Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen äitini omaishoitaja. Miten kestäisin sen, että välillä on koko päivän peloissaan ja ahdistunut ja jatkuvasti kyselee. (Muisti heikentyy
30.08.2025 |
Järjellä ymmärrän, että hänellä on välillä sen vuoksi ongelmaa ja pelkoa, kun hän ei käsitä, missä on (oma pitkäaikainen kotinsa) tai kuka minä olen. Kun menen välillä yleiseen huoneeseen, huutelee, että tule tänne, pelottaa.
Välillä on paljon hyviäkin päiviä, jolloin ei ole noin takertuva, mutta miten selvitä näistä rasittavista päivistä.
Hänellä on huono kuulo. Kaikki pitää sanoa kovalla äänellä. Kuulolaitetta en enää hänelle laita kuin tärkeissä tilanteissa, sillä on vaara, että joutuu roskiin.
Viime yön hän huusi koko yön noin puolen tunnin välein, että siivotkaa mun huone ja miksi ei kukaan siivoa huonettani, missä viipyy siivous. Sitten nukahti ja sama alkoi taas.
Aamulla veti sängystään kaikki suojukset pois (yhtä lukuun ottamatta, onneksi). Lakanat ja kaikki lattialle, kun ovat kuulemma jonkin aiemman potilaan likaiset lakanat. Sitten alkoi jankuttaa, että viekää minut sinne, mistä tänne haittekin.
Miten jaksaisin olla kärsivällinen? Koen itsesyytöksiä, kun olen välillä aika epäkohtelias, kun rasitus.
Kyllä on sitten paljon parempiakin muistipäiviä. Kyllä hän muistaa suomen presidentin ja mikä viikonpäivä on jne. Eli ei ole täysin muisti mennyt. Tää on ehkä ennemmin sekavuutta.
Eilen juttelin asiasta psykiatrin kanssa. Ei oikeastaan ollut mitään uutta neuvoa. Rauhoittava lääkitys hänellä on ennestään. (Vakava masennus jo 30 vuotta)
Kommentit (111)
Onko siis myös muistisairausdiagnoosi ja siihen lääkitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi tilanne ei tuosta muutu, vaan pahenee entisestään. Jos et saa ketään avuksesi edes hetken rauhaa varten sinun voimasi loppuvat, jolloin et ole enää hyvä ja turvallinen omaishoitaja .
Äitimme tilanne oli sama, paheni, joten me ryhdyimme puuhaamaan hänelle hoivakotia. Sai ihan kivan paikan. Hän oli vielä sen verran tajuissaan. että osasi ilmaista tyytyväisyytensä turvallisuuden tunteesta. Siihen loppuivat kinuamiset puhelimesta/soittelut mihin vuorokaudenaikaan tahansa sekä sai sen huomion mitä halusikin. Hoivakodin henkilökunta on ihan mukavaa ja huolehtivaista, eikä meistä kukaan tunne jääneensä altavastaajaksi äidin hoitoa koskien.
Suosittelen kutsumaan yksityisen geriatrin kotikäynnille. Meillä se ratkaisi hyvin monta ongelmaa äidin tilanteen kanssa. Psykiatri ei ole vanhushoivan asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intervallijaksoon en uskalla laittaa. Pelkään, että siellä "sekoaa" vielä enemmän ja kotiuduttuaan on hankalampaa.
Mietin kyllä nyt, että kauanko oikeasti jaksan. Toisaalta ihanaa, että hän on elossa ja välillä ihan normaali keskustelukin sujuu. Se on raskasta, kun ei tiedä, milloin on se huonompi päivä tai yö.
Joskus hän saattaa soittaa jollekin kaverilleen ja puhua koko puhelun ajan järkeviä. Puhelun jälkeen onkin niin väsynyt, että puhuu mulle sekavampia.
Ap
Kannattaisi hyödyntää intervallijaksotkin ihan oman jaksamisesi takia. Muuten teidät molemmat saa kohta kärrätä sieltä hoitoon.
