Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu, että siedän stressiä tosi huonosti?
03.09.2025 |
en voi sietää yhtään stressiä, ja alankin nopeasti itkeä/hermostun ja menen paniikkiin jos tulee joku tilanne, vaikka ihan pienikin missä tuntuu että olen nyt umpisolmussa. Miten tätä voisi treenata että selviääisin paremmin stressaavista tilanteista?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus. Terapiaa ja kuntoutusta.
+ Stressin sietokyky laskee jokaisen burnoutin myötä. Eikä palaudu enää koskaan ennalleen.
No sen tiedän etten ole epävakaa.... Ja tätä tapahtuu kun on vain stressaava tilanne, joku ihan pienikin. En tiedä onko mulla ollut burn out, mutta olen kylä ahdistukseen taipuvainen ja herkkä / liian kiltti ihminen
Veikkaan, että olet neuroepätyypillinen. Oletko jo yli 40 v? Tilanne alkaa mennä pahemmaksi viidenkympin lähestyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin stressinsietokyky on romahtanut iän myötä. Luulisi että paranisi, mutta on hävinnyt olemattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus. Terapiaa ja kuntoutusta.
+ Stressin sietokyky laskee jokaisen burnoutin myötä. Eikä palaudu enää koskaan ennalleen.
No sen tiedän etten ole epävakaa.... Ja tätä tapahtuu kun on vain stressaava tilanne, joku ihan pienikin. En tiedä onko mulla ollut burn out, mutta olen kylä ahdistukseen taipuvainen ja herkkä / liian kiltti ihminen
Veikkaan, että olet neuroepätyypillinen. Oletko jo yli 40 v? Tilanne alkaa mennä pahemmaksi viidenkympin lähestyessä.
En mutta yli 35 ja kun joku kysyin, niin en paljon poistu epämukavuusalueeltani ja en tiedä onko minulla turvallinen olo, ei ainakaan ihmisten parissa joita en tunne.
Tuo, ettet ole koskaan ennen reagoinut mitenkään mihinkään kertoo ainakin itselleni siitä, että jokin on tukahduttanut kaiken tunteiden ilmaisun. Ja kun sitä tarpeeksi kauan tukahduttaa, siitä tulee normaalia. Ei koe tarvetta ilmaista tunteita, ne ovat kiellettyjä ja helpompi vain olla tuntematta. Omat tarpeet, rajat ja toiveet on painettu olemattomiin. Nyt sun keho ei vaan enää jaksa kantaa niitä kaikkia tunteita sisällään, on ns täynnä ja tunteet puskee väkisinkin esille. Ja se on sulle niin vierasta, että menet paniikkiin ja ahdistut, kun sulla yhtäkkiä alkaakin olla tunteita. Terapia auttaisi, oppisit ilmaisemaan itseäsi terveellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, ettet ole koskaan ennen reagoinut mitenkään mihinkään kertoo ainakin itselleni siitä, että jokin on tukahduttanut kaiken tunteiden ilmaisun. Ja kun sitä tarpeeksi kauan tukahduttaa, siitä tulee normaalia. Ei koe tarvetta ilmaista tunteita, ne ovat kiellettyjä ja helpompi vain olla tuntematta. Omat tarpeet, rajat ja toiveet on painettu olemattomiin. Nyt sun keho ei vaan enää jaksa kantaa niitä kaikkia tunteita sisällään, on ns täynnä ja tunteet puskee väkisinkin esille. Ja se on sulle niin vierasta, että menet paniikkiin ja ahdistut, kun sulla yhtäkkiä alkaakin olla tunteita. Terapia auttaisi, oppisit ilmaisemaan itseäsi terveellä tavalla.
Oon sellainen "yli suorittaja" ja liian kiltti, aina töissäkin tuntuu et käyttänyt liikaa energiaa kaikkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus. Terapiaa ja kuntoutusta.
+ Stressin sietokyky laskee jokaisen burnoutin myötä. Eikä palaudu enää koskaan ennalleen.
No sen tiedän etten ole epävakaa.... Ja tätä tapahtuu kun on vain stressaava tilanne, joku ihan pienikin. En tiedä onko mulla ollut burn out, mutta olen kylä ahdistukseen taipuvainen ja herkkä / liian kiltti ihminen
Veikkaan, että olet neuroepätyypillinen. Oletko jo yli 40 v? Tilanne alkaa mennä pahemmaksi viidenkympin lähestyessä.
Koska vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, ettet ole koskaan ennen reagoinut mitenkään mihinkään kertoo ainakin itselleni siitä, että jokin on tukahduttanut kaiken tunteiden ilmaisun. Ja kun sitä tarpeeksi kauan tukahduttaa, siitä tulee normaalia. Ei koe tarvetta ilmaista tunteita, ne ovat kiellettyjä ja helpompi vain olla tuntematta. Omat tarpeet, rajat ja toiveet on painettu olemattomiin. Nyt sun keho ei vaan enää jaksa kantaa niitä kaikkia tunteita sisällään, on ns täynnä ja tunteet puskee väkisinkin esille. Ja se on sulle niin vierasta, että menet paniikkiin ja ahdistut, kun sulla yhtäkkiä alkaakin olla tunteita. Terapia auttaisi, oppisit ilmaisemaan itseäsi terveellä tavalla.
Nepsyt sekä yli että alireagoi. Niitä tunteita EI SYNNY.
Alue: Aihe vapaa
Paljon mahdollista mutta aiemmin en reagoinut mitenkään. Nykyisin sitten reagoin enemmän kuin riittävästi ja sietokyky on tosiaan ihan nollissa eikä enää ole minkäänlaista kykyä kompromisseihin tai muiden ihmisten huomioon ottamiseen saati sitten siihen että joku on vaatimassa minulta jotakin tai esittää käskyjä. Saan raivarin alta aikayksikön ja siksi pyrinkin pysyttelemään niin omissa oloissani kuin vain mahdollista, mutta valitettavasti ihan täysi erakoituminen ei onnistu. Jos onnistuisi niin en olisi nyt täälläkään vaan kaukana jossain jumalanseläntakana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan.