Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu, että siedän stressiä tosi huonosti?
03.09.2025 |
en voi sietää yhtään stressiä, ja alankin nopeasti itkeä/hermostun ja menen paniikkiin jos tulee joku tilanne, vaikka ihan pienikin missä tuntuu että olen nyt umpisolmussa. Miten tätä voisi treenata että selviääisin paremmin stressaavista tilanteista?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä kehittyy, mutta matka on pitkä ja tyly.
Miks tuntuu, että vain pahenee iän myötä???
Osallistuminen tälle henkisesti vauva palstalle voinee vaikuttaa negatiivisesti
Epävakaa persoonallisuus. Terapiaa ja kuntoutusta.
+ Stressin sietokyky laskee jokaisen burnoutin myötä. Eikä palaudu enää koskaan ennalleen.
En tiedä, mutta itse siedin aikaisemmin oikeastaan ihan mitä vaan korviani lotkauttamatta eikä stressit tai deadlinet haitannut vaan enemmänkin päinvastoin.
Sitten sietokyky vaan katosi johonkin ja nykyisin saan paniikkikohtauksiakin ja olen aivan täynnä raivoa joka ei katso aikaa eikä paikkaa vaan se voima / nopeus millä kiihtyy nollasta sinne sataseen on oikeasti jopa pelottavaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus. Terapiaa ja kuntoutusta.
+ Stressin sietokyky laskee jokaisen burnoutin myötä. Eikä palaudu enää koskaan ennalleen.
No sen tiedän etten ole epävakaa.... Ja tätä tapahtuu kun on vain stressaava tilanne, joku ihan pienikin. En tiedä onko mulla ollut burn out, mutta olen kylä ahdistukseen taipuvainen ja herkkä / liian kiltti ihminen
Joku on sanonut: Älä pelkää, että menetät hermosi - voit saada paremmat tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään myös miten käy kun menen työelämään vai olenko edes työkuntoinen :S
Keho ei ehdi rentoutua päivän jälkeen, viikonloputkin voi olla pelkkää suorittamista. Hermosto käy ylikierroksilla, eikä rauhoitu edes yöllä. Mulla tapahtui siis tämä aivan sama.
Auttoi totaalinen pysähtyminen. Sairaslomaa viikkoja, en tehnyt silloin mitään pakosta. Olin rauhassa, en siivonnut jos ei tehnyt mieli, ruoka oli helposti laitettavaa ja muun ajan vain olin. Kuuntelin meditaatioita, vain rauhallista musiikkia, en harrastanut hikiliikuntaa yhtään. Katselin meren laineita ja yritin olla ajattelematta yhtään mitään. Keho-mieli -harjoitukset auttoi paljon, kokeile kaikkea hölmöltäkin tuntuvaa.
Tämä ei kerro mitään sellaista, että olisit tulossa psykoosiin, olisit masentunut tai epävakaa millään tavalla. Näin kehon kuuluukin reagoida stressiin, kun sitä on liikaa! On pakko pysähtyä miettimään omaa elämää ja sitä, mikä siinä on mennyt raiteiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse siedin aikaisemmin oikeastaan ihan mitä vaan korviani lotkauttamatta eikä stressit tai deadlinet haitannut vaan enemmänkin päinvastoin.
Sitten sietokyky vaan katosi johonkin ja nykyisin saan paniikkikohtauksiakin ja olen aivan täynnä raivoa joka ei katso aikaa eikä paikkaa vaan se voima / nopeus millä kiihtyy nollasta sinne sataseen on oikeasti jopa pelottavaakin.
Et ole sietänyt vaan pakannut kaiken sisääsi antamatta itsesi palautua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse siedin aikaisemmin oikeastaan ihan mitä vaan korviani lotkauttamatta eikä stressit tai deadlinet haitannut vaan enemmänkin päinvastoin.
Sitten sietokyky vaan katosi johonkin ja nykyisin saan paniikkikohtauksiakin ja olen aivan täynnä raivoa joka ei katso aikaa eikä paikkaa vaan se voima / nopeus millä kiihtyy nollasta sinne sataseen on oikeasti jopa pelottavaakin.
Esivaihdevuodet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keho ei ehdi rentoutua päivän jälkeen, viikonloputkin voi olla pelkkää suorittamista. Hermosto käy ylikierroksilla, eikä rauhoitu edes yöllä. Mulla tapahtui siis tämä aivan sama.