En suosittele, muistisairailla ympäristön vaihtuminen voi aiheuttaa levottomuutta ja sekoittaa pään normaalia enemmän. Tietysti omaishoitajakin tarvitsee lepoaikaa. M
Aina ei tarvi paikan vaihtua. Kysy ap omasta kunnastanne vanhusten perhehoitoa. Yleensä perhehoitaja hoitaa vanhuksen omassa kotonaan, mutta on myös niitä jotka menee vanhuksen kotiin tai omaishoitajan kotiin, lomittamaan sitä omaishoitajaa.
Eli pyydä että omaishoitajan vapaapäivät järjestetään niin että saat vanhusten perhehoitajan kotiisi.
Nyt kun on hyvinvointialueet, niin pikkukunnatkin jo tietää tämän vaihtoehdon, alueilla on yhteiset perhehoito-lomittajat.
Laitoksesta; jotkut yrittää sieltä karkuun, jotkut taas luulee olevansa vaikkapa laivalla tai kaupunkiasunnollaan. Ei etukäteen voi tietää, viihtyykö vanhus. Mutta jossain vaiheessa se on edessä, ap, älä tunne huonoa omatuntoa siitä. Voi hyvin olla, että äitisi jopa tykkää olla. Niin tai näin, kun laitokseen siirtymisen aika on, ymmärrys on jo niin kadonnut ettei hän sinua siitä syytä. Jos sitä mietit.
Eikö ole olemassa sellaisia lääkkeitä joilla nukkuisi ja ahdistukseen jotain myös? Miksi pitää ihmisen kärsiä vuosikausia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alan väsyä. En haluaisi häntä hoivakotiin, kun tuo ahdistuminen ja pelko on täälläkin noin voimakasta. Mietin, miten huonosti voisi siellä, kun ei saa huomiota juuri lainkaan.
En tiedä, miten kauan jaksan. Tänään hän raihottui noin tunti sitten. Lopetti jatkuvan huomion pyytämisen.
Puhelimen otin pois jo puli vuotta sitten, kun soitteli hädissään esim hätänumeroon. Kuitenkin jankuttaa koko ajan, että haluaa puhelimensa takaisin. Annan aina soittaa, jos hän ensin kertoo, minne soittaa ja se on joku järkevä paikka.
Ap
Itse taas kuten ollessani suljetussa muistisairaiden yksikössä heidän nimenomaan saavan paljon huomiota. Siellähän oltiin asiakkaiden kanssa yhdessä koko ajan, suurin osa ajasta yhteisissä tiloissa ja iltatoimet sitten tietysti yksitellen. Kyllä itse näkisin
Julkisuudessa kerrotaan paljon, että ei ehdi nostaa pyörätuoliin päiväsaikaan, vaan makuutetaan sängyssä. Ja että henkilökunta ei puhu suomea. Ja ne ei ehdi mitään, kun on vajaa miehitys.
Jos näin on niin asia kuuluu AVI:lle. Eihän tuo normia ole. Olen ollut kiireisessä paikassa hoitajaharjoittelijana, kyllä sielläkin jokainen saatiin sängystä ylös ja aamupalalle (pl tietty vuoteenomat). Kiire hoitoalalla tarkoittaa sitä, että vanhukselle ei ole riittävästi sitä yksilöllistä aikaa. Jutteluun, vastailuun, kuulumisten kysymiseen jne. Kiire tarkoittaa että nipistetään ei-pakollisista kuten ulkoilut tai aktiviteettien järjestäminen. Niitä ei ollut tuossa mun harkkapaikassa lainkaan. Siis ei ollenkaan. Minä harjoittelijana järjestin aktiviteettia mutta suunnittelin sen omalla ajallani, hankin tarvikkeita itse, sehän kuului harjoitteluun että jotain suunnittelee.
Mutta perushoitotoimet uskon että tehdään kyllä aina, niiden lomassa ei vaan jäädä paljon oleilemaan. Jos ei perushoivaa tehdä niin sehän on hoitovirhe ja jonkunlaisen seuraamuksen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi tilanne ei tuosta muutu, vaan pahenee entisestään. Jos et saa ketään avuksesi edes hetken rauhaa varten sinun voimasi loppuvat, jolloin et ole enää hyvä ja turvallinen omaishoitaja .
