Mikään ei auta sukupuolidysforiaani

Sitä paitsi, mulla ei ole juurikaan enää sellaista tarvetta olla kunnon ihminen. Oon nähny kuitenkin kaduilla vaeltavia päihdeongelmaisia sun muita samanlaisia luusereita kuin itsekin olen, joten se on mulle enää yksi hemmetin hailee kuinka luuseri olen, kun tiedän monen muun olevan samassa tilanteessa. Jotkut ihmiset ovat luusereita eivätkä pärjää itsekseen. Se ei mua paljon paina. Olen syntynyt luuseriksi ja sellaisena tulen myös kuolemaan. Musta ei ikinä tule kunnon ihmistä. Eikä se ole mulle ongelma enää. Identiteettini on olla yhteiskunnan hylkiö ja se ei enää mua kiinnostele sen kummempia, sillä tiedän monia muita vastaavanlaisia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin varmaan ihan tavallisia ihmisiä pohjimmiltaan, mutta asiat meni miten meni. Älä luule että kaltaisesi tolkun ihmiset on mulle jotain "oi tollanen minäkin haluan olla" asioita. Älä luule että haluan olla sellainen kuin te jotkut täällä vauvapalstalla. Tai itse asiassa kyllä, elämä olisi helpompaa silloin kun saisi vain foorumeilla syytellä muita aivan kaikesta siitä mitä on tehty väärin ja kuinka nyt KEHTAAT asua kotona ja kuinka KEHTAAT sitä ja tätä. Että siinä mielessä sinun elämäsi varmaan helpompaa onkin. 

Joka tapauksessa mulla ei nyt ole sitä tarvetta olla teidän kunnollisten ihmisten mieleen.

Aika jännä että muuten edes puolustan itseäni, ottaen huomioon miten paljon vihaan itseäni joten silloin luulisi että en olisi edes vihainen muille, pelkästään itselleni. Sinä voit nyt joka tapauksessa painua kyttäämään muita ihmisiä, kyylää vaikka naapuriasi ja sano hänellekin mitä kaikkea hän tekee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun ap pitäis päästä sinne transpolille. Siellä ois kuitenkin suurin asiantuntemus näistä asioista, ja voit saada sieltä apua, vaikket olisi transsukupuolinen. 

Transpolille mennään vasta silloin, kun identiteetti on vakiintunut ja mielenterveys hoidettu tasapainoon. Transpoli ei ole mikään identiteetin vatulointipaikka tai karkkipuoti, josta valitaan halutut hormonit ja transleikkaukset.

Kuka kertois tämän niille itseään etsiville nuorille naisille, jotka haluavat "massen" (eli molempien rintojen amputaation) ja matalan äänen, mutta ei kehon karvoitusta?

Niinpä. Hormoneiden vaikutusta kun ei voi ennakoida ja hallita. Tavoite voi olla androgyyni korealaispoppari, mutta todellisuus on Jarmo-enon näköinen kaljuuntuva ja pönäkkä puutarhatonttu. Tiedän yhden kolmekymppisenä lapsen hankkineen naismuusun, joka ei pystynyt imettämään esteettisistä syistä tehdyn rintojen amputoinnin vuoksi.

Kumpi sukupuoli sinusta on enemmän kiinnostunut?  Miten sinut nähdään?

Ihmisen minuus ja itsearvostus muodostuu ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Yleensä kun on vaikea tausta ja esimerkiksi koulukiusaamista, niin helposti on vaikea saada myöhemminkään korjaavia kokemuksia.

Se on inhimillistä osin, koska ihminen usein ajautuu ajatuskuluihin ja tilanteisiin, jotka vahvistavat oman minäkokemuksen jatkuvuutta ja ennakoitavuutta, vaikka ne olisivat satuttavia. Kuulostaa julmalta sanoa, että yleensä noissa tilanteissa kukaan muu ei auta ihmistä itseään kuin oivallus, että pitää opetella toimimaan toisin ja katsomaan itseään toisin. Pitää herätä joka aamu ja unohtaa se, mitä oli eilen.

Pitää mennä omalle epämukavuusalueelle ja lakata takertumasta juopon isä perintöön, hakeuta kohti uusia kokemuksia ja kohtaamisia  Päättää, että sinun ei tarvitse määritellä naiseutta eikä itseäsi siten, kuin tutut ihmiset ympärilläsi tekevät. Sitä kutsutaan valinnanvapaudeksi. Tässä kulttuurissa valinnanvapaus liitetään erityisesti aikuisuuteen, ikävaiheeseen jolloin saa tehdä oikeustoimia itsenäisesti ja päättää omasta elämästä. Ennen aikuisuutta on lapsuus, jolloin ollaan syvästi riippuvaisia omista vanhemmista. Sinulla on oikeus kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka se voi tehdä kipeää ja olla pelottavaa. Sellaista elämä joskus on. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sukupuoli sinusta on enemmän kiinnostunut?  Miten sinut nähdään?