Auttoi totaalinen pysähtyminen. Sairaslomaa viikkoja, en tehnyt silloin mitään pakosta. Olin rauhassa, en siivonnut jos ei tehnyt mieli, ruoka oli helposti laitettavaa ja muun ajan vain olin. Kuuntelin meditaatioita, vain rauhallista musiikkia, en harrastanut hikiliikuntaa yhtään. Katselin meren laineita ja yritin olla ajattelematta yhtään mitään. Keho-mieli -harjoitukset auttoi paljon, kokeile kaikkea hölmöltäkin tuntuvaa.
Tämä ei kerro mitään sellaista, että olisit tulossa psykoosiin, olisit masentunut tai epävakaa millään tavalla. Näin kehon kuuluukin reagoida stressiin, kun sitä on liikaa! On pakko pysähtyä miettimään omaa elämää ja sitä, mikä siinä on mennyt raiteiltaan.
Mutta ei mulla oo ees mitään stressiä, en ole töissä..... Tai stresaan kyllä elämää joskus, mutta mitään työstressejä ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus. Terapiaa ja kuntoutusta.
+ Stressin sietokyky laskee jokaisen burnoutin myötä. Eikä palaudu enää koskaan ennalleen.
No sen tiedän etten ole epävakaa.... Ja tätä tapahtuu kun on vain stressaava tilanne, joku ihan pienikin. En tiedä onko mulla ollut burn out, mutta olen kylä ahdistukseen taipuvainen ja herkkä / liian kiltti ihminen
Olin itse samanlainen sain epävakaan diagnoosin ja pääsin terapiaan ja paranin epävakaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä kehittyy, mutta matka on pitkä ja tyly.
Anteeksi mutta mistä sä puhut tässä??
Oon sellainen, että yritän suorittaa liikaa ja olla kaikille hyvä ja saada asiat aina tehtyä oikein sitku jotain tapahtuu et mokaan niin tapahtuu tuota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho ei ehdi rentoutua päivän jälkeen, viikonloputkin voi olla pelkkää suorittamista. Hermosto käy ylikierroksilla, eikä rauhoitu edes yöllä. Mulla tapahtui siis tämä aivan sama.
Auttoi totaalinen pysähtyminen. Sairaslomaa viikkoja, en tehnyt silloin mitään pakosta. Olin rauhassa, en siivonnut jos ei tehnyt mieli, ruoka oli helposti laitettavaa ja muun ajan vain olin. Kuuntelin meditaatioita, vain rauhallista musiikkia, en harrastanut hikiliikuntaa yhtään. Katselin meren laineita ja yritin olla ajattelematta yhtään mitään. Keho-mieli -harjoitukset auttoi paljon, kokeile kaikkea hölmöltäkin tuntuvaa.
Tämä ei kerro mitään sellaista, että olisit tulossa psykoosiin, olisit masentunut tai epävakaa millään tavalla. Näin kehon kuuluukin reagoida stressiin, kun sitä on liikaa! On pakko pysähtyä miettimään omaa elämää ja sitä, mikä siinä on mennyt raiteiltaan.
Mutta ei mulla oo ees mitään stressiä, en ole töissä..... Tai stresaan kyllä elämää joskus, mutta mitään työstressejä ei ole
Stressi voi olla peräisin lapsuudesta asti. Itsellä kaikki on lähtöisin sieltä, työelämän jutut vain vahvistivat niitä pohjalla olevia asioita niin, että lopputulos oli totaalinen uupumus. Onko sulla turvallinen olo? Tuntuuko, että pärjäät elämässä vai pystytkö myös nauttimaan? Kuinka usein menet epämukavuusalueelle? Jos harvoin, niin niistä tilanteista voi tulla ajan myötä entistä vaikeampia. Tutkiskele tuntemuksia, mieti missä tilanteissa oireet tulee ja missä tunsit niin ensikerran.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse siedin aikaisemmin oikeastaan ihan mitä vaan korviani lotkauttamatta eikä stressit tai deadlinet haitannut vaan enemmänkin päinvastoin.
Sitten sietokyky vaan katosi johonkin ja nykyisin saan paniikkikohtauksiakin ja olen aivan täynnä raivoa joka ei katso aikaa eikä paikkaa vaan se voima / nopeus millä kiihtyy nollasta sinne sataseen on oikeasti jopa pelottavaakin.
Tuo on neurokemiallinen hermoston uupumus.
Onko kilpirauhanen tsekattu? Estrogeeni?
Tuo johtuu siitä että käyttää likaa energiaa johonki ja yrittää tehdä liian hyvin ja sitku joku asia ei menekään niinku piti niin tuolla tavoin purkauutuu
Alue: Aihe vapaa
Näissä kehittyy, mutta matka on pitkä ja tyly.