Miksi kieliopeissa on poikkeuksia?

Lue tästä https://www.ts.fi/teemat/1074265332

Keinotekoisissa kielissä ei ole samalla tavalla poikkeuksia syntaksisäännöistä, koska niissä säännöt on kehitetty ensin, ja kieltä käytetään näitä sääntöjä seuraten. Keinotekoisia kieliä on esimerkiksi matematiikassa, logiikassa ja tietotekniikassa. Esimerkiksi ohjelmointikielet ovat sellaisia.

Luonnollisessa kielessä taas kieltä on käytetty iät ja ajat ensin pelkästään puhuttuna ja sitten puhuttuna ja kirjoitettuna. Kielioppi on muodostettu jo olemassa olevan käytön perusteella, eikä se usein ole helposti kuvattavissa poikkeuksettomilla säännöillä, koska kielen käyttäjät eivät ole missään vaiheessa tavoitelleet yksinkertaisten universaalien sääntöjen noudattamista. Joissakin kielissä, joissa kirjoitettu kieli on nuori, kuten suomen kielessä, kielioppi on kehitetty suurelta osin yhdessä kielen kirjoitetun muodon kehityksen kanssa. Silloin kielioppisäännöistä on selvästi vähemmän poikkeuksia kuin sellaisissa kielissä, joita on laajasti kirjoitettu paljon kauemmin.

Poikkeus pilaa tasotautisen säännön.

Vanha viidakon sanonta

Eli se että esim. italian kielessä kananmuna on alunperin maskuliinisukuinen, mutta monikko on poikkeuksena feminiini, on vaan syntynyt puhutussa kielessä jostain syystä, mitä ei välttämättä pysty perustelemaan? Ja sitten kieliopissa se nähdään poikkeuksena, koska normaalisti maskuliinin monikot on -i -päätteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska puhuttu kieli on ollut olemassa ennen kielioppia.

Tämähän se vastaus on. Ihmiset puhuvat niinkuin puhuvat. Tuhansia vuosia. Siihen päälle on vasta myöhemmin rakennettu kielioppihimmeli, yritetään tunkea puhuttu kieli tiettyihin sääntöihin. No senhän tietää, miten siinä käy. Tulee poikkeuksen poikkeusta, koska mikään kieli ei vain mene just niinku jäykkien matemaattisten sääntöjen mukaan.

Ensin oli puhuttu kieli.

Sitten vasta kirjoitettu.

Ja sitten vasta rakenneltiin kielioppia. Että mites tän puheen nyt survois kieliopiksi.

Ei se mene niin, että natiivit opiskelisivat oman kielensä kieliopin kautta. Ei. Se menee niin, että se oma äidinkieli opitaan tasan kuuntelemalla ja puhumalla. Mekin kaikki puhutaan suomea ja suurin osa ei osaa kuin alkeet suomen kieliopista. Ja silti menee puhuttu kieli just niinku pitää.

Kyllä puhuttu kieli ja kielioppi ovat suunnilleen yhtä vanhoja. Se on sitten eri asia, että myöhemmin asiaa on alettu tietoisesti kategorisoimaan. Ensimmäisiä näin tekeviä oli Aristoteles. Hän alkoi miettiä, miten predikaattiverbi yhdistyy subjektiin. Tämä ei tarkoita, ettei näitä asioita olisi ollut aiemmin. Sama on vaikkapa matematiikassa. Pythagoraan lause (a + b = c) tietenkin oli ennen kuin se tajuttiin olevan. Kieliopissa toki on paljon poikkeuksia (toisin kuin matematiikassa). Esimerkiksi veli-sanan genetiivi ei ole "velin". Sanokaapa monta kertaa peräkkäin "velin". Se muuttuu sanaksi "veljen", koska se on helpompi sanoa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska puhuttu kieli on ollut olemassa ennen kielioppia.

Tämähän se vastaus on. Ihmiset puhuvat niinkuin puhuvat. Tuhansia vuosia. Siihen päälle on vasta myöhemmin rakennettu kielioppihimmeli, yritetään tunkea puhuttu kieli tiettyihin sääntöihin. No senhän tietää, miten siinä käy. Tulee poikkeuksen poikkeusta, koska mikään kieli ei vain mene just niinku jäykkien matemaattisten sääntöjen mukaan.

Ensin oli puhuttu kieli.

Sitten vasta kirjoitettu.

Ja sitten vasta rakenneltiin kielioppia. Että mites tän puheen nyt survois kieliopiksi.

Ei se mene niin, että natiivit opiskelisivat oman kielensä kieliopin kautta. Ei. Se menee niin, että se oma äidinkieli opitaan tasan kuuntelemalla ja puhumalla. Mekin kaikki puhutaan suomea ja suurin osa ei osaa kuin alkeet suomen kieliopista. Ja silti menee puhut

Kyllä puhuttu kieli ja kielioppi ovat suunnilleen yhtä vanhoja. Se on sitten eri asia, että myöhemmin asiaa on alettu tietoisesti kategorisoimaan. Ensimmäisiä näin tekeviä oli Aristoteles. Hän alkoi miettiä, miten predikaattiverbi yhdistyy subjektiin. Tämä ei tarkoita, ettei näitä asioita olisi ollut aiemmin. Sama on vaikkapa matematiikassa. Pythagoraan lause (a + b = c) tietenkin oli ennen kuin se tajuttiin olevan. Kieliopissa toki on paljon poikkeuksia (toisin kuin matematiikassa). Esimerkiksi veli-sanan genetiivi ei ole "velin". Sanokaapa monta kertaa peräkkäin "velin". Se muuttuu sanaksi "veljen", koska se on helpompi sanoa niin.

