Lue keskustelun säännöt.
Olen äitini omaishoitaja. Miten kestäisin sen, että välillä on koko päivän peloissaan ja ahdistunut ja jatkuvasti kyselee. (Muisti heikentyy
30.08.2025 |
Järjellä ymmärrän, että hänellä on välillä sen vuoksi ongelmaa ja pelkoa, kun hän ei käsitä, missä on (oma pitkäaikainen kotinsa) tai kuka minä olen. Kun menen välillä yleiseen huoneeseen, huutelee, että tule tänne, pelottaa.
Välillä on paljon hyviäkin päiviä, jolloin ei ole noin takertuva, mutta miten selvitä näistä rasittavista päivistä.
Hänellä on huono kuulo. Kaikki pitää sanoa kovalla äänellä. Kuulolaitetta en enää hänelle laita kuin tärkeissä tilanteissa, sillä on vaara, että joutuu roskiin.
Viime yön hän huusi koko yön noin puolen tunnin välein, että siivotkaa mun huone ja miksi ei kukaan siivoa huonettani, missä viipyy siivous. Sitten nukahti ja sama alkoi taas.
Aamulla veti sängystään kaikki suojukset pois (yhtä lukuun ottamatta, onneksi). Lakanat ja kaikki lattialle, kun ovat kuulemma jonkin aiemman potilaan likaiset lakanat. Sitten alkoi jankuttaa, että viekää minut sinne, mistä tänne haittekin.
Miten jaksaisin olla kärsivällinen? Koen itsesyytöksiä, kun olen välillä aika epäkohtelias, kun rasitus.
Kyllä on sitten paljon parempiakin muistipäiviä. Kyllä hän muistaa suomen presidentin ja mikä viikonpäivä on jne. Eli ei ole täysin muisti mennyt. Tää on ehkä ennemmin sekavuutta.
Eilen juttelin asiasta psykiatrin kanssa. Ei oikeastaan ollut mitään uutta neuvoa. Rauhoittava lääkitys hänellä on ennestään. (Vakava masennus jo 30 vuotta)
Kommentit (111)
Miksei hoitokotiin? Miten jaksat jos yöt on unettomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saat itse levättyä ja nukuttua? Eikö äitisi ala olemaan hoitokotikunossa.
Keksit et sillä on ripuli ja heität päivystyksen ja saat hetken lepoa. Tätä on jatkuvasti. Omainen tuo vanhuksen päivystykseen,kun vatsa on sekaisin. Sit se viedään eristys huoneeseen. No ei sillä mikään lennä ja mä ihmettelen miksei soiteta samantien sitä omaista hakemaan takas. Tutkittu on,ei mikään vaivaa. Näihin nää soten rahat menee. Omaiset ei jaksa. Mut mä oonkin laitoshuoltaja,ei mun varmana tartte ymmärtää,kun se kun sen eristyshuoneen siivoan niin normaali siivous,ei mitään tarttuvaa. Sori avautuminen,oon juonu punkkua.
Olen pahoillani. Kuulostaa osittain samalta kuin isovanhempani altzheimer, esimerkiksi tuo että ei tiedä missä on ja ketä ihmisiä siellä on ja että se aiheuttaa pelkoa. Kyse ei ole mistään pelkästä sekavuudesta.
Kyllä, alan väsyä. En haluaisi häntä hoivakotiin, kun tuo ahdistuminen ja pelko on täälläkin noin voimakasta. Mietin, miten huonosti voisi siellä, kun ei saa huomiota juuri lainkaan.
En tiedä, miten kauan jaksan. Tänään hän raihottui noin tunti sitten. Lopetti jatkuvan huomion pyytämisen.
Puhelimen otin pois jo puli vuotta sitten, kun soitteli hädissään esim hätänumeroon. Kuitenkin jankuttaa koko ajan, että haluaa puhelimensa takaisin. Annan aina soittaa, jos hän ensin kertoo, minne soittaa ja se on joku järkevä paikka.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä on vaikea sanoa, mutta oletko harkinnut ympärivuotista tehostettua palvelukotiin äidillesi. Tai nykyään sinne kait jonotetaan. On väärin, että sinä joudut olemaan varuillasi yötä päivää. Ei sitä kukaan jaksa. Toivoisin äidillesi hoivapaikkaa ja sinulle seesteisiä aikoja. Jos kuitenkin olet omaishoitajana, olisi vain suljettava silmät ja korvat välillä. Olisiko äänikirjoista äidillesi apua tai itsellesi.Onko mitään, mikä äitiä rauhoittaisi? Ulkoilu. Vaikea tilanne
Älä vaan jätä hoitopaikkaan hakeutumista viime tippaan koska sinne on jonot. Mieti, jaksatko tätä (ja vielä pahempaa) tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tarvitset apua tilanteeseen. Hoitoa on järjestettävä ainakin osittain jollain muulla tavalla. Jos olisi ainakin jotain hoitojaksoja?
