli just sairaalassa, lääkärissä, terveysasemilla tullut havahduttua tähän, että nää ei ookaan mua vanhempia, vaan nyt mä oon välillä se, joka onkin vanhempi.

Ja just lasten opettajat, nehän on todella nuoria, jos ovat alle 30 v. Jännä, kun aiemmin niitä piti niiiin vanhoina.

Vierailija kirjoitti:

Noin 45-vuotiaana. Se on myös paha, kun katsoo jotain vanhaa tv-sarjaa jonka näyttelijät oli ennen ikäloppuja ja nyt he näyttävätkin nuorilta. 

Marilyn näyttää nykyään teinitytöltä. Ennen se näytti aikuiselta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kolahti tasan nelikymppisenä kosmetiikkaliikkeessä, kun nuori tyttö myi mulle (joka omasta mielestäni olin vielä ihan soiva peli) kasvovoidetta "aikuiselle iholle" ja tajusin, että herranjumala, myyjä on yli 20 vuotta mua nuorempi. :O Ei nyt ihan sama kun tuo auktoriteettihomma, mutta tuossa tilanteessa tajusin oman ikäni todella konkreettisesti.

Mulla oli vähän samantapainen tilanne ostaessani puuteria vähän päälle nelikymppisenä. Myyjätyttö sanoi mulle, että ei nykyään enää käytetä puuterissa niitä tyynyjä, vaan nykyään käytetään isoja suteja. Sitten tajusin, että hei tää myyjähän on mua 20 vuotta nuorempi ja on syntynyt silloin kun mä olin parikymppinen vuosituhannen vaihteessa. Samaten apteekissa nuori tyttö sanoi, että sulle vois sopia tämä anti age aurinkovoide, kun katsoin saman merkin tavallista voidetta, en anti age :D

 

Hauskaa kun 40v näytän itsekin pikkulikalta. Olen babyface. 

Itse elän nyt sitä shokki vaihetta, että mitä ihmettä ovatko omani ikäiset korkeastikoulutettuja, uraa tehneitä, perheen perustaneita jne. Itse tunnen itseni vielä ihan nuoreksi ja käyn töissä vaan sen takia, että saan rahoitettua kaikki vapaa-ajan rientoni.

Olen 35-vuotias :D

Tässä 40v. Lasten opettajat nuorempia, lääkärit yms. 

 

tuntuu hassulta 

Ehkä se oli 25-vuotiaana, kun olin ekan kerran gastroskopiassa ja kaksi suunnilleen minun ikäistäni lääkäriä yritti epätoivoisesti saada sen letkun alas kurkustani. Kokemus piirtyi mieleeni nimenomaan kaksikon epävarmojen otteiden takia, kun hommasta ei meinannut tulla mitään.

Oikeasti en ole tuota kertaa lukuun ottamatta ajatellut, että onpas nuori lääkäri, tietääköhän se mitään, vaikka ikää itselläni on nykyään yli tuplasti tuon verran. Luotan siihen että nuorilla lääkäreillä on tuore koulutus, asiat hyvin muistissa ja ennen kaikkea ajantasaisinta tietoa kaikesta, ja sama koskee monia muitakin ammatteja.

Ennemmin suhtaudun epäluuloisesti joidenkin itseni ikäisten ja vanhempien ihmisten ammattitaitoon, jos tulee yhtään sellainen kuva, että he eivät ole päivittäneet omaa osaamistaan sitten opiskeluaikojen. Esimerkiksi lapsen päiväkodissa aikanaan oli pelkästään keski-ikäisiä "kokeneita" työntekijöitä, joiden opit ja toimintatavat lasten kanssa olivat kuin suoraan 70- ja 80-luvuilta.

Siinä vaiheessa, kun ensihoitaja ambulanssissa kertoi olevansa nuorempi kuin minun lapseni. Pidin omaanikin ihan pienenä poikana.

Kun sairaalassa näyttivät 16v ikäisiltä(kierrolla) huiheijaa 

25 vuotiaana. 

Ei se shokki ollut mutta myönnän olleni hieman kateellinen kuntajusin että  ystäväni sai vakiviran 27 vuotiaana ja  31 vuotiaana kaksi tervettä lasta ja 35 vuotiaana  omakotitalo 43 vuotiaanatalviasuttava  kesämökki...

Itselläni ei ole mitään näistä byt, eikä ole ollut ja ikää on jo yli 45 vuottias, tavis maisteri

Mutta kai sitä itse pitäisi jaksaa iloita siitä, että en ole velkaa kenelkekään. Olen saanut omat menoni ja kuluni maksettua ja pysynyt -koputtaa puuta- kohtuu terveenä. Ei tarvibriudellä kumppanin kanssa kun sellaista ei ole. Ei tarvitse kokea syyllisyyttä kasvattaja kun ei ole lapsia. Ei tarvinne miettiä mitä tehdä perinnölke kun sellaista tuskin saan Ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa autoilusta kun en omista autoa.

Kyllä elämä on ihanaa. Mukavaa jännitystä elämään tuo se, että mitä tapahtuu kun nykyinen pätkätyöni päättyy..Mutta ainakin tältä palstalta olen saanut käsityksen, että kaltaisilleni olisi kyllä tilaa saunan takana ja köysiä vetovoimaa voidaan aina olla valmiuta kokeilemaan minun ja kaltaisteni kauloen ympärillä, jos käy niin että töihin meno estyy.

Nojaa, tuossa pari vuotta sitten kävin hammaslääkärillä, joka sattui olemaan entinen oppilaani yläasteelta. Hänellä oli jo melkein kymmenvuotias lapsikin. Itse olin tuolloin 41-vuotias...