Kertokaas minulle voiko tämä addiktio loppua kuin itsestään? Vai täytyykö tässä tosiaan pistää itsensä tosissaan koville.

Itsensä uudistaminen. Olen ollut erittäin addiktoituva henkilö. Pahimmat on selätetty nikotiini, alkoholi, rahapelit. En niitä elämääni kaipaa. Pitkän ajatusprosessin aikaansaamana pystyin lopettamaan.

Sokeri tai ruoka on sitten jotain ihan omaa luokkaansa. En tarvitse sokeria päivittäin välttämättä. En tarvitse pizzaa, tai vastaavaa päivittäin. Tarvitsen olevinaan kuitenkin useita kertoja viikossa sokeria. Haaveilen kakuista, eri roskaruoasta. Ne tuovat niin paljon iloa. Rakastan sitä kun saa herkutella.

Haluan myös hyvän kropan ja jaksaa. Haluan pysyä terveenä. Haluan kovasti sitä. Tahdon olla vahva. 

Helkkari kun tätä yhtälöä eli riippuvuutta ruokaan on ollut vaikea hallita. Olen tehnyt jo paljon muutoksia. Joku osa minussa uskoo, että vielä ruoan kanssa tulee se oivallus, että pystyn lopettamaan tunnesyömisen. Tai mitä jos ei tulekaan. Täytyyhän tämä jotenkin ratkaista. Täytyykö sitten vain käydä kova taistelu päänsä kanssa ja lopettaa perkeleen voimalla.