Äitimme tilanne oli sama, paheni, joten me ryhdyimme puuhaamaan hänelle hoivakotia. Sai ihan kivan paikan. Hän oli vielä sen verran tajuissaan. että osasi ilmaista tyytyväisyytensä turvallisuuden tunteesta. Siihen loppuivat kinuamiset puhelimesta/soittelut mihin vuorokaudenaikaan tahansa sekä sai sen huomion mitä halusikin. Hoivakodin henkilökunta on ihan mukavaa ja huolehtivaista, eikä meistä kukaan tunne jääneensä altavastaajaksi äidin hoitoa koskien.
Suosittelen kutsumaan yksityisen geriatrin kotikäynnille. Meillä se ratkaisi hyvin monta ongelmaa äidin tilanteen kanssa. Psykiatri ei ole vanhushoivan asiantuntija.
On vanhuksia, joilla on myös psykiatrisia ongelmia. Äiti oli välillä hoidossa geropsykiatrisellsa osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole olemassa sellaisia lääkkeitä joilla nukkuisi ja ahdistukseen jotain myös? Miksi pitää ihmisen kärsiä vuosikausia?
Ehkä ne ei sovi muun lääkityksen kanssa yhteen? Lääkäri joutuu valitsemaan, hoidetaanko vaikka rytmihäiriötä vai hoidetaanko ahdistusta (esimerkki).
Ja kaikki ei ole lääkkeillä hoidettavissa. Muistelen että muistisairauksista Lewyn kappale -tauti on sellainen, ettei lääkitys juurikaan tehoa, ja siinä taudinkuvaan kuuluu nimenomaan pelot ja harhat. Se on hyvin yleinen vaikka siitä ei juurikaan puhuta, alzheimerista ja parkinsonista vain. Omasta mielestäni Lewyn kappale on juuri harhojen ja pelkojen vuoksi pahempi kuin kumpikaan noista muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suotta pelkää hoitopaikkoja! Niissä hoitajat jaksaa kuunnella jatkuvia kysymyksiä ja inttämisiä kun tietävät että työvuoronsa jälkeen pääsevät kotiin omaan elämäänsä.
Minun äitini on ihan hyvässä paikassa, siellä huolehditaan että syö ja pysyy puhtaana.
Heti huomenna soitat kuntasi vanhuspuolen sossulle ja kerrot rehellisesti tilanteesi että alat olla uupunut.
Ei sinun tarvitse uhrata omaa terveyttäsi ja elämääsi.
Olemme käyttäneet myös yksityisen geriatrin palveluja. Hänen firmansa (myös hän itse) on lääkärinä myös joissain hoivalaitoksissa. On monesti kertonut hoivalaitoksen ongelmista, kuten vakavista painehaavoista ja muista tulehduksista, kun ei ole hoitajilla tarpeeksi aikaa. On sanonut mun äidille, et tää on luksusta, kun tytär hoitaa kotona.
Kysyin muistista. Sanoi, että alzheimerlääkkeillä on paljon myös sivuvaikutuksia. Voi aiheuttaa esim rankkaa ripulia, joka voi olla vaaraksi. (Hänen sanojaan, ei minun)
Kehotti vaan antamaan lisäravinnetta (myydään kerta-annoksina pulloissa), joka kuulemma oikeasti tukee muistitoimintoja.
Tänään on hyvä päivä. Ei vaadi jatkuvaa huomioimista ja nukkui (klo kahden jälkeen) hyvin eikä huudellut. Kahteen asti kolisteli kylläkin.
Tarvitsisin jotain henkistä harjoittelua, että jaksaisin tätä vielä. Tiedostan, että jos ei saa muuta vakavampaa, niin muisti menee jossain vaiheessa niin huonoksi, että hoivalaitokseen on "pakko" laittaa. Siis jos eritehygienia mennä mieleen. (Toisn yks kunnan sairaanhoitaja sanoi, että jos tulee sotatilanne, niin heille tulee muita hommia ja vanhukset menee omaisten hoitoon. Tää oli hänen oma mielipide.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos eritehygienia alkaa mennä *pieleen
Eli suttaa kaikkea eritteillä. Sitten en voi enää hoitaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, alan väsyä. En haluaisi häntä hoivakotiin, kun tuo ahdistuminen ja pelko on täälläkin noin voimakasta. Mietin, miten huonosti voisi siellä, kun ei saa huomiota juuri lainkaan.
