Lue keskustelun säännöt.
Ero ja lapset asumaan isälle
31.08.2025 |
Erottu ollaan jo 7 vuotta sitten. Lapset asuvat viikko-viikko kummassakin kodissa. Tuntuu, että minä olen koko ajan uupunut, isä ei. Meidän kasvatustyylit on hyvin erilaiset; isä pitää kyllä kovaa kuriakin, mutta hän on myös kaverillinen. Esim. syövät paljon roskaruokaa, herkkuja joka päivälle, hampaiden pesut ja suihkussa käymiset ei ole isän luona niin tarkkaa, isän kukkaron nyörit on löyhät, lapset saa käytännössä mitä haluaa ja isojakin juttuja. Kännykkä vapaasti käytössä.
Minun luona sit taas on selkeät rutiinit. Olen tosi tarkka esim. niistä hammaspesuista ym hygieniasta. Ruoka on pääosin kotiruokaa. En ostele mitään turhaa, joskin viime aikoina olen taipunut jotain ostamaan, koska etenkin nuorempi kinuaa koko ajan jotain ja kokee, että olen ihan surkea äiti kun en osta mitään (ostan kyllä, merkkipäivinä tai jos on tarpeen). Koko ajan vääntöä kodin säännöistä, esim kännyn käytöstä.
Tuntuu että minä olen koko ajan se tylsä, typerä, nihkeä, surkea vanhempi. Minulle kiukutellaan, isälle ei. Olen vakavasti pohtinut, että lapset voisi muuttaa sitten isälle, kun siellä sujuu kaikki paremmin ja helpommin. Ollaan keskusteltu asiasta myös perheneuvolassa, mutta en koe, että oltaisiin saatu sieltä mitään apua tilanteeseen. Meidän kasvatustyylit on vaan niin kertakaikkisen erilaiset ja se aiheuttaa lapsissakin ristiriitaisuutta.
Jos joku muu erovanhempi kokee myös samaa, ei ole väliä kummin päin (eli oletko isä vai äiti), niin olisi kiva kuulla kokemuksia? Miten jaksaa, kun tuntuu ettei vedetä samaa köyttä ollenkaan ja lapset oireilee? Onko tilanne helpottanut, jos vuoroasumisesta on luovuttu?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että se vuoroviikkovanhemmuus näyttää olevan vapauden ja pysyvän onnen lähde. 🤣🤣🤣
Kuka niin on väittänyt?
Älä ole tosikko.
Muakaan ei naurata. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Meillä isä jätti koko ydinperheensä eli ei vaan minua vaan myös lapset.
Lapset näkee isäänsä muutaman kerran vuodessa, ovat jo teini-ikäisiä.
Mulla on ihan vapaat kädet kasvattaa just niinku haluan.
Mulla on speksit olleet hiukkasen eri, mutta dynamiikka sama. Lapsia mulla on kahden isyyden rennosti ottavan miehen kanssa. Vuosia taistelin, että lapset elävät säännöllistä ja terveellistä arkea. Olin se idioottimutsi, joka peräänkuulutti vastuuta pelkän vapauden rinnalle. Vanhempi lapsi kasvoi kuitenkin itsenäiseksi ja vastuulliseksi ja on jo työelämässä. Nuoremman kohdalla voimani loppuivat vääntämiseen isän kanssa säännöllisen arjen ylläpitämiseksi ja luovutin.
Lapsi muutti huolettoman isän luo. Siellä pari vuotta meni "hienosti", kunnes isä ei jaksanut katsella kasvatustyönsä hedelmää ja lapsi muutti takaisin luokseni. Tämä jo pian aikuistuva nuori ei kunnioita auktoriteetteja, sääntöjä eikä kaikkia lakejakaan. Koulunkäynti on vaakalaudalla, ruokavalio on roskaa ja juurikin hammashygienia kärsinyt. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee.
Ainakin oon antanut isälle tilaa tehdä asiat omalla tavallaan.
En usko, että uuvut, jos luotat siihen että teet oikein, annat isän tehdä tavallaan ja huolehdit palautumisestasi vapaina viikkoinasi. Lapsille sama viesti: meillä näin, isän luona toisin. Riitely uuvuttaa. Asumisjärjestelyjä voi miettiä, jos lapset alkavat puhua siitä vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako ap:n kuvaus lasten toisen kodin osalta sittenkään olla niin tarkasti paikkansapitävä.
Miksi kukaan valehtelisi anonyymillä palstalla.
Ap. Sä teit lapset, koska olit rakastunut, eikä siinä ole mitään väärää.
Oikeaa rakkautta olisi tehdä vielä parissa uusperhekuviossa muutama lisää. Kaikki muu olisi kulissia. Koska tunne.
Ja jos isä näin toimisi, olisi hän oikea sankari.
Hylkiön asema on monesti elämänmittainen. Pakotietä siitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä lapsia? Mä pesin oma aloitteisesti hampaani ja menin nukkumaan jo ihan ekaluokalta asti. Tuntuu että nykyajan lapset eivät tajua mistään mitään, huutavat ja kiukuttelevat vain ja vanhempien pitää ohjata vielä teinejä kädestä pitäen miten hampaat pestään ja läksyt tehdään. Joka ikinen päivä uudestaan ja uudestaan.
Ap, olet erinomainen vanhempi ja asiat, mitä luettelet, saisi olla joka perheessä MINIMI. Harmi, että isä alittaa riman jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhyy yhyy, minua uuvuttaa. Yhyy, olen yyhoo eikä minulla ole rahaa. Yhyy, yhyy.
Olethan sinäkin yh eikä sinua uuvuta. Sinulla on rahaa ja sinä osaat kasvattaa lapsesi, eiks niin.
Täh? Kuka nyt yh:ksi haluaisi ruveta? Kahden ihmisen voimavarat ja resurssit riittävät paremmin kuin yhden.
Muut arvauksesi menivät oikein.
Vai onko sittenkään? Joskus tuollainen joutuu hylkiöksi normaalien ihmisten silmissä.