Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen.
Niin, ehkä.
Siellä ne sukupuolidysforian asiantuntijat on. Ei tällä palstalla. Täällä on vielä keskimäärin vihamielinen meininki transsukupuolisuutta kohtaan.
Transpolilla selvitetään, voidaanko siellä antaa heidän tarjoamiaan hoitoja (hormonit ja leikkaukset) heidän kriteereillään. Sieltä ei saa terapiaa.
Jep. Transpolille mennessä oman sukupuolen pitää olla jo selvä ja kuuppa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, ap:ltä tulee todella sakeaa ja pakkomielteistä jankutusta, vihamielinen ja vakavasti fiksoitunut. Aivan varmasti on diagnosoitu persoonallisuushäiriö(itä) joista ei tässä kerro. Ja on 27-vuotias, ei mikään 16-vuotias kuten tekstit antavat ymmärtää, eikä pke ollut työ- tai opiskeluelämässä, eli tässä on taustalla varmasti aika paljon kaikenlaista muutakin.
Tai sitten on tosiaan teini oikeasti... Harvalta melkein kolmikymppiseltä on noin hukassa elämän realiteetit, vaikka olisi kuinka aina asunut kotona vanhempien kanssa. Kyllä sitä väkisinkin tietää tuohon ikään mennessä elämästä edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siihen dysforiaan joku syy on? Vai onko se kuten anoreksia eli omat ongelmat nähdään painossa, kun tunneasioiden mielentäminen ei onnistu.
Niin siis en ole koskaan halunnut tai siis päättänyt olla nainen ja silti joudun tuntemaan itseni joka päivä ällöttäväksi jonkun sellaisen asian takia mitä en ole itse päättänyt tai halunnut tai hyväksynyt.
En kommentoi tätä siksi, että olettaisin kommenttini parantavan ongelmasi, vaan siksi, että saisit jotain kontekstia: kukaan ei päätä, että on nainen/mies. Kenenkään "halua" ei kysytä. Ihminen syntyy tytöksi tai pojaksi (ei pliis aleta nyt jankkaamaan niistä sukupuolen kehityshäriöistä, tiedän, että niitä on olemassa, mutta ne eivät kuulu tähän). Se on vain asia, joka on. kenenkään hyväksyntää ei asiassa kysytä. Ihmiseltä ei myöskään kysyt
Jeps, tuo itseinho on erillinen asia siitä mitä kehoa asuttaa. Ja moni varmasti voi allekirjoittaa ap:n näkemykset siitä, että ketkutuksien ja toisten raskauksien kuuntelu ei ole miellyttävää vaan ällöttävää. Mutta normaalin psyykeen omaava suhtautuu näihin samalla tavalla kuin koirankakkaan kadulla - eli ohittaa ja jatkaa elämäänsä. Se että alkaa vihaamaan itseään tai pakottaa itseään altistumaan tällaisille on se sairaus, ja sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Ja tällaiseen sairauteen, eli negatiivisiin asioihin keskittymiseen, ei auta yksikään pharman palvelu, sillä heidän tarkoituksensa ei ole parantaa ketään, vaan päin vastoin tehdä rahaa toisten ongelmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen.
Transpoli kun ei ole AP:lle oikea paikka. Hän on kertonut, että asuu vahvasti misogynisessa ilmapiirissä, jossa isä vihaa naisia ja haukkuu naisia vaikka miksi. AP itse puhuu naisista ihan samalla tavalla. Hän katsoo itseänsä isänsä silmin ei suinkaan dysforian. AP:n pitäisi muuttaa pois kotoa ja mennä sitten terapiaan.
Kuule juuri sellaisen arvioiminen, johtuuko sukupuolidysforia jostain tuollaisesta, vai onko kyse transsukupuolisuudesta, on transpolin heiniä. Ei maallikoiden pöytälaatikkopsykologien.
