Anoppi ei suostu ymmärtämään ettei ole poikansa lähiomainen

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on olla polygamisen miehen kanssa naimisissa.

Raamatussa sanotaan, että mies jättää lapsuudenperheensä avioituessaan. Jos mies ja anoppi eivät tätä ymmärrä niin j u o k s e .

Raamattu on tuhansia vuosia vanha hiekka-apinoiden satukirja. Jos kumppaniehdokas pitää sitä ylimpänä sääntökirjanaan, niin j u o k s e .

Anoppi olisi ollut sydäninfarktin partaalla huolesta sekaisin, jos hänelle olisi ilmoitettu ennen kuin mitään on selvillä. On helpompi soittaa, kun on tiedossa mitä on sattunut ja miten hoidetaan. Lopputulos voi olla kolme tikkiä otsalla ja aivotärähdysepäilys eikä kooma ja kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on lähiomainen, mutta mikäli miehesi ja hänen äitinsä ovat läheisiä, niin aika tonttu olet, mikäli et äidille onnettomuudesta heti ilmoittanut.

Sairaalalle saa ilmoittaa kenet tahansa lähimomaiseksi. Olen veljeni lähiomainen ja sekös hänen vaimoaan pännii.

Olet oikeassa, mutta ilman ilmoitusta lähiomaisena pidetään puolisoa.

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on lähiomainen, mutta mikäli miehesi ja hänen äitinsä ovat läheisiä, niin aika tonttu olet, mikäli et äidille onnettomuudesta heti ilmoittanut.

Ei ainakaan minun vaimo ole koskaan ollut lähiomainen vaan pojat (sitä ennen Äiti kun olivat taaperoita). Sen kun saa vielä toistaiseksi itse valita.

Onnettomuushan voi olla mitä tahansa vaarattomasta kaatumisesta junan alle jäämiseen. 

Ei mun miniän tartte soittaa mulle, jos saa sairaalasta tiedon, että pojan sormea on harsittu kaaduttuaan pyörällä. Luotan, että soittaa jos tilanne on vakava, mutta mua on ilmeisesti siunattu järkevällä miniällä. 

Ja totta hemmetissä haluan, että sairaalasta soitetaan ensimmäiseksi pojan vaimolle, lastensa äidille. Soittaa sitten mulle, kun ehtii ja tietää, mitä ylipäätään tapahtunut. 

Ehkä kannattaa pitää lapsen puolisoon sellaiset välit että soiton saa ihan automaattisesti tällaisissa tilanteissa. Mieheni on pari kertaa joutunut ambulanssilla sairaalaan eikä meillä kummallakaan ole käynyt edes mielessä ilmoittaa hänen äidilleen, ei tiedä näistä käynneistä mitään. Jonkin verran ollaan tekemisissä mutta välit on huonot, minkäänlaista kunnioitusta ei ole sieltä päin saatu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisolleni olisi sattunut jotain niin ensimmäisenä menisin hänen luokseen ja sitten vasta soittelisin muille ihmisille. 

Äiti ei välttämättä ole puolisollesi mikään "muu ihminen". Ja tiedätkö muuten sitä, että hyvin suuri osa ihmisistä kaipaa äitiään hädän / kuoleman hetkellä. Se on meidän biologiaan kirjoitettu juttu.

Miehellä on ranne murtunut ja hän huutaa äitiään apuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi äiti on itsekeskeinen. 

 

 

Kyllä itsekeskeinen on vaimo joka kieltää äitiyden.  Onko hän valmis siihen että.lapsensa asuinkumppani ei ilmoita  hänelle jos lapsensa onettomuudessa/kuolee? 

Ap on provoilija.

Tietenkin oma perhe eli lapset ja puoliso ensin. 

Sulla on asiat vähän sekaisin. Se miehesi äiti on lähiomainen. Sinut on merkitty lähiomaisena terveydenhuollon kontaktihenklöksi, tämmöinen on jokaisella oltava. Onpa niinkin, että yksinäiset vanhukset pappinsa tällaiseksi luvalla merkitsevät.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Ne dementiapotilaat luulevat itse olevansa lapsia. Eihän he edes muista puolisoaan tai lapsiaan.

Miksei he huuda isiään? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisolleni olisi sattunut jotain niin ensimmäisenä menisin hänen luokseen ja sitten vasta soittelisin muille ihmisille. 

Äiti ei välttämättä ole puolisollesi mikään "muu ihminen". Ja tiedätkö muuten sitä, että hyvin suuri osa ihmisistä kaipaa äitiään hädän / kuoleman hetkellä. Se on meidän biologiaan kirjoitettu juttu.

Miehellä on ranne murtunut ja hän huutaa äitiään apuun?

Ei ne kuule sairaalasta soita mistään murtuneesta ranteesta. He soittavat, mikäli potilas on sellaisessa jamassa, ettei itse pysty soittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa pitää lapsen puolisoon sellaiset välit että soiton saa ihan automaattisesti tällaisissa tilanteissa. Mieheni on pari kertaa joutunut ambulanssilla sairaalaan eikä meillä kummallakaan ole käynyt edes mielessä ilmoittaa hänen äidilleen, ei tiedä näistä käynneistä mitään. Jonkin verran ollaan tekemisissä mutta välit on huonot, minkäänlaista kunnioitusta ei ole sieltä päin saatu. 

Miksi anoppisi pitäisi sinulle niiailla ja kunnioittaa sinua , niinpaljon yläpuolella häntä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Onnettomuushan voi olla mitä tahansa vaarattomasta kaatumisesta junan alle jäämiseen. 

Ei mun miniän tartte soittaa mulle, jos saa sairaalasta tiedon, että pojan sormea on harsittu kaaduttuaan pyörällä. Luotan, että soittaa jos tilanne on vakava, mutta mua on ilmeisesti siunattu järkevällä miniällä. 

Ja totta hemmetissä haluan, että sairaalasta soitetaan ensimmäiseksi pojan vaimolle, lastensa äidille. Soittaa sitten mulle, kun ehtii ja tietää, mitä ylipäätään tapahtunut. 

Jos,miehesi on täysvaltainen aikuinen ei sairaala soita murtuneesta sormesta.

Sitten kun te eroatte, ex-anoppisi on edelleen poikansa äiti. 

Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Myös sodassa miehet huutavat äitiään, ei vaimojaan. Mikä on lääketieteellinen selityksesi siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on lähiomainen, mutta mikäli miehesi ja hänen äitinsä ovat läheisiä, niin aika tonttu olet, mikäli et äidille onnettomuudesta heti ilmoittanut.

Sairaalalle saa ilmoittaa kenet tahansa lähimomaiseksi. Olen veljeni lähiomainen ja sekös hänen vaimoaan pännii.

Olet oikeassa, mutta ilman ilmoitusta lähiomaisena pidetään puolisoa.

Mistä alkaen tällainen muutos on ollut? Vielä vuosi sitten kysyttiin potilaalta itseltään ja jos potilas oli tajuton, hoiti poliisi yhteydenoton läheisiin, sairaala ei soitellut yhtään mitään. Jos siis sitä lähiomaista ei ollut tiedoissa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on olla polygamisen miehen kanssa naimisissa.

Raamatussa sanotaan, että mies jättää lapsuudenperheensä avioituessaan. Jos mies ja anoppi eivät tätä ymmärrä niin j u o k s e .

Aika tyhmä vertaus tällaisessa tilanteessa. Jos vakava onnettomuus kyseessä, niin en ymmärrä miksei vaimo voi miehensä vanhemmille ilmoittaa.

T. uskovainen