Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä entiseltä huumenuorelta?
02.09.2025 |
Täällä on viime aikoina ollut paljon keskustelua huumeista ja ajattelin, että kiinnostaako kuulla jotain siitä maailmasta siellä eläneeltä. Kuulun itse näihin, jotka tuohon maailmaan eksyivät jo alaikäisenä. Mitään yksityiskohtaisia käyttötapojen kuvailua tai aineiden vaikutuksia en ala kertomaan, ettei se madalla kenenkään kynnystä kokeilla.
Nyt ikää 36 vuotta ja noista ajoista alkaa olemaan jo 10 vuotta, joten etäisyyden tuomaa perspektiiviä alkaa olemaan jo.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Oletko avaaja henkisesti aikuisen tasolla vai jäitkö siihen henkiseen ikään, kun aloitit huumeiden käytön?
Olen huomannut, että tämä on sääntönä yleisesti, ettei se henkinen ikä kartu käyttövuosien aikana ja ollaan jotenkin lapsen/teinin tasoisia.
Tätä ei välttämättä käyttäjä kylläkään itse huomaa.
Koen kyllä kasvaneeni henkisesti fyysisen ikäni myötä. Vallankin käytön jälkeiset vuodet ja niiden myötä itseeni tutustuminen ja uuden elämän aloittaminen ovat pakottaneet perinpohjaiseen itsereflektioon ja henkiseen kasvuun. Toki omaa henkistä kypsyyttä on vaikea arvioida objektiivisesti, mutta tiedän, että kumppanini ei kyllä jakaisi elämäänsä kenenkään teinin tasolle jääneen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloit käyttämään?
Uteliaisuus yhdistettynä itsetuhoisuuteen. Halusin vain yksinkertaisesti tietää miten eri aineet vaikuttavat, enkä välittänyt vähäkään mitä ne minulle tekevät.
Ap
Miten kävi muille samoissa piireissä olleille? Jäikö kokeiluun tai viihdekäyttöön vai tulivatko riippuvaisiksi? Ovatko sittemmin raitistuneet? Vai kävikö huonommin?
Tuossa aiemmin kirjoitinkin jo, että paljon kavereita jäi sille tielle tai oikeastaan heitä ei enää ole. Yksi ystävistäni onnistui pääsemään noista piireistä eroon varhaisemmassa vaiheessa kuin minä. Siinä kohtaa kun alkoi kunnon luisu, hän jäi onnistui jäämään siitä kyydistä pois minkä mukana minä menin. Nykyään kun minäkin olen päässyt tuosta maailmasta eroon, olemme taas ystäviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap vastaa koskaan siihen miltä tuntuu olla täysin arvotonta jätettä, josta ei ole kenellekään iloa ja hyötyä?
No mitäpä siihen vastaamaan, kun on tuntenut koko elämänsä arvottomaksi se on aika normaali olotila. Oudommalta tuntuvat ne hetket kun ei tunne itseään täysin arvottomaksi.
Ap
Miksi valehtelit käyväsi töissä aiemmin?
Missä kohdin valehteli? On kirjoittanut vastauksensa tänne mutta et selvästi ole lukenut järjen kanssa ja sisäistänyt lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju, kiitos AP.
Luuletko, että olisit alkanut käyttämään pelkästä uteliaisuudesta vaikka kotiolosuhteet olisivat olleet hyvät?
Mitä sanoisit henkilölle, jolle lääkäri on määrännyt esim. rauhoittavia tai stimulantteja täysin syystä, mutta joka ei halua/uskalla käyttää niitä stigman tai riippuvuuden pelossa?
Olen melko varma, etten olisi alkanut käyttämään mikäli kotiolosuhteeni olisivat olleet hyvät. Itse en tuon kymmenen vuoden aikana noissa piireissä tavannut yhtäkään hyvästä kodista tullutta ongelmakäyttäjää, vaan enemmän tai vähemmän rikkonaisia taustoja siellä oli, vaikka joillain ns. kulissit kunnossa olivatkin. Valtaosalla meistä nuorista oli taustalla päihdekoti, väkivaltaa tai hyväksikäyttöä, usein ihan kaikkia noita kolmea. Enkä tällä siis tarkoita, että syyttäisin kotiolojani käytöstäni, mutta kyllä tuollainen koti- ja laitostausta ihan tutkitustikin altistaa ongelmille. Nuorena hyvistä kodeista tulevat olivat niitä, jotka halusivat pitää hauskaa ja heillä käyttö jäikin viihdetasolle, mutta me ongelmaiset pakenimme ongelmiamme huumeisiin jo silloin nuorina.
Tuo jälkimmäinen kysymys on todella hankala. On totta, että moni tavallisen taustan omaava käyttäjä on jäänyt koukkuun hänelle aikuisiällä määrättyihin opiaatteihin, rauhoittaviin jne. Eli kyllä se riski on olemassa. Tässä kohtaa pohtisin ehkä omaa taustaani ja nykyistä suhdettani päihteisiin. Tiedehän ei ole täysin pystynyt selittämään sitä miksi joistain tulee riippuvaisia ja joistain ei, mutta vahvasti geeniperimässä se kulkee. Eli jos omasta lähisuvusta ei löydy ongelmakäyttäjiä ja itsellä ei ole haasteita esim. pitää alkoholin käyttöä maltillisena, uskaltaisin kyllä kokeilla lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Hankalampi kysymys on se, että hoidetaanko missään todellista ongelmaa, vaan pyritäänkö vain lääkitsemään ihminen oireettomaksi. Jos noita usein väliaikaiseksi tai tilannekohtaiseksi avuksi tarvittavia lääkkeitä syötetään jatkumona sen sijaan, että tartuttaisiin juurisyihin on tietenkin iso riski jäädä lopulta koukkuun. Tämä taas ei ole yhdenkään yksilön ratkaistavissa, vaan isompi yhteiskunnallinen haaste.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmiset saavat noilla oikeasti julmillla viesteillä ja yhdessäkin ehdotettiin itse*urhaan?
Onko noiden kommenttien kirjoittajilla suunnattoman paha olla että purkavat sitä toisiin ja vielä anonyymilla palstalla + saavat siitä jotain ihmeellistä euforiaa kun saavat haukkua ja painaa ihmisiä alas? Te tarvitsette hoitoa.
Ap; onneksi pääsit pois tuosta maailmasta ja elät parempaa elämää!
Jep, aivan sairasta luettavaa. Ehdotetaan itsaria ja toisaalta syytetään aloittajaa hänen vanhempansa it se murhasta. Täysin vatipaista kirjoittelua joka lähinnä vain puoltaa sitä, ettei huumekeskustelussa kannata kuunnella tätä fanaattisinta kieltäjäjoukkoa. Eivät ole terveitä ihmisiä nämä.
Totuus sattuu.
Mikä totuus? Se että ap:lla oli vaikea elämä, todella hankalia hetkiä tämän matkan varrella ja on päässyt niistä eroon, käy töissä ja on suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kiitos tästä viestiketjusta, jonka käynnistit. Paljon uutta tietoa minulle.
Omassa nuoruudessani (70-luvulla) oli täysin tavallista ihan keskiluokkaisissakin perheissä, ettei vanhemmilla ollut aavistustakaan teiniensä touhuista. Pelottava ajatus, kun nyt saan itse kasvattaa ja varjella kahta lukioikäistä nuortamiestä hyvämaisella ja melko vauraalla alueella pääkaupunkiseudulla.
Mistä huomaa, jos huumeet ovat tulleet taloon?
Tähän on todella vaikea vastata kun ei ole mitään kokemusta normaalista perhe-elämästä nuoren silmin, eikä myöskään vanhempana.
Uskoisin, että tässä kohtaa avainasemassa on hyvät ja avoimet välit perheenjäseniin. Sellaiset, missä nuori pystyy kertomaan elämästään mahdollisimman avoimesti vanhemmilleen. Ei ole pelkoa suuttumuksesta (vaikka se voikin olla säikähdyksen tuoma ensireaktio) saati siitä, että tuomittaisiin kovin jyrkästi. Olen myös sitä mieltä, että vanhempien ei kannata olla liian hysteerisiä huumeiden suhteen. En siis tarkoita mitään kannustavaa linjaa, mutta kun nuoret niihin huumeisiin todennäköisesti törmäävät ja jos joku epäonnistunut kokeilu sattuu omalle kohdalle, ei siitä halua kotona avautua jos vanhemmat kovin hysteerisesti ovat sitä mieltä, että jo ensimmäinen kannabispiikki voi tappaa. Näin kärjistäen sanottuna. Uskoisin maltillisen keskustelulinjan olevan parempi vaihtoehto.
Sen lisäksi sitten tietenkin se, että sen oman lapsensa oikeasti tuntee. Eli näkee kun alkaa käytöksessä olemaan selittämättömiä muutoksia. Niiden takana voi olla huumeet tai sitten joku muu haaste mihin on hyvä puuttua. Kaikkea elämästään nuoret eivät varmasti kotona kerro, mutta tärkeintä olisi se, että sitten kun on tiukka tilanne, koti olisi ensimmäinen paikka mistä nuori hakee apua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko avaaja henkisesti aikuisen tasolla vai jäitkö siihen henkiseen ikään, kun aloitit huumeiden käytön?
Olen huomannut, että tämä on sääntönä yleisesti, ettei se henkinen ikä kartu käyttövuosien aikana ja ollaan jotenkin lapsen/teinin tasoisia.
Tätä ei välttämättä käyttäjä kylläkään itse huomaa.
Nämä haukkujat ovat ainakin jääneet alemmalle tasolle eikä se liity ikään. Tämä entinen käyttäjä kirjoittaa fiksummin kuin hänen haukkujat.
Kerroin ihan omista kokemuksistani lähipiirissä, mitä tapahtuu kun huumeita aletaan käyttää hyvin nuorena. En hauku. Olen utelias, huomaako käyttäjä tätä itse.
Mitähän sellaista tietoa tuo sinun luokaton ja sairas läyhäämisesi on tähän ketjuun tuonut, mitä aloittaja ei olisi pystynyt asiallisesti ja faktapohjaisesti kertomaan? Sinä pidät vaan päävikaista mesoamista ja suoraa sanottuna vaikutat itse siltä varoittavalta esimerkiltä.
En jostain syystää saa lainattua teksitä, mutta vastaus viestiin 199:
En pelännyt rikosmerkintää (ne oli jo saatu) ja sen syystä en lopettanut. En lopettanut, koska olin riippuvainen.
En tunnista tuota, että huumeidenkäyttäjät olisivat jollain ohituskaistalla, jossa vain päätä silitetään ja kaikki muu kuitataan olan kohautuksella. Enemmän minulla on se kokemus, että jos saat sen huumeidenkäyttäjän leiman, et ole enää yhtään mitään muuta sen jälkeen. Huumeiden käyttöä ei nähdä oireena niistä alkuperäisistä ongelmista, vaan alkuperäiset ongelmat käännetään huumeiden käytön oireeksi. Vallankin nuorten kohdalla tämä tuntui olevan valitettavan yleistä.
Mitä sitten tulee noihin kuinka ongelmakäyttäjät näkevät oman käyttönsä, niin kyllä se melko rehellistä on. Toki varmasti sitten ei-käyttäjille pyritään selittämään omaa käyttöä omilla taustoilla joka sitten saattaa vaikuttaa syyttelyltä. Päihdeongelma on valtava häpeä ja sitä on vaikea näyttää niille jotka eivät jaa samaa häpeää. Sen sijaan sitten ongelmakäyttäjät keskenään puhuvat melko inhorealistisesti omasta käytöstään ja pohjakosketuksistaan. Niissä puheissa sitten itsesyytökset ja -inho ovat läsnä enemmän kuin muiden syyttely omista ongelmista. Vastuunkantaminen nähdään myös usein raitistumisena, vaikka kyllähän käyttäjät kantavat vastuun käytöstään. Se vastuu vaan kannetaan aika rajulla tavalla tuossa maailmassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on sellainen aihe josta ei osata keskustella asiallisesti. Useimmat huumeita koskevat aiheet poistetaan nopeasti. Äsken joku aloitti miksi joku käyttää huumeita? Siihen ei montaa vastausta ehtinyt tulla kun keskustelu poistettiin. Tuo on sitä ajattelua että kun ongelmasta ei puhuta niin sitä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko avaaja henkisesti aikuisen tasolla vai jäitkö siihen henkiseen ikään, kun aloitit huumeiden käytön?
Olen huomannut, että tämä on sääntönä yleisesti, ettei se henkinen ikä kartu käyttövuosien aikana ja ollaan jotenkin lapsen/teinin tasoisia.
Tätä ei välttämättä käyttäjä kylläkään itse huomaa.
Nämä haukkujat ovat ainakin jääneet alemmalle tasolle eikä se liity ikään. Tämä entinen käyttäjä kirjoittaa fiksummin kuin hänen haukkujat.
Kerroin ihan omista kokemuksistani lähipiirissä, mitä tapahtuu kun huumeita aletaan käyttää hyvin nuorena. En hauku. Olen utelias, huomaako käyttäjä tätä itse.
Mitähän sellaista tietoa tuo sinun luokaton ja sairas läyhäämisesi
Taidat käyttä yhä huumeita?
Hitsi kuinka mielenkiintoinen ketju. Kiitos aloittajalle kun avasi tällaisen ja jaksat vastailla noista ihan sairaista kommenteista huolimatta.
Itseäni kiinnostaisi se, että nyt kun elämäsi on ilmeisesti melko normaalia, miltä ero menneeseen tuntuu? Kuinka paljon esim. avaat muille ihmisille taustaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sellainen aihe josta ei osata keskustella asiallisesti. Useimmat huumeita koskevat aiheet poistetaan nopeasti. Äsken joku aloitti miksi joku käyttää huumeita? Siihen ei montaa vastausta ehtinyt tulla kun keskustelu poistettiin. Tuo on sitä ajattelua että kun ongelmasta ei puhuta niin sitä ei ole olemassa.
Jep. Jotenkin näitä aloittajan vastuksia lukiessa tulee sellainen fiilis, että kuuntelemme huumekeskustelussa ihan liian vähän entisiä käyttäjiä. Aloittajan vastaukset ovat antaneet minulle enemmän perspektiiviä kuin yksikään keskustelu mitä olen aiemmin aiheesta käynyt tai kuullut.
Jaaha, ap väittää ettei narkkareita hyysätä, mutta modet poistaa kaikki asialliset kysymykset siitä kuinka paljon alkuaikojen teini pim pe rolla sai kamaa????
Jos nykyään näät poliisit jossain, tulee sekärangasta mitään "kytät, äkkiä pois täältä" ajatuksia?
Valtavan hienoa keskustelua täällä. Harvoin pääsee lukemaan näin analyyttistä ja rauhallista selontekoa kuin tässä ketjussa olevat AP:n asialliset vastaukset. Kyllä huomaa, että asioita on pohdittu ja itseanalyysia tehty rehellisesti.
Olen todella onnellinen AP:n puolesta, että hän on päässyt irti huumeista ja arvostaa elämäänsä.
Ap:n vastauksista näkee hyvin, ettei nää narkkarit osaa kantaa oikeasti vastuuta päätöksistään. Joka käänteessä tuodaan esille itkuvirttä siitä kuinka oli rankka lapsuus, vaikka on päässyt hyvin varhaisessa vaiheessa pois huonosta kodista. Siitä olisi voinut alkaa kyllä rakentamaan elämäänsä ihan eri suuntaan kuin narkkaamiseen.
Olen todella pahoillani rankasta lapsuudestasi. Ei ole ollut helppo alkutaival.
Kerroit käyneesi normaalisti töissä koko huumeidenkäyttöaikasi. Onnistuitko ilmeisesti myös hoitamaan opiskelusi huumeista huolimatta?
Kyselen tätä siksi, että tekstisi on niin laadukasta, mikä kertoo siitä, että kouluja on tullut käytyä.
Pelkäsitkö sinäkin eniten sitä, että tulee rikosmerkintä ja sen takia et lopettanut? Kuinka moni huumeidenkäyttäjä edes ajattelee tuolta kantilta, vaan kokee, että omassa toiminnassa ei ole mitään väärää, huumeet ovat ihania eikä itsellään ole vielä edes ongelmakäyttöä. Ymmärrän pointtisi osittain, mutta koen myös, että on muiden syyttelyä ja vastuun välttämistä, jos ei mukamas voi lopettaa, koska siitä voi aiheutua seuraamuksia. Okei, tervetuloa todelliseen maailmaan, jossa väärinteosta ei vain silitetä päätä.
Ihan kuin rikoksia olisi oikeus jatkaa siksi, ettei haluta joutua vastuuseen. Miten tuollaisella asenteella voi tehdä muitakaan terveitä päätöksiä elämässään? Paraneminen alkaa siitä, että hyväksyy joutuvansa vastuuseen. Kaikki muutkin ihmiset elävät siinä tiedossa. Huumeidenkäyttäjällä ei pitäisi olla pääsyä ohituskaistalle, jossa pahat teot kuitataan olankohautuksella.