Kärrää lääkäriin. Tai ainakin muistitesteihin, mitä muistihoitajat tekee, jos siitä muistisairaudesta ei ole diagnoosia. Lääkäri voi lähettää labrakokeisiin, kun on kaikenlaista, mikä voi aiheuttaa noita pahempia oireita, kuten virtsatietulehdus tai vitamiinin puutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoisin vilpittömästi sinua alkamaan hankkia hoivapaikkaa äidillesi. Moni sinnittelee liian pitkään omaisensa hoidon kanssa. Kun yöunetkin alkavat hoitajalta mennä, niin silloin viimeistään olisi hoivapaikka etsittävä. Se on pelkästään järkevää ja todennäköisesti äitisi alkaa tarvita yhä enemmän apua joka tapauksessa. Ota yhteyttä kunnan sosiaalineuvontaan, he ohjaavat asiassa eteenpäin.
Hyvä,että otat asian esille.Musiikki saattaa rentouttaa. Ei sitä kukaan pidemmän päälle jaksa.Sitten kun pysähtyy, alkaa voimakkaat stressin oireet.Pidä huolta itsestäsi.
Ne jotka aina haukkuvat hoitajia....tällaista se on joka työpäivä ja moninkertaisena vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun minun äidilläni tuli tuo vaihe, että jokin pelottaa eli hänellä oli pimeä ja sängystä putoaminen, ei mennyt kuin puolisen vuotta, kun joutui/pääsi hoitolaitokseen.
Siellä, vaikka luulisi, että seuraa ei ole niin paljon, pelot hälveni ja olo rauhottui. Eli meillä oli ehdottomasti parempi päästä hoitopaikkaan.
Äänikirjat on usein rauhoittaneet häntä kyllä. Hänellä on Celian äänikirjoja. Nyt vaan on siten, että hän ei enää kuule ilman kuulolaitetta äänikirjoja ja tuohon äänikirjalaitteeseen ei voi kytkeä kuulokkeita.
Ehkä voisin tietokoneella soittaa hänelle jotain podcasteja, mutta sitten joutuisin jakamaan koko ajan verkkoa puhelimestani, eli olisin sidottu olemaan tietsikan lähistöllä. (Hänen puhelimensa ei ole äly)
Telkkarista laitan hänelle ajankohtaisohjelmia ja uutiset ja luonto-ohjelmia. Tekstejä hän ei näe, mutta suomenkieliset kuulee telkkarikuulokkeilla.
Ulkoilu on iso ja rasittava projekti. Joskus käydään. Siis se lähteminen ja paluu on rasittava projekti molemmille. Kävelykyky on huono. Pyörätuolilla saatava ulos. Sisällä menee rollaattorilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita hoitokotihakemus vetämään (miten se nyt käytännössä teidän kunnassa meneekään?) .. tilanne kun voi huonontua nopeastikin, ja jonot on helposti kuukausia.
Sillä välin, oletko kokeillut muistisairaan rauhoittamiseksi mm radiota tai telkkaa? Telkkarista jotain suomenkielistä ohjelmaa, ei jännittävää tai vaikeaselkoista, minkä ikäinen äitisi on - onko esim vanhat mustavalkoiset suomifilmit ym hänen nuoruusvuosilta tuttuja? Jotain tuttua ja turvallista pyörimään taustalle.
Tai sitten radio, musiikki on parempi kuin puheohjelmat jos ei jaksa seurata... millaista musiikkia on nuorena aikuisena kuunnellut?
Joku hypistelylelu hänelle, jotkut mummut tykkää hoitaa "vauvaa" siis joku baby born, tai pehmolelu jossa paljon ulokkeita. Tykkääkö neuloa, virkata? Sellaisen voi hänelle laittaa alulle ja tekee sitä sitten kun jaksaa. Tai jos se on liian vaikeaa, anna lankakerä tai vyyhti lankaa tai matonkudetta, ja pyydä kerimään uudelle "paremmalle kerälle". Joku simppeli tuttu homma, ei väliä mikä, sen voi toistaa joka päivä uudestaan. Tai joka tunti uudestaan. Mutta mieluisa tekeminen usein rauhoittaa.