Miksi transit ja vihervasemmisto sitten vaativat affirmatiivista hoitomallia, jossa ihminen valitsee itse haluamansa pillerit ja leikkaukset ilman diagnoosivaatimusta, portinvartijoita ja temppuratoja? Ovatko he kyökkipsykologeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen.
Niin, ehkä.
Siellä ne sukupuolidysforian asiantuntijat on. Ei tällä palstalla. Täällä on vielä keskimäärin vihamielinen meininki transsukupuolisuutta kohtaan.
Transpolilla selvitetään, voidaanko siellä antaa heidän tarjoamiaan hoitoja (hormonit ja leikkaukset) heidän kriteereillään. Sieltä ei saa terapiaa.
Jep. Transpolille mennessä oman sukupuolen pitää olla jo selvä ja kuuppa kunnossa.
Sitähän ajattelisi, että noita periaatteita noudatettaisiin. Kuitenkin esim. tähän ketjuun postatulla videolla esiintyvä nimimerkki Sisarlieska kertoi hiljattain joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tämä ei ollut este transitiolle.
Ruotsissa noudatetaan suunnilleen samanlaista hoitomallia kuin meillä. Ruotsissa tehdyn pitkäaikaisen seurantatutkimuksen mukaan transhoidot eivät poistaneet potilailta psykiatrisen hoidon tarvetta tai itsetuhoisuutta. Kuulostaako tuo teistä siltä, että heillä olisi hoitoihin mennessään ollut kuuppa kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?
Monin tavoin:
- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena
- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******
- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.
- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)
- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta
- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa e
Jep ja sitä kompulsiivista panetusta? Vaikka itse en olekaan tissit tiskissä ja vatsa pystyssä koko ajan, niin kyllä objektiivisesti on varmasti kivempi olla naisen, kuin miehen kehossa. Sen verran helvetilliseltä vaikuttaa miesten tunne-elämä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen.
Niin, ehkä.
Siellä ne sukupuolidysforian asiantuntijat on. Ei tällä palstalla. Täällä on vielä keskimäärin vihamielinen meininki transsukupuolisuutta kohtaan.
Transpolilla selvitetään, voidaanko siellä antaa heidän tarjoamiaan hoitoja (hormonit ja leikkaukset) heidän kriteereillään. Sieltä ei saa terapiaa.
Jep. Transpolille mennessä oman sukupuolen pitää olla jo selvä ja kuuppa kunnossa.
Sitäh
No lähtökohtaisesti jos ei hyväksy fyysistä kehoaan niin ei ole kuuppa kunnossa. Pharmaa nyt kiinnostaa raha ja kaikki perverssi mutilaatio aina kuolleiden silpomisesta varmaan ihan mihin vaan joku hullu suostuu, eli sitä ei kannata pitää tässä asiassa minään "totuuden lähteenä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eihän tehdä. Sulle tää on nyt joku ideologinen kysymys, ja oot selkeästi saanut käsityksesi noista amerikkalaisista anti-trans ja anti-woke tms. liikkeistä."
Suomen johtava transasiantuntika arvioi jopa 10 prosentin katumisluokkaa Suomessa. Maailmalta on tullut tietoa jopa 30 prosentin katumisluvuista. Mikä voisikaan mennä pieleen, kun potilasmateriaali on aina vain nuorempaa ja tasapainottomampaa ja Suomeenkin ajetaan affirmatiivista transiutusmallia ja blokkereita lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen.
Niin, ehkä.
Siellä ne sukupuolidysforian asiantuntijat on. Ei tällä palstalla. Täällä on vielä keskimäärin vihamielinen meininki transsukupuolisuutta kohtaan.
Itsemäärittelyn, lasten transiuttamisen ja naisten ja homoseksuaalien oikeuksien polkemisen kritiikki ei ole transvihaa.
Lapsilla on myös oikeus lajityypilliseen emon hoivaan, ei unohdeta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole silti lyönyt.
