Lue keskustelun säännöt.
Vanhempainillat:(
31.08.2025 |
Miksi siellä pitää olla se esittäytymiskierros? Kärsin sosiaalisesta fobiasta, ja koko elämä on oikeastaan ollut aika helvettiä. Aika moneen asiaan olen lopulta kyennyt, mutta tuo tilanne, jossa olen jälleen luokkahuoneessa (teini-iän helvettini maan päällä), ja luokallinen puolituttuja, etäisiä naapureita ja ventovieraita tuijottaa odottavasti, se on jotain, johon en kykene. Ja lisätaakka tulee vielä siitä, että pitäisihän aikuisen ihmisen tuohon pystyä. Harva täälläkään ymmärtää, miten vaikeaa se voi joillekin olla. En tajua mitä hyötyä siitä yläkoululaisten puolella on.
Kommentit (26)
Olen yläkoulun opettaja. Ikinä en käy luokassa läpi huoltajien esittelyä. Kerron tarvittavat asiat. Kysyn onko kysyttävää, yleensä ei. Sitten pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sellainen kokemus että miesopettajat ei teetätä tuollaista. Eikä laita listaa kiertämään, missä kerätään nimiä vanhempainneuvostoon tai mihin milloinkin. Ei ehdota whatsapp-ryhmää eikä höpötä mitään ylimääräistä.
Kivoja opettajia on olleet kaikki, mutta tämä on se ero miesten hyväksi.
Sen verran olet jonkun kanssa tutustunut, että lapsen olet saanut aikaiseksi, mutta et saa sanottua ääneen: Hei, olen Pirjo-riitta, Nico-Jessican äiti?
Itse olen lapseton, mutta mieleeni on jäänyt juurikin äitini kertomus siitä kuinka vanhempainillat olivat ahdistavia ja pakottavia. Juurikin oli ollut esittelykierros missä jokainen oli kertonut nimenä, mitä tekee työkseen ja perheestään. Tietenkin myös kenen äiti oli. Vielä kun olin 16 vuotias oli tällainen ollut. Vaihdoin tuolloin koulua ja sielä ei vanhempainiltoja enää järjestetty kuin halukkaiden vanhempien kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran olet jonkun kanssa tutustunut, että lapsen olet saanut aikaiseksi, mutta et saa sanottua ääneen: Hei, olen Pirjo-riitta, Nico-Jessican äiti?
Nämä asiat ei millään tavalla liity toisiinsa.
Ei meillä vaan ollut sellaista. Opettaja esitteli itsensä ja sitten keskusteltiin luokan asioista. Kaikki ei eivät osallistuneet keskusteluun ja sekin on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuollainen esittelykierros ekaluokalla ja uudestaan kolmannella, kun luokkajaot meni uusiksi ja oli uusia vanhempia. Jokainen kertoi nimensä ja kenen vanhempi on. Ei kovin stressaavaa.
Mutta jos tuo on ihan ylitsepääsemätön ongelma ja haluaisi silti osallistua vanhempainiltaan, voisiko luokanvalvojalle laittaa etukäteen viestin, että toivoisit tällaisen esittelykierroksen jäävän väliin?
Vierailija kirjoitti:
Sen verran olet jonkun kanssa tutustunut, että lapsen olet saanut aikaiseksi, mutta et saa sanottua ääneen: Hei, olen Pirjo-riitta, Nico-Jessican äiti?
Tämäpä on juuri se lisäpainetta tuottava asia. Kun sellainen, joka ei tästä itse kärsi, ei voi mitenkään ymmärtää. Naureskellaan ja vähätellään. Ihan olen kuule tutustunut muihinkin ihmisiin elämässäni kuin lapsen toiseen vanhempaan. Käyn töissä, puhun ihmisille, harrastan jopa small talkia bussipysäkillä ja hississä. Mutta se tilanne, suljetussa luokassa, puolituttujen tuijottaessa, omaa vuoroa odottaessa... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ekalla, siellä vanhempainilta. Isä joko ei päässyt (työkiireitten takia) tai halunnut lähteä.
Äiti sitten lähti: olivat istuttaneet samaan pulpettiin, missä minä istuin. Kaikki sinänsä ok, mutta opettajatar oli sanonut, että mulla keskittymiskyky vaihtelee. Äiti kait koki sen niin nöyryyttävänä ettei koskaan lähtenyt sen jälkeen, toista kertaa.
