Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (592)
Ihan kiva kun yksi pakko-oireistani tosiaan on se että mun pitää vastata jokaiselle ja oikealla tavalla tässä keskustelussa.... Olo on täysin helvetillinen tälläkin hetkellä :D mitenköhän ihmeessä voisin tajuta että saan tehdä ihan mitä haluan eikä niin että mun täytyy kirjoittaa tai vastata oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä incelketjuja olet lukenut, mutta ei todellakaan aitoja ja terveitä heteromiehiä ällötä mitkään naisen ruumiinosat, päin vastoin. Transmiehenä et tule heteromiestä ainakaan kumppaniksi saamaan. Ja homomiesten suuntaan myös on varsin heikko menekki.
Valitettasti mainitsemasi kpop myös on myrkkyä vaikutusalttiille mielille kehonkuvan ja sukupuolikäsitysten suhteen, ja sen päämäärä on saada ihminen fantasiamaailmaan, dopamiinikoukkuun ja kuluttamaan sisältöä loputtomasti, mikä lamaannutta muun toiminnan. Näennäisesti edistyksellisten (miesten pukeutuminen, meikki ym.) sukupuoliesikuvien taustalla on yhä syvä seksismi ja epäterve kauneusleikkauskulttuuri. Siksi monet sosiaalisesti syrjäytyneet uppoutuvat niihin. Koko skene muuten harvemmin kolahtaa miehiin millään lailla, valtayleisö länsimaissa on naisia.
Mutta hienoa, että sait lääkityksen. Malttia, voi kestää hetki ennen kuin vaikuttaa. Toivottavasti hoitosuhteesi jatkuu aktiivisena ja myös tuota pakkomielteistä ajatteluasi ja itseinhoasi sekä niiden syitä ja hoitoa selvitetään, mutta jos ei, kehottaisin vaatimaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä incelketjuja olet lukenut, mutta ei todellakaan aitoja ja terveitä heteromiehiä ällötä mitkään naisen ruumiinosat, päin vastoin. Transmiehenä et tule heteromiestä ainakaan kumppaniksi saamaan. Ja homomiesten suuntaan myös on varsin heikko menekki.
Valitettasti mainitsemasi kpop myös on myrkkyä vaikutusalttiille mielille kehonkuvan ja sukupuolikäsitysten suhteen, ja sen päämäärä on saada ihminen fantasiamaailmaan, dopamiinikoukkuun ja kuluttamaan sisältöä loputtomasti, mikä lamaannutta muun toiminnan. Näennäisesti edistyksellisten (miesten pukeutuminen, meikki ym.) sukupuoliesikuvien taustalla on yhä syvä seksismi ja epäterve kauneusleikkauskulttuuri. Siksi monet sosiaalisesti syrjäytyneet uppoutuvat niihin. Koko skene muuten harvemmin kolahtaa miehiin millään lailla, valtayleisö länsimaissa on naisia.
Mutta hienoa, että sait lääkityksen. Malttia, voi kestää hetki ennen kuin vaikuttaa. Toivottavasti hoitosuhtee
Kiitti. Hyviä pointteja. Ainostaan ensimmäisestä osasta viestiä olen eri mieltä mutta varmaan siksi kun ajatteluni on niin vääristynyttä. En tosiaankaan pysty oikein enää uskomaan että sellaisia miehiä on olemassa joka ei ajattele samansuuntaisesti kun minä itse ajattelen. Esim rin*** niin näyttää varsinkin joissain tietyissä asennoissa todella rumilta. Sekä muutenkin luonnottomilta. Itselleni ainakin. Myös pi*** on aivan kamala, oksettava, luonnoton asia mulle. Vaikea ymmärtää miten jollekin ei muka ole, ja ajattelen että hänen on sitten pakko valehdella. Kukaan mies ei vain voi ajatella niin. Ei vain voi. En vain pysty uskomaan. Että onko tämä nyt sitten kenties sellainen psykoottinen harha-ajatus vai mikä? Että onko se jonkinlainen "psykoosin oire". Mutta joo. Kiitti :) todellakin toivon että hoitosuhde jatkuu ja oikeasti kunnolla eikä mitään ihme lässyttelyä vaan koko ajan. Jos tämä ei kohta lopu niin tulen oikeasti ehkä kuolemaan.
Hävettää niin paljon tämä keskustelu. Yhtä paljon kun hävettää käydä terapeutilla tai lääkärillä koska he näkevät sukupuoleni. En häpeä mitään muuta asiaa koko elämässäni yhtä paljon kuin sukupuoltani
Vierailija kirjoitti:
Hävettää niin paljon tämä keskustelu. Yhtä paljon kun hävettää käydä terapeutilla tai lääkärillä koska he näkevät sukupuoleni. En häpeä mitään muuta asiaa koko elämässäni yhtä paljon kuin sukupuolt
--
Tässä ei ole mitään hävettävää.
Lopeta itsesi häpeäminen. Olet suurenmoinen ihminen.