Selvä kuin pläkki. Sinun pitäisi vihata isääsi, mutta käännätkin sen vihan itseesi. Käänny sitä rumasieluista vanhaa äijää vastaan ja anna sen kokea oikein kunnollinen naisen viha. Äitisi on varmaan ollut liian heikko puolustautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole silti lyönyt.
Selvä kuin
Aika luonnotonta varsinkin tyttölapselta. Tuossa tilanteessa kannattaisi vaan paeta. Miksei äiti ole tehnyt sitä? Pelottaako itsenäisyys? Jos on elänyt koko ikänsä toisten kanssa, yksin muuttaminen voi olla pelottavaa. Ja se onkin aluksi vaikeaa. Mutta sen arvoista, kun parin vuoden päästä on saanut elää jo 2 vuotta ilman väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"" "" "" "" Olen eri kirjoittaja, mutta miten niin ei tehdä? Miksi sitten kuitenkin on näitä, jotka katuvat hoitoja? Mä tunnen yhden katujan ja esim. Youtubessa on muutama suomalainen katuja kertonut tilanteestaan. Jos noita julkisia katujia on noinkin paljon näin pienessä maassa, mitenhän paljon mahtaa katua ihan kaikessa hiljaisuudessa?"" "" "" ""
No mikään tutkimustieto ei tue väitettä siitä, että noita virhearviointeja tehtäisiin paljon. Päinvastoin ne vaikuttaa hyvin harvinaisilta. Et sä minkään somen perusteella voi tästä tehdä arvioita.
Suomen johtava ja kansainvälisesti arvostettu transasiantuntija on kertonut kymmenen prosentin katumisluvuista Suomessa. Maailmalla on vielä korkeampia ja katuminen lisääntyy, koska potilaat ovat nuorempia ja tasapainottomampia. Mielenterveysongelmia ja murrosiän kipuiluja ei korjata kirurgialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" "" "" "" Olen eri kirjoittaja, mutta miten niin ei tehdä? Miksi sitten kuitenkin on näitä, jotka katuvat hoitoja? Mä tunnen yhden katujan ja esim. Youtubessa on muutama suomalainen katuja kertonut tilanteestaan. Jos noita julkisia katujia on noinkin paljon näin pienessä maassa, mitenhän paljon mahtaa katua ihan kaikessa hiljaisuudessa?"" "" "" ""
No mikään tutkimustieto ei tue väitettä siitä, että noita virhearviointeja tehtäisiin paljon. Päinvastoin ne vaikuttaa hyvin harvinaisilta. Et sä minkään somen perusteella voi tästä tehdä arvioita.
Suomen johtava ja kansainvälisesti arvostettu transasiantuntija on kertonut kymmenen prosentin katumisluvuista Suomessa. Maailmalla on vielä korkeampia ja katuminen lisääntyy, koska potilaat ovat nuorempia ja tasapainottomampia. Mielenterveysongelmia ja murrosiän kipuiluja ei korjata kirurgialla.
Musta hauska oli, kun WPATHin (itseään asiantuntijajärjestöksi tituleeraava aktivistiorganisaatio) jäsen ja transhoitojen puolesta puhuva lääkäri (ja transihminen itsekin) Amaya Deakins arveli detransitioprosentin olevan 30:n luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole silti lyönyt.