Niin, mulla on keskittymiskyvyn häiriö, ei ihan nykytermin adhd, mutta se vaihtelee. Keskiarvo on normi, välillä fokus on 100, välillä taas lähes 0.
Opettajalle viestin laitto periaatteessa hyvä idea, mutta hän on juuri sellainen rempseä ja vähän töksäyttelevä tyyppi, joka ei koskaan ikinä ymmärtäisi tätä ongelmaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kirjoittaa itelledi kännykkään tai lapulle valmiiksi sen esittelyn? Kun pää tyhjenee niin luet sen siitä. Tämä minulla auttaa jännittävissä tilanteissa. Ymmärrän jollain lailla, vaikka esim. töissä on esiintymisjuttuja niin nuo vanhempainillat ovat välillä hankalia. Yksi lapsistani oli pienenä melkoinen rasavilli ja hänestä tuli paljon palautetta, asiallista ja asiatonta, niin menen edelleen vähän lukkoon noissa.
Ei kai siinä esittäytymisessä tarvitse sanoa kuin "Hei, olen Liisa, Maijan äiti". Näin ainakin meillä on ollut. Kerran alakoulun alussa ja kerran yläkoulun alussa. Lukiossa ei enää kukaan esittäytynyt.
Itselläni tosin pienikin esittäytyminen on myös ollut haaste, mutta toisesta syystä. Lapset ovat olleet vieraskielisessä koulussa eli isänsä kielellä ovat käyneet tarhat ja koulut. Isänsä ei ole aina päässyt vanhempainiltaan, niin ollut vain pakko hoitaa itse homma töks töks kielitaidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"heippa, olen saija, maijulassin äiti"
ei siinä muuta tarvita. Jos joku kyselee, voi sanoa vaikka: "on periaatteena, etten jaa henkilökohtaisia tietoja vieraille"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran olet jonkun kanssa tutustunut, että lapsen olet saanut aikaiseksi, mutta et saa sanottua ääneen: Hei, olen Pirjo-riitta, Nico-Jessican äiti?
Nämä asiat ei millään tavalla liity toisiinsa.
Eli et tutustunut lapsen isän kanssa ennen lapsen alulle laittoa? OK. No jos nyt isä kuitenkin on tiedossa, hän varmaankin voi mennä sinne vanhempainiltaan?
Minä olen ajatellut että ryhmätyöt vanhempainillassa olisi kiva tapa tutustua toisiin vanhempiin ja samalla tulisi esittäydyttyä melko luontevasti.
T: ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran olet jonkun kanssa tutustunut, että lapsen olet saanut aikaiseksi, mutta et saa sanottua ääneen: Hei, olen Pirjo-riitta, Nico-Jessican äiti?
Tämäpä on juuri se lisäpainetta tuottava asia. Kun sellainen, joka ei tästä itse kärsi, ei voi mitenkään ymmärtää. Naureskellaan ja vähätellään. Ihan olen kuule tutustunut muihinkin ihmisiin elämässäni kuin lapsen toiseen vanhempaan. Käyn töissä, puhun ihmisille, harrastan jopa small talkia bussipysäkillä ja hississä. Mutta se tilanne, suljetussa luokassa, puolituttujen tuijottaessa, omaa vuoroa odottaessa... ap
Kuka sanoi, että en kärsi? Mutta tosiaan ton verran nyt olen valmis lapseni eteen tekemään ilman itkupotkuraivareira.
Olen ollut vanhempainillassa, jossa eräs oppilaan isä sanoi olevansa "Maijan" äiti.
Ei ne tilanteet aina helppoja ole. Ihmisille, joita jännittää esillä oleminen. Ihmisille, jotka haluaa kulkea massan keskellä näkymättöminä. Ihmisille, joilla on ikäviä kokemuksia koulusta. Ihmisille, jotka tiedostavat itseään liikaa ja pelkäävät tulevansa nolatuiksi. On oo, että suuri valokeila osoittaa naamaan, kaikki tuijottaa ja tulee ajatus Et nyt mä mokaan ja kaikki nauraa mulle kuitenkin.
I feel you.
Tämä keskustelu on ajautunut täysin sivuraiteelle. Kysymys kuului, että miksi se esittäytymiskierros on oltava. Miksi?
Mää vihaan kans tollasta! Töissä on pakko, vapaa-ajalla ei.