Miksi kieliopeissa on poikkeuksia?

Se nyt vaan on tyhmää sanoa viipeellä, kun sanan perusmuoto on viive. Uudempi sana YV taipuu yyveellä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin on ollut kieli, jonka pohjalta on tehty kielioppi. Jos kielessä on poikkeuksia, niin on kieliopissakin.

Niin just. Ja ihan ekana on ollut se PUHUTTU kieli, kymmeniä tuhansia vuosia. 

Kirjoitus on vain kehitetty sitten jälkikäteen ja sovittu mites nyt näitä sanoja kirjoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on tyhmää sanoa viipeellä, kun sanan perusmuoto on viive. Uudempi sana YV taipuu yyveellä.

Jostain syystä tuo pöljyys toimii myös toisin päin: siipi, siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin on ollut kieli, jonka pohjalta on tehty kielioppi. Jos kielessä on poikkeuksia, niin on kieliopissakin.

Esim Suomen kielioppia alettiin tekemään vasta 1800-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on tyhmää sanoa viipeellä, kun sanan perusmuoto on viive. Uudempi sana YV taipuu yyveellä.

Aave-aaveella, haave-haaveella, ovi-ovella, povi-povella, mutta viive-viipeellä... miksi? Sanon mieluummin viive-viiveellä, ihan sama, mitä Kielitoimisto sanoo.

Miksi sydämeen kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella, vaikka siinä on puheessa ihan selvästi tupla-m?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sydämeen kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella, vaikka siinä on puheessa ihan selvästi tupla-m?

Hernek-keitto on samanlainen juttu.

Hyvå, hyvempi, hyvin

Miksi jotkut ihmiset sanovat kaak-kao, vaikka sanan keskellä on vain yksi k: kaakao?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on tyhmää sanoa viipeellä, kun sanan perusmuoto on viive. Uudempi sana YV taipuu yyveellä.

Jostain syystä tuo pöljyys toimii myös toisin päin: siipi, siivellä.

E-sanoissa, jollainen viive on, astevaihtelu menee toisin päin kuin on yleisintä: genetiivi onkin vahva-asteinen, samoin yleensä heikot paikallissijat. Se, miksi tässä sanassa on astevaihtelu, johtuu siitä, että se on johdos viipyä-verbistä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvå, hyvempi, hyvin

Para, parempi, paras

Vierailija kirjoitti:

Miksi sydämeen kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella, vaikka siinä on puheessa ihan selvästi tupla-m?

Varmasti siksi, että sen kohdalla otetaan mallia muista n-loppuisista sanoista, joiden vartalossa on n-m-vaihtelu, esim. kudin, sadin, soitin jne. Sydän ei kuitenkaan ole ihan vastaava sana. Mulle ei nyt tule mieleen, että olisi jotain ihan vastaavaa sanaa. Kielen muuntaminen kurjoitukseksi on aina kompromissien tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on tyhmää sanoa viipeellä, kun sanan perusmuoto on viive. Uudempi sana YV taipuu yyveellä.

Jostain syystä tuo pöljyys toimii myös toisin päin: siipi, siivellä.

E-sanoissa, jollainen viive on, astevaihtelu menee toisin päin kuin on yleisintä: genetiivi onkin vahva-asteinen, samoin yleensä heikot paikallissijat. Se, miksi tässä sanassa on astevaihtelu, johtuu siitä, että se on johdos viipyä-verbistä.

Eikö tuo yhteys viipyä-verbiin ole sellainen juttu, että sitä ei tavallinen kielenkäyttäjä tule edes ajatelleeksi? Senhän ei pitäisi silloin vaikuttaa sanan taivutukseen, mutta joku kielinikkari on päättänyt tehdä siitä taivutussäännön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sydämeen kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella, vaikka siinä on puheessa ihan selvästi tupla-m?

Hernek-keitto on samanlainen juttu.

Ei ole ihan samanlainen. E-sanoista on kadonnut lopusta k/h, kadonnut äänne näkyy loppukahdennuksena. Hernekkeitto, kirjessalaisuus, venevvaja, otellauta jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset sanovat kaak-kao, vaikka sanan keskellä on vain yksi k: kaakao?

Ruotsin kielen vaikutusta. Samasta syystä sanomme vamppyyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin on ollut kieli, jonka pohjalta on tehty kielioppi. Jos kielessä on poikkeuksia, niin on kieliopissakin.

Esim Suomen kielioppia alettiin tekemään vasta 1800-luvulla.

Ei sitä tehty tyhjästä. Se tehtiin puheesta. Miten ihmiset puhuvat, se vain kirjoitettiin ylös paperille. 

Onneksi alkaa tekemään -rakenne on nykyään Kielitoimiston hyväksymä. Niin on sanottu Pohjois-Suomessa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvå, hyvempi, hyvin

Para, parempi, paras

Saamenkielessä hyvä on bures. En tiedä, mikä alkuperäinen muoto on ollut suomenkielessä tai sen edeltäjässä, mutta joku para-alkuinen se varmaankin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sydämeen kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella, vaikka siinä on puheessa ihan selvästi tupla-m?

Hernek-keitto on samanlainen juttu.

Ei ole ihan samanlainen. E-sanoista on kadonnut lopusta k/h, kadonnut äänne näkyy loppukahdennuksena. Hernekkeitto, kirjessalaisuus, venevvaja, otellauta jne.

Totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on tyhmää sanoa viipeellä, kun sanan perusmuoto on viive. Uudempi sana YV taipuu yyveellä.

Jostain syystä tuo pöljyys toimii myös toisin päin: siipi, siivellä.

E-sanoissa, jollainen viive on, astevaihtelu menee toisin päin kuin on yleisintä: genetiivi onkin vahva-asteinen, samoin yleensä heikot paikallissijat. Se, miksi tässä sanassa on astevaihtelu, johtuu siitä, että se on johdos viipyä-verbistä.

Eikö tuo yhteys viipyä-verbiin ole sellainen juttu, että sitä ei tavallinen kielenkäyttäjä tule edes ajatelleeksi? Senhän ei pitäisi silloin vaikuttaa sanan taivutukseen, mutta joku kielinikkari on päättänyt tehdä siitä taivutussäännön?

Ei tietenkään tule. Mä en ottanut kantaa, miten tavallisen kirlenkäyttäjän pitäisi taivuttaa, selitin vain syyn. Mun puolesta voisi taivuttaa viiveellä, kun se on niin yleistä. 

Yleensä sanonen taivuttaminen ja johtaminen tulee luonnostaan, mutta poikkeuksia on. Vaikka otta, oitta -verbit eivät aina tule. Näihin on olemassa kielinikkarin tekemä sääntö, joka on minusta ihan hyvä: jos sanasta on olemassa a:han loppuva johdos (rauta), se on oitta-verbi (raudoittaa). Jos ei ole, se on otta-verbi (janottaa). Ihan hyvä muistisääntö, jos on harvinaisempi verbi kyseessä. (Ja tämäkään sääntö ei aina pidä paikkaansa!)