Varmaankin miehet. Muuten en osaa vastata 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, ap:ltä tulee todella sakeaa ja pakkomielteistä jankutusta, vihamielinen ja vakavasti fiksoitunut. Aivan varmasti on diagnosoitu persoonallisuushäiriö(itä) joista ei tässä kerro. Ja on 27-vuotias, ei mikään 16-vuotias kuten tekstit antavat ymmärtää, eikä pke ollut työ- tai opiskeluelämässä, eli tässä on taustalla varmasti aika paljon kaikenlaista muutakin.

 

Tai sitten on tosiaan teini oikeasti... Harvalta melkein kolmikymppiseltä on noin hukassa elämän realiteetit, vaikka olisi kuinka aina asunut kotona vanhempien kanssa. Kyllä sitä väkisinkin tietää tuohon ikään mennessä elämästä edes jotain. 

 

Vaikea on uskoa, että ap olisi melkein kolmekymppinen. Kirjoitustyyli on aivan teinin. Mutta onhan niitä muitakin peräkammarin tyttöjä ja poikia, jotka eivät koskaan aikuistu. Mikään sukupuolenvaihdos ei ap:ta auta ja muut mt ongelmat ovat selvästi sen verran pahat, että en usko Suomessa julkisella puolella hoitoihin edes lähdettävän. Sorry ap, mutta näin on asia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen minuus ja itsearvostus muodostuu ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Yleensä kun on vaikea tausta ja esimerkiksi koulukiusaamista, niin helposti on vaikea saada myöhemminkään korjaavia kokemuksia.

Se on inhimillistä osin, koska ihminen usein ajautuu ajatuskuluihin ja tilanteisiin, jotka vahvistavat oman minäkokemuksen jatkuvuutta ja ennakoitavuutta, vaikka ne olisivat satuttavia. Kuulostaa julmalta sanoa, että yleensä noissa tilanteissa kukaan muu ei auta ihmistä itseään kuin oivallus, että pitää opetella toimimaan toisin ja katsomaan itseään toisin. Pitää herätä joka aamu ja unohtaa se, mitä oli eilen.

Pitää mennä omalle epämukavuusalueelle ja lakata takertumasta juopon isä perintöön, hakeuta kohti uusia kokemuksia ja kohtaamisia  Päättää, että sinun ei tarvitse määritellä naiseutta eikä itseäsi siten, kuin tutut ihmiset ympärilläsi tekevät. Sitä kutsutaan valinnanvapaudeksi. Tässä kulttuu

Kauniisti kirjoitettu. Lisäisin vielä, että eteenpäin on mahdollista päästä, kun hyväksyy tunteensa ja tutustuu niihin tarkemmin. Sinulla on paljon vihaa. Se ei minusta kerro, että olet transsukupuolinen, vaan että tarvitset vihaa jaksaaksesi elämää. Viha on usein suojatunne, jonka taustalla on vaikeammin kohdattavia tunteita kuten surua ja häpeää. Viha antaa voimaa. Surussa joudut kohtaamaan mitä olet menettänyt. Häpeä on vaikein tunne kohdata, koska se uhkaa koko olemassaolon oikeutusta. Mitä olet menettänyt? Mihin et ole päässyt osalliseksi? Missä sinun on osoitettu olevan kelpaamaton? Kun pääset kiinni näihin, voit alkaa ymmärtää itseäsi, ja miettiä, voitko järjestää itsellesi nyt aikuisena niitä asioita, mitä tarvitset. Lohtua? Turvaa? Arvostusta? Voisitko esim. opetella puhumaan itsellesi kauniimmin? Mistä sinä pidät ja ketkä muut pitävät samoista asioista?  Ei kannata etsiä yhteyttä toisiin vihan kautta vaan intohimon. Jos joudut luopumaan jostain nykyisestä sen takia mitä rakastat, anna itsellesi lupa tuntea siitä surua. Suru ei ole paha tunne vaan puhdistava. 

Syytelläänkö sinua täällä vai syyllistytkö?

Aikuisen ihmisen on hyvä käydä töissä sen takia että siitä saa omaa rahaa, merkityksen tunnetta elämään ja hyvässä lykyssä se tehty työ voi auttaa yhteiskuntaa. Se tekee myös hyvää yksilön mielenterveydelle. Siksi yleisesti työtä kannustetaan tekemään, ei siksi että siitä saa jotain Kunnon Ihminen -pisteitä.

