Anoppi ei suostu ymmärtämään ettei ole poikansa lähiomainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huuda dementiaosastollakaan puolisoaan  vaan äitiään.. äidin luokse he ovat menossa.

Miehiä tai naisia on voinut elämässä olla monta mutta äitejä vain yksi.

Voi hyvänen aika :D varhaisimmat muistot on tallentuneet aivoihin eri alueelle ja siksi muistaa niitä lapsuuden asioita, kun taas myöhempien muistojen ns säilytyspaikat tuhoutuvat sairauden myötä. 

Myös sodassa miehet huutavat äitiään, ei vaimojaan. Mikä on lääketieteellinen selityksesi siihen?

Huutavatko he oikeasti äitiä, vai onko se jotain muuta äääii-huutoa mikä vain tunnepohjalta tulkitaan äidiksi?

ohis

 

Sodassa olleet lääkintälotat ovat kertoneet, suurin osa huutavat äitiään. 

Sama toistuu myös muistisairailla. Äitini eli  96v ja hän ei edes tuntenut tai osoittanut mitään meitä lapsia kohtaan vaan eli lapsuudessa ja äiti oli hänellä tärkeä ja mielessä. Puoliso unohtuu helposti, koska elettyä elämää hänen kanssaan lyhyt, toisin kuin vanhemmilla tai sisarilta, jopa pitkät ystävyyssuhteet menevät edelle. 

Äiti ja lapsuudenystävät on tunnettu jo pieninä. Ne muistot säilyvät pisimpään. Myöhemmät tapahtumat - esim. kolmikymppisenä tavattu puoliso - unohtuvat ensin. Tai jos on nuorina tavattu, luullaan, että samannäköinen lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi on se muinoinen nuoruuden rakastettu.

"Dementiassa muisti heikkenee vähitellen, ja taustalla on usein aivojen rappeutuminen, kuten Alzheimerin taudissa. Uudemmat muistot ja uuden tiedon oppiminen heikkenevät yleensä ensimmäisenä, koska hippokampus vaurioituu, kun taas lapsuusajan ja nuoruuden muistot säilyvät usein pidempään, koska ne sijaitsevat aivokuorella." 

Muistan työajaltani vanhustehoitolaitoksessa iäkkään rouvan, joka pikkutytön suloisella äänellä huuteli "äitii, äitii". Hän eli lapsuuttaan ja muistot olivat lapsen muistoja, eivät aikuisen naisen.

Miehen se täytyy tämä asia selvittää äitinsä kanssa. Ei kaikesta kannata uhriutua ja mieltään pahoittaa.