En tiedä, miten kauan jaksan. Tänään hän raihottui noin tunti sitten. Lopetti jatkuvan huomion pyytämisen.
Puhelimen otin pois jo puli vuotta sitten, kun soitteli hädissään esim hätänumeroon. Kuitenkin jankuttaa koko ajan, että haluaa puhelimensa takaisin. Annan aina soittaa, jos hän ensin kertoo, minne soittaa ja se on joku järkevä paikka.
Ap
Itse taas kuten ollessani suljetussa muistisairaiden yksikössä heidän nimenomaan saavan paljon huomiota. Siellähän oltiin asiakkaiden kanssa yhdessä koko ajan, suurin osa ajasta yhteisissä tiloissa ja iltatoi
Hoitajamitoitus on laskenut. Voit miettiä jos hoitajalla olisi vuorossa äitisi lisäksi 5 -6 muuta muistisairasta asukasta. Kaikki tarvitsevat apua, osa täysin autettavia ruokailusta lähtien. Niin kuinka paljon oikeasti ehtii olemaan läsnä yhden luona. Tai yksi yöhoitaja.
On isoja eroja paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos eritehygienia alkaa mennä *pieleen
Eli suttaa kaikkea eritteillä. Sitten en voi enää hoitaa.
Ap
Laitoksessa sellainen "hoidetaan" hygieniahaalarilla. Eli aikuisten potkupuku, niin ei saa käsiään tungettua vaippaan. Mutta en tarkoita nyt tällä että sun pitäisi sellainenkin vielä hommata. Tuo on työtä vuorotta, ei kukaan oleta että jaksaa loppuun asti yksin. On aivan eri asia tehdä yksin kuin hoitajat kolmessa vuorossa.
Laitos se on edessä meillä kaikilla ellei joku sairaus vie ensin.
Hyvä ketju, kiitos.
Kyllä näitä tyttärenä mäkin
mietin isäni kohdalla, kun
75 tullut mittariin hänelläkin jo.
Todella skarppi ja vikkelä äijä
vielä, mutta miten on 5 tai 10 vuotta
tästä eteenpäin? Vaipat housuissa on
jokaisen mummun ja vaarin loppuvaihe, ellei
infarktin kautta nopea äkkilähtö. Melkein
olisi parempi sellainen fast exit, kun näitäkin
megaväsyneitä omaisia tässä vilkaisee.
Voimia jokaiselle omaiselle sekä hoitajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju, kiitos.
Kyllä näitä tyttärenä mäkin
mietin isäni kohdalla, kun
75 tullut mittariin hänelläkin jo.
Todella skarppi ja vikkelä äijä
vielä, mutta miten on 5 tai 10 vuotta
tästä eteenpäin? Vaipat housuissa on
jokaisen mummun ja vaarin loppuvaihe, ellei
infarktin kautta nopea äkkilähtö. Melkein
olisi parempi sellainen fast exit, kun näitäkin
megaväsyneitä omaisia tässä vilkaisee.
Voimia jokaiselle omaiselle sekä hoitajille.
Lisään: mä teen 3-4 kertaa vuodessa
muistitestit itselleni, koska pelkästään
vaihdevuosiin voi liittyä muistioireilu +
muu kognitiivinen häikkä. [Ei ole vielä
menopaussia, mutta kuitenkin]. Toistaiseksi
muistitesti todentanut 100% terävyyden
pääkopalleni, että ei vielä huolta
mummotaudeista onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju, kiitos.
Kyllä näitä tyttärenä mäkin
mietin isäni kohdalla, kun
75 tullut mittariin hänelläkin jo.
Todella skarppi ja vikkelä äijä
vielä, mutta miten on 5 tai 10 vuotta
tästä eteenpäin? Vaipat housuissa on
jokaisen mummun ja vaarin loppuvaihe, ellei
infarktin kautta nopea äkkilähtö. Melkein
olisi parempi sellainen fast exit, kun näitäkin
megaväsyneitä omaisia tässä vilkaisee.