Kotona asumiseen palstalaiset takertuvat varmaan siksi, koska suurin osa ihmisistä muuttaa aikuisena pois kotoa. Se tehdään siksi että omien vanhempien pomotuksen alla on väsyttävää ja perseestä olla. Jos isäsi on oikeasti riehuva alkoholisti, niin kyllähän sinä jollakin tasolla kärsit siitä, että joudut katsomaan sitä menoa päivät pitkät. 

 

Monella ihmisellä pääkoppa oireilee siitä, että elämäntilanne on huono. Oman tilanteen parantaminen siis voi parantaa myös päätä. Toki voi keskusteluapukin auttaa jne terapia, mutta ei se ole mikään ihmelääke joka parantaa kaiken. Jos jonkun talo on tulessa, sinne kutsutaan palokunta sammuttamaan palo ja pelastamaan ihmiset pois palon keskeltä. Ei sinne kutsuta terapeuttia puhumaan siitä, kuinka nyt ahdistaa tämä että tuli jo hipoo varpaita.

En siis väitä ettetkö hyötyisi terapiasta, varmasti hyötyisit! Palstalaiset vaan näkevät asuintilanteesi vertautuvan tulipaloon, ja ehdottavat sinulle siksi sieltä pois muuttamista.

Jos hengelliset asiat yhtään kiinnostaa niin kannattaa lukea Raamattua ja pyytää Jeesusta elämäänsä, asiat voivat mennä parempaan suuntaan 💗

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä on jollain sukupuolella? Sinä olet sinä, hyvä ja ainutlaatuinen. Kannattaa keskittyä elämässä hyviin ja tärkeisiin asioihin, ne eivät löydy housuista. 

 

Itselläni on naisen kroppa ja miehen aivot, tällä mennään enkä tosiaan mieti sukupuolta vaan koen olevani lähinnä neutraali henkilö, minä itse. Ei kaikkea tarvitse mahduttaa samaan muottiin. Tsemppiä!

------------

Ei ole "miesten aivoja". Miehissä on valtavasti hajontaa. Olisiko kuitenkin niin, että olet jostain syystä halunnut tukahduttaa naiseuden esim. pehmeät arvot? Oliko sinulla dominoiva isä? T. Psykologimies

Opi löytämään nainen itsestäsi. Kokeile seksiä.

Huonosti on teidän perheessä asiat, useampi aikuinen lapsi asuu lapsuuskodissaan ja heillä on mt-ongelmia. En yhtään ihmettele mt-ongelmia, kun perheen isä on ollut juoppo jo lasten ollessa pieniä, vähemmästäkin sairastuu koko perhe.

Minä löysin ihmisarvoni tutustuttuani kristinuskon sanomaan. En olekaan vahinko, hylkiö ja kelvoton omituinen otus, vaan Jumalan luoma ainutlaatuinen ihminen,  yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Siitä alkoi kasvu, ja mm. sukupuolidysforia haihtui pois tarpeettomana. Tielle on toki mahtunut mutkia ja mäkiä, mutta en tiedä olisinko jaksanut enää ilman tätä löytöä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä on jollain sukupuolella? Sinä olet sinä, hyvä ja ainutlaatuinen. Kannattaa keskittyä elämässä hyviin ja tärkeisiin asioihin, ne eivät löydy housuista. 

Itselläni on naisen kroppa ja miehen aivot, tällä mennään enkä tosiaan mieti sukupuolta vaan koen olevani lähinnä neutraali henkilö, minä itse. Ei kaikkea tarvitse mahduttaa samaan muottiin. Tsemppiä!

Mistä tiedät, että sinulla on "miehen aivot"? Mistä sen tunnistaa, näkyykö kuvantamistutkimuksessa? Vai ajatteletko vain "miehisiä" ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki jokin harrastus. Kukaan ei voi syntyä väärään sukupuoleen. Kyseessä on lääketeollisuuden keksimä huijaus.

keksi itse joku muu harrastus, kuin av-palstalla trollaus. et ole hyödyksi kenellekään, vähiten itsellesi

Totuuden sanominen ei ole mitään trollausta. Yritä nyt edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?

Monin tavoin:

- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena

- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******

- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.

- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)

- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta

- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa et

Tämä kuulostaa siltä, että olet niin pahasti sisäistänyt misogynian, että vihaat itseäsi.

Komppaan. Todella surullista, että ap kokee itsevihaansa olevan lääkkeenä sen, että lähtee sekoittamaan elimistöään keinotekoisilla hormoneilla ja pahimmillaan silvotuttamaan itseltään terveitä ruumiinosia, eli tekee itselleen lisää vahinkoa.

Nyt sitä psykologista apua hakemaan ja jätä kroppa rauhaan! Ylivoimaisesti suurin osa nuorista kasvaa dysforiastaan yli ja elää aikuisena tyytyväisenä omassa sukupuolessaan.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti on teidän perheessä asiat, useampi aikuinen lapsi asuu lapsuuskodissaan ja heillä on mt-ongelmia. En yhtään ihmettele mt-ongelmia, kun perheen isä on ollut juoppo jo lasten ollessa pieniä, vähemmästäkin sairastuu koko perhe.