Tsemppiä ja siunausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista lapsuudenkokemuksista... Voisitko ajatella vihan kääntämistä isääsi kohtaan, kun on kohdellut äitiäsi niin huonosti.
Luulen, että sinun olisi hyvä saada lähete pitempään psykoterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää niin paljon tämä keskustelu. Yhtä paljon kun hävettää käydä terapeutilla tai lääkärillä koska he näkevät sukupuoleni. En häpeä mitään muuta asiaa koko elämässäni yhtä paljon kuin sukupuolt
--
Tässä ei ole mitään hävettävää.
Lopeta itsesi häpeäminen. Olet suurenmoinen ihminen.
Tsemppiä ja siunausta!
Kiitoksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noista lapsuudenkokemuksista... Voisitko ajatella vihan kääntämistä isääsi kohtaan, kun on kohdellut äitiäsi niin huonosti.
Luulen, että sinun olisi hyvä saada lähete pitempään psykoterapiaan.
Olen jo ollutkin vihainen hänelle, aika useinkin. Mutta en pysty kääntämään sitä pelkästään häneen vaan se kohdistuu kuitenkin aina myös itseeni/sukupuoleen. Niin, en tiedä miksei mulle ole ehdotettu sitä pitempää psykoterapiaa. Tai siis kävin vuosia sitten jonkun aikaa siinä kelan pitkässä terapiassa taisi olla ainakin yli vuoden verran. Muistaakseni 2017-2019 kävin siinä. Nyt kuitenkaan sitä ei ole ehdotettu. Ennemmin he haluisivat ilmeisesti pistää mut erikoissairaanhoitoon kunhan aloitan lääkkeet (ilman lääkekokeilua eivät edes hyväksyneet lähetettä erikoissairaanhoitoon). Tiedä sitten kumpi on parempi. Kun muistaakseni ei ole tullut edes puhetta pitemmästä psykoterapiasta, vain tuosta erikoissairaanhoidosta.
Ja siellä erikoissairaanhoidossa olen muuten aiemmin ollut myöskin. Että tässä nyt kokeillaan niitä samoja juttuja uudestaan mitä ennenkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Silti suurin osa transsukupuolisista ei ole autisteja, ja suurin osa autisteista ei ole transsukupuolisia."
Silti on hälyttävää, että autismikirjolaisia tyttöjä ja naisia on transiutukseen hakeutuvien joukossa jopa kolmasosa, vaikka väestötasolla autismia on vain prosentilla. Myöskin transiutta on väestötasolla prosentin verran. Joku outo klusteroituminen on transiuden ja autismikirjolle kuulumisen välillä. Mikä selittää noin suuren transesiintyvyyden autismikirjolaisten keskuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?
Monin tavoin:
- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena
- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******
- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.
- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)
- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta
- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa ettei tuntisi niitä
- kuten näkyy, on vai
Kirjoittamasi lista on hätkähdyttävä. Jotakin on hullusti ja tarvitset varmasti apua ja tukea ja ehkä toimenpiteitäkin. Toivottavasti pääset tutkimuksiin. Tulosta tekemäsi lista ja näytä se lääkärille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mullakin on vaikeuksia noiden mainittujen kanssa, mutta en oo silti ikinä kokenut mitään sukupuoliristiriitaa tai dysforiaa. En siis ihan noin vaan nielis tuollaista selitystä.
T: autistinen nainen"
Kukaanhan ei ole niin väittänyt, että sama selitys toimii jokaisen kohdalla. Ei-autisteillakin ja homoseksuaaleilla on sukupuolelleen epätyypillistä toimintaa ja identifioitumista ja nykyinen transiuden määritelmä onkin sukupuolen epätyypillinen ilmaisu ja nykyään puhutaan sukupuolidysforiasta, kun ennen transiuden kriteeri oli pitkäkestoinen kehodysforia. Vain harva ilmaisee sukupuoltaan tiukan stereotyyppisesti.
Lääkitys aloitettu. Pakko-oireet tänäänkin pahoina. En tiedä mitä pitäisi tehdä, tai siis mikä on oikein tehdä.
Oon yrittänyt tässä että saisin edes tän painojutun pois, vaikka sukupuolijuttua en saakaan. Ei näytä sekään oikein toimivan, yritän ajatella vain että ajatukseni painosta on harhaisia ja fat admirereita on olemassa joten silloinhan sen pitäis tarkottaa että olen hyvännäköinen. Ja olen kylläkin itse 160cm/63kg eli en niin lihava kuin mitä fat admirerit usein ihailee. Silti en voi uskoa olevani hyvännäköinen (skpl tietysti myös esteenä mutta myös ylimääräinen läski).
