Lue keskustelun säännöt.
Alzheimerin tauti ja luopumisen haikeus
03.09.2025 |
Hei!
Läheiseni on jo iäkäs ja Alzheimerin tauti edennyt ilmeisesti vaikeaan vaiheeseen. Jo muutamassa kuukaudessa on alkanut selvästi kunto mennä alaspäin. Hän ei enää tunnista minua, vaan luulee minua erääksi toiseksi henkilöksi. Ei tiedä vuodenaikoja, nytkin on talvi. Viime vierailun jälkeen tuntui jotenkin todella vaikealta. Kaikki yhteiset muistot on kadonnut läheisen mielestä. Hän puhuu vuosikymmeniä taaksepäin, eikä muista miestään, lapsiaan, eikä lapsenlapsiaan. Kommunikointi myös mennyt vaikeammaksi. Onko täällä muita, jonka läheinen sairastanut Alzheimeria?
Kommentit (163)
Kuvittelin mielessäni, että oma mummo asuisi kotona elämänsä loppuun saakka. Alzheimer diagnoosin jälkeen pystyi olemaan vielä n. 3 vuotta kotona. Me sukulaiset kävimme auttamassa ja olimme tukena. Sitten tuli kaatuminen, mummo lähti hoitokotiin, koska kunto meni . Ei olisi enää voinut asua rintamamiestalossa. Tällä hetkellä meillä mennyt sukulaisten kanssa sukset ristiin mummon asioiden vuoksi. Osa ollut eri mieltä joistakin asioista kuin toiset, eikä osata keskustella asiallisesti. Tämä välillä vähän harmittaa, mutta käyn silti mummon luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä voi olla hyvää sairaudesta huolimatta
Äidillä on Alzheimer. Vaikea hyväksyä taudin etenemistä, kun toistuvasti puhuu samoista asioista ja ei muista vasta tapahtuneita asioita. Vaikea olla maltillinen, vielä kun olen lähimpänä asuva lapsi, joten tarvitsee apua.