Epäilisin myös äitiä. Kuka vanhempi sanoo aikuiselle lapselle, että hänen ei tarvitse vielä osata. Liki kolmekymppinen on aikuinen, jonka pitää kyetä elämään itsenäisesti ja elättämään itsensä. On olemassa vanhempia, jotka tukahduttavat lapsensa ja estävät näiden aikuistumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Miksi haluat asua ympäristössä, jossa isäsi vihaa sinua sukupuolesi takia?

Älä yllytä mielisairasta itsemurhaan.

TOSI kaukaa haettu tuo kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin miksi et haluaisi olla nainen. Naisia koko ajan esineellistetään. Kaikki pyörii naisten rintojen, perseiden ja alapään ympärillä. Tätä on kaikkialla. Mainokset, elokuvat, keskustelupalstat yms. Naisten ulkonäköä jatkuvasti vertaillaan ja kommentoidaan. Esimerkiksi jos joku nainen tekee jotain positiivisesti merkittävää niin tietenkin hänen ulkonäköäänkin pitää kommentoida vaikka se ei liittyisi mitenkään mihinkään. Naiset joutuvat kestämään seksuaalista häirintää ja kommentointia. 

Itse vihaan rintojani. Haluaisin leikkauttaa ne pois koska ne aiheuttavat mulle ongelmia ja lisäksi ne ovat minulle aivan turhat.

En yhtään ihmettele miksi tytöt ja naiset haluaisivat olla mieluummin miespuolisia. 

Ei naiset ja tytöt halua olla miespuolisia, vaan jahtaavat yltiöromantisoitua käsitystään miehenä olemisesta, koska eivät kestä naiseuteen liittyviä rooliodotuksia. Todellinen miehen elämä ei ole mitään K-poppia ja hyvin harva nainen sitä oikeasti kestäisi. Kunhan vaan haluavat kieltää olevansa naisia.

Enpä olisi uskonut muutama kymmenen vuotta sitten, kun olin nuori nainen, että tasa-arvoisissa länsimaissa mentäisiin oikeasti tällaiseen sosiaaliseen mielisairauteen. Onneksi olen nyt sen verran vanha eukko, ettei minun tarvitse enää välittää mistään ulkonäköpaineista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mullakin on vaikeuksia noiden mainittujen kanssa, mutta en oo silti ikinä kokenut mitään sukupuoliristiriitaa tai dysforiaa. En siis ihan noin vaan nielis tuollaista selitystä. 

T: autistinen nainen"

Kukaanhan ei ole niin väittänyt, että sama selitys toimii jokaisen kohdalla. Ei-autisteillakin ja homoseksuaaleilla on sukupuolelleen epätyypillistä toimintaa ja identifioitumista ja nykyinen transiuden määritelmä onkin sukupuolen epätyypillinen ilmaisu ja nykyään puhutaan sukupuolidysforiasta, kun ennen transiuden kriteeri oli pitkäkestoinen kehodysforia. Vain harva ilmaisee sukupuoltaan tiukan stereotyyppisesti.

Jos huomaat niin mä yritin kyseenalaistaa sitä tulkintaa, että autisti ei oikeasti olisikaan transsukupuolinen, vaan hänen kokemuksensa siitä johtuisikin jostain muusta. Mulla on itsell

Sun mielestä autistiset tytöt ja naiset eivät koe keskimääräistä enemmän hankaluuksia naisen rooliin, yhteiskunnalliseen asemaan ja naiseuteen liittyvien sosiaalisten odotusten kanssa? Juuri noiden vaikeuksien takia autismikirjolaisen kohdalla on hankala hahmottaa, mikä hankaluus ja sukupuoliristiriita johtuu transiudesta ja mikä autismikirjolle kuulumisesta

Tietenkin kokevat, juurihan sanoin itsekin kokevani. Olen autistinen nainen, joka kokee hankaluuksia naisen rooliin, yhteiskunnalliseen asemaan ja naiseuteen liittyvien sosiaalisten odotusten kanssa. Silti en ole ikinä kokenut minkäänlaista sukupuolidysforia, enkä ole ikinä kokenut mitään, mikä olisi voinut saada mua kuvittelemaan, että voisin olla transsukupuolinen - koska en ole. Niin en yhäkään ihan noin vain niele sellaista selitystä, että me autistit jotenkin sotkettais noita asioita keskenään, eikä autistien transsukupuolisuus olis aitoa. Uskon sen sijaan, että autisteilla vaan ihan oikeasti esiintyy enemmän transsukupuolisuutta kuin väestöllä keskimäärin.