Sanan "veli" genetiivi ei ole syntynyt noin kuin kuvailet. Se on syntynyt sillä tavalla, että kun sana on lainautunut suomeen, itse sana on ollut erilainen.

Kielitiede perustuu ihan oikeaan tutkimukseen, sitä ei tehdä tuolla tavalla, että hoetaan jotain sanaa monta kertaa peräkkäin ja päätellään, että no varmasti tää genetiivi on vain synytynyt näin.

Itse asiassa velin on helpompi lausua kuin veljen :D

Eli ei se mene niin aina, että mikä nyt on helpompi lausua.

Kielioppi on kylläkin juonnettu luonnollisen kielen rakenteen ja käytön sääntöjärjestelmästä. Se siis kuvaa, miten kieltä käytetään ja miten lauseet muodostetaan tietyssä kielessä (eri aikakausina).

Vihollisen harhauttamiseksi.

Tämä erään amiksen opettajan viljelemä tokaisu olikin yllättävän osuva tähän. Ulkomaiset trollit usein kompastuvat kielioppiin.

Olin juuri leikkimäisilläni, mutta enää ei leikitytä.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri leikkimäisilläni, mutta enää ei leikitytä.

..mutta tissittää?

Vierailija kirjoitti:

 Joissakin kielissä, joissa kirjoitettu kieli on nuori, kuten suomen kielessä, kielioppi on kehitetty suurelta osin yhdessä kielen kirjoitetun muodon kehityksen kanssa. Silloin kielioppisäännöistä on selvästi vähemmän poikkeuksia kuin sellaisissa kielissä, joita on laajasti kirjoitettu paljon kauemmin.

Mä en nyt tajua tätä. Eihän kielioppisäännöillä ole mitään tekemistä sen kanssa, milloin kieltä on alettu kirjoittaa.

Sitä paitsi on hämmästyttävää, että suomen kielestä edes saa mitään kielioppia koostettua miljoonien eri taivutusmuotojen takia.

Kieli muuttuu ajan myötä, mutta muutokset eivät välttämättä ulotu kaikkiin kielen osiin. Jonnekin voi jäädä poikkeuksia. Vaihtoehtoisesti jonnekin voi syntyä poikkeus, joka ei leviå kielen muihin osiin.

Eikö uovo/uova-vaihtelu ole italian kielessä säännönmukaista? Maskuliini on yleensä o-päätteinen ja feminiini a-päätteinen?

Ensin on ollut kieli, jonka pohjalta on tehty kielioppi. Jos kielessä on poikkeuksia, niin on kieliopissakin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö uovo/uova-vaihtelu ole italian kielessä säännönmukaista? Maskuliini on yleensä o-päätteinen ja feminiini a-päätteinen?

Lue esimerkki uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Joissakin kielissä, joissa kirjoitettu kieli on nuori, kuten suomen kielessä, kielioppi on kehitetty suurelta osin yhdessä kielen kirjoitetun muodon kehityksen kanssa. Silloin kielioppisäännöistä on selvästi vähemmän poikkeuksia kuin sellaisissa kielissä, joita on laajasti kirjoitettu paljon kauemmin.

Mä en nyt tajua tätä. Eihän kielioppisäännöillä ole mitään tekemistä sen kanssa, milloin kieltä on alettu kirjoittaa.

Sitä paitsi on hämmästyttävää, että suomen kielestä edes saa mitään kielioppia koostettua miljoonien eri taivutusmuotojen takia.

 

Saa koostettua ja on koostettu. Taivutusmuodoissakin on säännönmukaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö uovo/uova-vaihtelu ole italian kielessä säännönmukaista? Maskuliini on yleensä o-päätteinen ja feminiini a-päätteinen?

Monikkokin oli feminiini. Enpäs huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö uovo/uova-vaihtelu ole italian kielessä säännönmukaista? Maskuliini on yleensä o-päätteinen ja feminiini a-päätteinen?

No ei todellakaan ole.

Maskuliinin yksikkö on o-päätteinen ja monikko on i-päätteinen.

Feminiinin yksikkö on a-päätteinen ja monikko on e-päätteinen.

Kananmuna eli uovo on maskuliini yksikössä. Mutta sen monikkomuoto näyttääkin feminiinin yksikkömuodolta eli kananmunat = uova. Tuo on siis ns. poikkeus, joka pitää opetella ulkoa.

Jos et tiedä tuota poikkeusta sanoisit väärin, että kananmunat monikossa on uovi.

Vierailija kirjoitti:

Eli se että esim. italian kielessä kananmuna on alunperin maskuliinisukuinen, mutta monikko on poikkeuksena feminiini, on vaan syntynyt puhutussa kielessä jostain syystä, mitä ei välttämättä pysty perustelemaan? Ja sitten kieliopissa se nähdään poikkeuksena, koska normaalisti maskuliinin monikot on -i -päätteisiä.

Nimenomaan näin.