No, ehkä joskus saan itseni aivopestyä tästä pois, tai joku terapeutti saa. Mutta ei siltä kyllä vaikuta. Ajattelin vain että olisi mahtavaa jos pääsisin irti ees tosta painojutusta koska se olis kuitenkin yks asia pois ja mun ei tarvis hävetä sitä, eikä historiaani silloin kun olin jotai noin 159cm/78kg, vaikka sukupuolta häpeänkin. Mutta se olisi yksi häpeän aihe vähemmän. Vaan aika sitkeästi sekin pysyy mulla näköjään. Ja siis mulle ei riittänyt esim edes 60 kg kun tossa taannoin painoin sen verran. Tuntuu et oon koittanut jo kaikki omat keinot tän asian suhteen. Onneksi kohta on se ravitsemusterapeutti, vaan tuskin sekään tulee auttamaan. Ja tietenkin skpl on paljon enemmän kärsimystä aiheuttava asia mut on toi painokin ihan oikeasti ongelma ja ollut jo tosi pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin skpl on ykkösongelma mutta ajattelin että oisko paino helpompi saada pois jos se on kerta vähän lievempi. Mut ei sekään mee pois. Tässä vähintään 2023 asti ollu kunnon obsessio siitä.
Välillä tuntuu että tähän skpl asiaankin turtuu hetkeksi kunnes taas itketään sitten päivät läpeensä sen jälkeen. Siis että se häpeä menee hetkeksi taka-alalle. Mut vaan hetkeksi. Mut nytkin kun joku muistuttaa siitä niin on paha olla. Ajattelin myös viime yönä tota painoasiaa miettiessäni että jos voisin saada kanssa edes yhden osa-alueen siitä pois, esim vaikka rin***. Että kaikki muut häiritsis mut se ei enää häiritsis. Tosin ei vaikuta mahdolliselta sekään. Mua oksettaa sekin jos ne edes liikkuu :) kuvottavaa ja häpeällistä.
Vierailija kirjoitti:
"Silti suurin osa transsukupuolisista ei ole autisteja, ja suurin osa autisteista ei ole transsukupuolisia."
Silti on hälyttävää, että autismikirjolaisia tyttöjä ja naisia on transiutukseen hakeutuvien joukossa jopa kolmasosa, vaikka väestötasolla autismia on vain prosentilla. Myöskin transiutta on väestötasolla prosentin verran. Joku outo klusteroituminen on transiuden ja autismikirjolle kuulumisen välillä. Mikä selittää noin suuren transesiintyvyyden autismikirjolaisten keskuudessa?
Miksi se on hälyttävää, jos autisminkirjolaisilla esiintyy enemmän transsukupuolisuutta kuin väestöllä keskimäärin? Joku geneettinen yhteys varmaan on. Mun suvussa esim. on paljon autismin kirjoa, ja yksi serkuistani on transsukupuolinen - hän tosin ei ole autismin kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on jollain sukupuolella? Sinä olet sinä, hyvä ja ainutlaatuinen. Kannattaa keskittyä elämässä hyviin ja tärkeisiin asioihin, ne eivät löydy housuista.
Itselläni on naisen kroppa ja miehen aivot, tällä mennään enkä tosiaan mieti sukupuolta vaan koen olevani lähinnä neutraali henkilö, minä itse. Ei kaikkea tarvitse mahduttaa samaan muottiin. Tsemppiä!
Unelmanainen
Vierailija kirjoitti:
"Mullakin on vaikeuksia noiden mainittujen kanssa, mutta en oo silti ikinä kokenut mitään sukupuoliristiriitaa tai dysforiaa. En siis ihan noin vaan nielis tuollaista selitystä.
T: autistinen nainen"
Kukaanhan ei ole niin väittänyt, että sama selitys toimii jokaisen kohdalla. Ei-autisteillakin ja homoseksuaaleilla on sukupuolelleen epätyypillistä toimintaa ja identifioitumista ja nykyinen transiuden määritelmä onkin sukupuolen epätyypillinen ilmaisu ja nykyään puhutaan sukupuolidysforiasta, kun ennen transiuden kriteeri oli pitkäkestoinen kehodysforia. Vain harva ilmaisee sukupuoltaan tiukan stereotyyppisesti.
Jos huomaat niin mä yritin kyseenalaistaa sitä tulkintaa, että autisti ei oikeasti olisikaan transsukupuolinen, vaan hänen kokemuksensa siitä johtuisikin jostain muusta. Mulla on itselläni paljon sukupuolelleni epätyypillistä toimintaa, mutta en ole ikinä kokenut mitään sukupuoliristiriitaa. En siis niele sellaista väitettä, että juuri autistien kohdalla heidän transsukupuolisuutensa olisi jotenkin vähemmän aitoa ja johtuisikin jostain ihan muusta. Mä luulen, että transsukupuolinen autisti on transsukupuolinen siksi, että on transsukupuolinen.
En voi elää enää tämän kanssa. En voi edes ymmärtää miksi ras**** on niin paha juttu. Itsehän olen vela eli en aio hankkia lapsia ikinä, en edes adoptiolapsia. Mutta siitä huolimatta mua toi häiritsee vaikka en koskaan tule itse olemaan ras*****. Kuinka se voi olla näin kamala asia silloin mulle? Se on jotain hirveintä. En halua ollenkaan tällaista kehoa enkä voi elää tällaisen kehon kanssa, en mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Minä en todellakaan ole oikeanlainen sellaisena kuin olen....