Intervallijaksoon en uskalla laittaa. Pelkään, että siellä "sekoaa" vielä enemmän ja kotiuduttuaan on hankalampaa.
Mietin kyllä nyt, että kauanko oikeasti jaksan. Toisaalta ihanaa, että hän on elossa ja välillä ihan normaali keskustelukin sujuu. Se on raskasta, kun ei tiedä, milloin on se huonompi päivä tai yö.
Joskus hän saattaa soittaa jollekin kaverilleen ja puhua koko puhelun ajan järkeviä. Puhelun jälkeen onkin niin väsynyt, että puhuu mulle sekavampia.
Ap
Pyydä tukea terveyskeskuksesta eli hyvinvointialueenne palveluista. Jos olet virallinen omaishoitaja, olette varmaankin jo käyneet läpi monta prosessia. Omaishoitajilla on yhdistystoimintaa, samoin on Muistiliitto. Älä jää yksin, vaan ota vastaan kaikki apu, vaikka se olisikin vaikeaa aluksi teille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Intervallijaksoon en uskalla laittaa. Pelkään, että siellä "sekoaa" vielä enemmän ja kotiuduttuaan on hankalampaa.
Mietin kyllä nyt, että kauanko oikeasti jaksan. Toisaalta ihanaa, että hän on elossa ja välillä ihan normaali keskustelukin sujuu. Se on raskasta, kun ei tiedä, milloin on se huonompi päivä tai yö.
Joskus hän saattaa soittaa jollekin kaverilleen ja puhua koko puhelun ajan järkeviä. Puhelun jälkeen onkin niin väsynyt, että puhuu mulle sekavampia.
Ap
Kannattaisi hyödyntää intervallijaksotkin ihan oman jaksamisesi takia. Muuten teidät molemmat saa kohta kärrätä sieltä hoitoon.
Tuollaisia tekemisiä pitäisi kyllä keksiä.
Hän ei ole koskaan tykännyt kuunnella musiikkia.
Yritän laittaa tosiaan nuo suomenfilmit päälle. Mutta jos hän on ahdistunut tai peloissaan, hän ei jaksa ollenkaan keskittyä, vaan ottaa kuulokkeet pois ja alkaa puhua ja vaatia seuraa. Nyt olen ekaa kertaa tänään eri huoneessa. Ollut jo yli tunnin. Tätä ennen hän avautui ja myönsi olevansa sekava, mitä hänelle olen tänään monta kertaa sanonut.
Eli; olet nyt sekava. Ei sulla ole mitään hätää. Rahasi riittävät, ruoka ei lopu (mitä hän nykyisin pelkää) ota rauhallisesti.
Onneksi jostain syystä ei nykyään enää pelkää sotaa, vaikka kaikki uutiset yritän hänellä ajanvietteeksi kuunteluttaa. Siihen en uskaltaisi vakuuttaa, että sotaa ei tule.
Ap
Äidillä aikoinaan diag. Alzh. (tai ei sitä silloin vielä ollut). Äidin naapuritar ja viimeinen ystävätär sanoi, et jos et tiedä mitä tehdä, niin soita päivystävälle sosiaalihoitajalle. Niin sitten tein. Ja toisaalta, äiti kyllä oli jo kotihoidossa, omahoitajan kanssa yhdessä se hoidettiin. Diagnoosi tuli sitten, olin itse mukana neurologilla, joka sen antoi.
Äiti sai lääkityksen, henkinen kunto parani. Se neurologi oli kyllä "luojan lahja" :) - kyseli kaikkea (kuka on pressa, kuka pm....), huomasi, että äiti ahdistui siitä, kun ei enää muistanut. Vastasi siihen että, eihän sitä kaikkea tarvitse muistaa. Paras neuvo.
Äiti pystyi olemaan kotona vielä 4 vuotta (kunnes alkoi kaatuilemaan ja ... sehän se sitten on se "viimeinen paikka"). Eli sen jälkeen vielä peräti 9-10 vuotta, hoitokodissa.
Siis ei yleiseen huoneeseen, vaan toiseen huoneeseen.
Ap