Selvä kuin
Mitenkä hyvähermoinen itse olisit, jos käsissäsi olisi lähes kolmikymppinen "lapsi", jonka mielenterveys on noin huonossa kunnossa? Joka kertoilee aivan omituisia juttuja vihastaan naisen kroppaa kohtaan ja keskittyy täysin vain omaan huonoon oloonsa ja pakkomielteisiinsä? Jonka mahdollisuudet normaaliin elämään karkaavat koko ajan kauemmaksi? Voi olla, että olisit itsekin pikkaisen äreä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Itse asiassa on. Tai ainakin nykypäivänä kohtelee huonosti. Huutaa jatkuvasti, syyttää, ja myös haluaisi ilmeisesti sekä mun että äitini molempien laihtuvan. Syyttää myös mua usein, aika lailla kaikkia, siitä ettei tehdä tarpeeksi asioita mitä hän haluaa. Muistan myös joskus about murrosiässä ainakin yhden tapauksen kun hän huusi tosi paljon ja sekään ei ollut mulle mikään helppo kokemus. Välillä hän ei ole vihainen vaan ihan normaali ja jopa ihan lupsakka oikeastikin. Mutta tosi usein kärttyinen ja ns. vittuilee. Myös juo joka päivä alkoholia. Ikinä ei ole
Ehkäpä sinun kannattaa elää koko minun elämäni ensin aivan alusta tähän päivään saakka ja katso sitten kuinka suoriudut ja mitä tekisit toisin. Tule vasta sen jälkeen avautumaan siitä mitä kaikkea minä teen väärin. Et varmaankaan ole päiväkoti-ikäisestä asti kokenut lähes koko elämän estävää tuskaa, josta et päässyt eroon millään. Et varmaan ole itkenyt lapsena kun veli oli hoitamassa ja veli oli vaan että "se vaan itkee koko ajan" vanhemmille. No ihme kun oli aina ihan lapsesta asti paha olo. Ihme juttu että itkin. Et varmaan oo kokenut näin syvää häpeää elämässäs ikinä mitä mä koen. Toistan: tuu vasta sitten sanomaan uudestaan mielipiteesi kun oot kokenut kaiken saman mitä minä. Ennen sitä sun mielipiteellä ei ole mitään arvoa.
Myöskin äitini on erittäin hyvähermoinen ja meillä on harvemmin riitaa. Isän kanssa riitaa on aikas usein. Taas äidin kanssa mulla on riitaa, mutta ei todella samaan malliin. Ne on muutenkin lähes aina vielä pienempiä riitoja eli oikeastaan edes mitään kunnon riitoja. Mutta miksipä minä tätä selitän. Pointti oli kuitenkin se että pidä sinä se pääsi kiinni.
Lainaukset kusee taas mutta vastaus siis edelliselle.
Ainiin ja edelliselle idiootille jatkan vielä vastausta sillä tavalla että en ole ainut lapsista joka asuu kotona. Turhaan siis syytät pelkästään minua. En myöskään ole ainut jolla on mielenterveysongelmia. Minulla ei kuitenkaan ole alkoholiongelmaa toisin kuin esim isällä, jolla oli alkoholiongelma ilmeisesti jo silloin kun olin lapsi. En tiedä missä on alkoholiongelman raja mutta kuitenkin silloin kun olin lapsi niin sillä oli tapana juoda kaljaa päivisin, ei välttämättä edes aina ollut kännissä mutta aina sillä on ollut se tapa että kaljakuppi on kädessä ihan päivisin. Muistan jopa senkin Kerran kun olin gosussa ja sanoin että isä juo kaljaa/on kännissä niin muistan edelleen sen kommentin joltain tyypiltä että jos isä on tähän aikaan päivästä kännissä/juo alkoholia tjsp niin huolestuttavaa. Itselleni se taas oli normaalia enkä nähnyt sitä millään tavalla huolestuttavana enkä varmaan edes tunnistanut sitä alkoholiongelmaksi. Se oli kuitenkin ihan normaali tapa että hän joi ihan päivisin kaljaa sillain normaalisti. Nykyään juo ihan viinaa ja kaljaa, silloin se oli yleensä vain kalja se normihomma.
