Anoppi ei suostu ymmärtämään ettei ole poikansa lähiomainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi äiti on itsekeskeinen. 

Hmmm. Ennemminkin pelästynyt äiti. Sokissa. Poika sairaalassa, eikä ole ilmoitettu.

Selvästi on ilmoitettu jos kerran vinkuu ettei hänelle ilmoitettu ensimmäisenä.

Äidillekin pitää ilmoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Lue tämä kirjoituksesi uudelleen kun saat itse joskus oman pojan.

Vähän inhimillisyyttä nyt hei.

Minulla on 2 poikaa ja 2 tytärtä ja todellakin olen heidän löydettyä elämäntoverinsa olettanut, että se kunkin oma kumppani on lähin omainen.

Itseasiassa olen opettanut ja kasvattanut heidät siihen ajattelutapaan.

 

 

 

Et tahdo tietoa jos lapses teholla letkuissa ?  Ok niinkin.

Tässähän oli kysymys lähiomaisesta, johon viranomainen ottaa yhteyttä hätätilassa.

Sen jälkeen ilmoittamiset ovat lähiomaisen kontolla, ei viranomaisen. Jos puolisolleni sattuisi jotain, kiitäisin hänen luokseen ja matkalla soittaisin/viestittäisin lapsillemme. Sen jälkeen, tilanteesta riippuen, ilmoittaisin puolisoni äidille/isälle tai lapseni ilmoittaisivat, jos en itse järkytykseltä kykenisi.

Lastemme puolisot kyllä ilmoittaisivat minulle/meille sekä onnettomuudessa olleen lapsen sisaruksille. Meillä on hyvät välit.

Siskoni kuoli onnettomuudessa. Poliisit ilmoittivat hänen ex-puolisolleen, joka oli ilmoitettu lähiomaisekseen. Ex-puolisolla meni monta tuntia ilmoittaa äidilleni, sillä oli niin shokissa. Kukaan ei kuitenkaan syyttänyt siskon ex-puolisoa vaan ymmärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Myös sodassa miehet huutavat äitiään, ei vaimojaan. Mikä on lääketieteellinen selityksesi siihen?

Meidän suvussa sodassa menehtyi niin nuoria miehiä - poikasia vasta, ettei ollut vielä vaimoista tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Myös sodassa miehet huutavat äitiään, ei vaimojaan. Mikä on lääketieteellinen selityksesi siihen?

Huutavatko he oikeasti äitiä, vai onko se jotain muuta äääii-huutoa mikä vain tunnepohjalta tulkitaan äidiksi?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Myös sodassa miehet huutavat äitiään, ei vaimojaan. Mikä on lääketieteellinen selityksesi siihen?

Huutavatko he oikeasti äitiä, vai onko se jotain muuta äääii-huutoa mikä vain tunnepohjalta tulkitaan äidiksi?

ohis

Ihan varmasti osa äärimmäisessä hädässä ja tuskassa huutaa (vaikka ei kokemusta, enpä ole ollut todistamassa).

Sodassa en ole ollut mutta dementiaosastolla kaikui monessa huoneessa äiti auta.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on asiat vähän sekaisin. Se miehesi äiti on lähiomainen. Sinut on merkitty lähiomaisena terveydenhuollon kontaktihenklöksi, tämmöinen on jokaisella oltava. Onpa niinkin, että yksinäiset vanhukset pappinsa tällaiseksi luvalla merkitsevät.

 

Minulla ei ole ketään merkitty lähiomaiseksi, koska sellaisia ei ole. En ole naimisissa, en avoliitossa, en edes seurustele kenenkään kanssa. Exää tuskin kiinnostaa. Lapsia ei ole, vanhempani on kuolleet jo kauan aikaa sitten, sisaruksia ei ole. Muutama serkku on vielä, mutta he on sen verran kaukaisia, että ei olla varmaan vuosikausiin oltu jutuissa. Naapuriko minun muka pitäisi värvätä lähiomaiseksi. Not. Minä en edes kuulu kirkkoon, niin ei tarvitse pappia minun asioihin sekoittaa. Jos minulle jotain sattuu, niin ei tarvitse kenellekään ilmoitella asiasta. Ei missään laissa tai asetuksessa ole velvoitettu merkitsemään ketään lähiomaiseksi. Työnantajakin katsoo työsuhteen päättyneeksi, jos en tule toimistolle viikkoon ilmoittamatta mitään asiasta. Kyllä ne uuden löytää nopeasti, jos olen kylmänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Myös sodassa miehet huutavat äitiään, ei vaimojaan. Mikä on lääketieteellinen selityksesi siihen?

Huutavatko he oikeasti äitiä, vai onko se jotain muuta äääii-huutoa mikä vain tunnepohjalta tulkitaan äidiksi?

ohis

Sodassa olleet lääkintälotat ovat kertoneet, suurin osa huutavat äitiään. 

Sama toistuu myös muistisairailla. Äitini eli  96v ja hän ei edes tuntenut tai osoittanut mitään meitä lapsia kohtaan vaan eli lapsuudessa ja äiti oli hänellä tärkeä ja mielessä. Puoliso unohtuu helposti, koska elettyä elämää hänen kanssaan lyhyt, toisin kuin vanhemmilla tai sisarilta, jopa pitkät ystävyyssuhteet menevät edelle. 

Lähiö mainen

Minä olin äitini lähiomainen, ei isäni. Minä olen paremmin kartalla palvelujärjestelmästä ja osaan esittää kysymyksiä. Isä kuuntelee, sanoo "joo" eikä muista, mitä sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Kumppaneita tulee ja menee, mutta äiti on aina äiti.

 

           Mutta vaimo on vaimo

Ala sinä appiukolle vaimon korvikkeeksi, niin ehkä ymmärtää yskän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppaneita tulee ja menee, mutta äiti on aina äiti.

 

           Mutta vaimo on vaimo

Vaimoja on voinut olla niin monta että kuka uusinta letkuissa muistaa.   Äiti on kuitenkin kaikilla n 20 vuotta elämässä.  Naiset ( ja miehet)  tulevat ja menevät.

Ymmärrän pojan äidin tuskan. Äiti on koko pojan olemassaolon ajan huolehtinut hänestä ja hoivannut, niin onhan se kamalaa, kun ei enää pysty samalla lailla pitämään huolta.

Miksi et ilmoittanut anopille? Minusta hänellä on pointtinsa. Ja olen itse nuori nainen, en anoppi-ikäinen

Miten siinä onnettomuudessa oli käynyt? Jos keskitytään olennaiseen.

Minä en kyllä omaa äitiäni huuda. Siinä oli kans yks ihminen, joka ei paljoa välittänyt. Veti turpaan vaan välillä "varmuuden vuoksi"

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ilmoittanut anopille? Minusta hänellä on pointtinsa. Ja olen itse nuori nainen, en anoppi-ikäinen

 

Aivan ilmeisesti ilmoitti, mutta ei heti järkytykseltään tajunnut ja kyennyt, koska riensi miehensä luo katsomaan mikä tilanne.

Ettekste lue näistä aloituksista kuin otsikon ja senkin huonosti.