Voimia jokaiselle omaiselle sekä hoitajille.
Lisään: mä teen 3-4 kertaa vuodessa
muistitestit itselleni, koska pelkästään
vaihdevuosiin voi liittyä muistioireilu +
muu kognitiivinen häikkä. [Ei ole vielä
menopaussia, mutta kuitenkin]. Toistaiseksi
muistitesti todentanut 100% terävyyden
Neljä kertaa vuodessa, voi jäädä jotain muistiin, oppia ulkoa. Jolloin eivät testaa pelkästään lähimuistia ja alkava muistisairaus ei niin helposti näy tuloksissa. Sanalistoja toki voi vaihtaa.
Vaskulaarinen, verisuoniperäinenmuistisairaus on myös yleinen ja tulee yllättäen. Toki tauti etenee, mutta tukos aivojen verisuonissa, kuolio. Terveellinen elämäntapa, liikunta ja ruokavalio voi ennaltaehkäistä.
Minäkin rohkaisen että ei pidä pelätä hoivapaikkoja, niitä on hyviäkin, jos vain paikan saa! Äitini kuoli tänä vuonna, asui sitä ennen pari vuotta muistisairaiden ympärivuorokautisen hoivan yksikössä. Säätiön pyörittämä paikka, josta kaupunki ostaa hoivapaikkoja. Siellä oli pääosin tosi kivat hoitajat ja vanhukset siistejä, nostettiin aina päiväksi ylös, tarvittaessa autettiin syömisessä, oli päivällä pientä ohjelmaa aina jne. Toki esim ulkoiluttamiseen hoitajilla ei ollut paljon aikaa eli se jäi läheisten käyntien varaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä,että otat asian esille.Musiikki saattaa rentouttaa. Ei sitä kukaan pidemmän päälle jaksa.Sitten kun pysähtyy, alkaa voimakkaat stressin oireet.Pidä huolta itsestäsi.
Ne jotka aina haukkuvat hoitajia....tällaista se on joka työpäivä ja moninkertaisena vielä.
Mutta se on teidän työ. Työpäivän jälkeen voitte mennä omaan rauhaan. Lisäksi, ei samanlaista tunnesidettä, kun omaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä,että otat asian esille.Musiikki saattaa rentouttaa. Ei sitä kukaan pidemmän päälle jaksa.Sitten kun pysähtyy, alkaa voimakkaat stressin oireet.Pidä huolta itsestäsi.
Ne jotka aina haukkuvat hoitajia....tällaista se on joka työpäivä ja moninkertaisena vielä.
Mutta se on teidän työ. Työpäivän jälkeen voitte mennä omaan rauhaan. Lisäksi, ei samanlaista tunnesidettä, kun omaisilla.
Itse pidän työstäni ja todellakin, loppupeleissä tämä on vain työ. Väsyneitä, ahdistuneita, uupuneita omaishoitajia olen nähnyt paljon. Mutta se on fakta ettei enää ole samalla lailla aikaa asukkaille kuin aiemmin.
Hyviäkin hoitopaikkoja on paljon.
Ystävilläni 65-95 ikäisiä vanhemmat.
Näitä asioita tulee pähkäiltyä, kun jokaisella
jo toinen vanhempi on lähtenyt.
Aggressiivinen syöpä useimmiten
kuolinsyy minun lähelläni kuolleilla.
Isäni on kosmopoliitti, ja reissaa yhä
(toisinaan yksinkin) ympäri maailmaa.
Pärjää vielä tosi hyvin kansainvälisillä
lentokentillä, ei edes silmälaseja, tai
menetettyjä hampaita äijällä. 😃 Välillä
hänmästelen, kun isäni kanssa
samanikäinen ei enää omin jaloin kävele, ja
isä senkus spurttaa juoksuaskelin. Kehaisi,
että yli 20 vuotta nuorempaa kaunotarta
treffeillä käyttänyt. Eikä muuten ollut
maksullinen nainen. 😉
Alue: Aihe vapaa
Ainoa ratkaisu on hoivakoti. Mutta jos haluat hoitaa kotona, niin kestät. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta tiedät tämän itsekin.