Enkä todellakaan tiedä miksi vastaan sinulle koska olet täysi idiootti, mutta piti päästä sanomaan asiat niin kuin ne on. Aivan turhaan minua syytät kun muillakin sisaruksilla on mielenterveysongelmia ja asuvat kotona. Yhteiset tekijät: sama isä sekä koulukiusaamistausta. Vedä itse siitä pienessä päässäsi johtopäätökset. Itse olen tullut siihen tulokseen että isällä saattaa olla jotain tekemistä pakko-oireisen häiriöni synnyssä siinä ehkäpä päiväkoti-ikäisenä noin suurinpiirtein, ja toki kiusaamistausta on omiaan saamaan ihmisen vihaamaan itseään ja kehoaan. Myös jatkuva syyttely on omiaan sellaiseen. Mutta kerro toki lisää siitä kuinka olen tehnyt kaiken väärin. Olen nimittäin siinä samaa mieltä, olen ehdottomasti tehnyt kaiken väärin, mutta toisaalta tehtyä ei saa tekemättömäksi
Ja vielä jatkan tästä samasta:
Se mitä oon vuosien varrella tässä tehnyt on kuitenkin lopulta aika paljon. Olen kuitenkin ollut kuntouttavassa. Olen ollut työkokeiluissa jopa. Työpajoilla. Olen ylioppilas. Kävin amiksessa vaikka ei tutkintoa tullutkaan. Kävin terapiassa 2017-2019. Nyt aloitin lääkityksen. Maksan vuokraa. Hoidan joitain kotitöitä ja kela-asioita. Käyn kaupassa välillä äidin kanssa. Käyn kävelyillä.
Loppujen lopuksi toi on aika paljon. Ottaen huomioon että voisin olla paljon laiskempikin. Mutta mieti sinä toki itsemurhaa lähes jokainen päivä ja muuta siinä samassa omillesi ja mene töihin. Jos pystyt siihen se on oma asiasi. Itse olen tehnyt aika paljon asioita verrattuna siihen miten olisin myös voinut tehdä, esim olisin voinut maata koko tämän ajan kotona, vaan en ole maannut vaan tosiaan olen opiskelut ja työkokeilun ja kuntouttavat hoitanut, poistun kotoa ainakin jonnekin kuten kauppaan, ynnä muuta sellaista. Jos SE ei todella teille tietyille pässeille riitä, tai jos se on vaikka isällenikin jokin ongelma, niin se ei MINUA kiinnosta vaan silloin saa olla ihan omassa arvossaan. Olen jo pitkän aikaa toistanut sitä että minua hädin tuskin kiinnostaa mitä esimerkiksi isäni ajattelee minusta.
Ymmärrätkö tämän pienessä päässäsi? Ymmärrätkö mitä kaikkea olen jo tähän mennessä tehnyt? Jos se ei todellakaan riitä siihen että olisin kunnon ihminen, silloin en halua kunnon ihminen ollakaan.
Hyvää päivänjatkoa.
Olen tehnyt asioita. Älä tule mulle väittämään että en tee mitään. Ja vaikka en tekisi mitään, sekään ei kuuluisi sinulle millimetrin vertaa. Niin kuin se ei kuulu kenellekään muullekaan tässä maailmassa. Olen fiksu ja osaan tehdä omat päätökseni (no, toistin tuossa vain sen mitä äitini juuri sanoi minulle, mutta kuitenkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siihen dysforiaan joku syy on? Vai onko se kuten anoreksia eli omat ongelmat nähdään painossa, kun tunneasioiden mielentäminen ei onnistu.
Niin siis en ole koskaan halunnut tai siis päättänyt olla nainen ja silti joudun tuntemaan itseni joka päivä ällöttäväksi jonkun sellaisen asian takia mitä en ole itse päättänyt tai halunnut tai hyväksynyt.
Mutta sukupuolestaan ei pääse eroon, vaikka kävisi transiutuksessa. Sukupuoli on jokaisessa kromosomissa. Harva trans on läpimenevä. Koska sukupuolta ei voi vaihtaa, niin silloin pitää keksiä keinoja sietää syntymäsukupuoltaan.
Rakastatko miehen kroppaa ja kaikkea, mikä siihen kuuluu? Esim hermostoa, eritteitä?