Lue keskustelun säännöt.
Nyt meni hermot tanttaantumiseen menopaussissa
28.08.2025 |
Miten naisena säilyä jonkunlaisessa kuosissa kun ikää 50+??
Syön normaalia kotiruokaa, valkoista sokeria n. kerran viikossa (ei paljoa). Alkon olen jättänyt melkein kokonaan pois. Leivän liika mussuttaminen iltaisin on suurin pahe.
Kävelen joka päivä 30-60 min reippaasti. Salilla lihaskuntoa n 40 min kolme kertaa viikossa.
Vielä pari vuotta sitten n. 48 v oli suht solakka vyötärö, nyt tanakoidun kohti tantta-mallista kroppaa karmaisevaa vauhtia. Vaikka nuo elintavat ei varmasti ole pahimmasta päästä.
Naaman roikkumisenkin kestän jotenkin, mutta tämä kropan muuttuminen vieraaksi vastenmieliseksi möhkäleeksi on kamalaa😭
Mikä teitä kanssasisaret on oikeasti auttanut? Hormonikorvaushoito? Tiukempi dieetti? Stressin hoitaminen, eli kortisolit alas? Netti tursuaa näitä erilaisia ohjeita, jotka samalla julistavat että mikään muu ei toimi. Olen hiukan ahdistunut ja sekaisin. 😔
Kommentit (201)
Vituttaa mutta olkoot. Pääasia että on terveelliset elämäntavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En harrasta liikuntaa niin paljon kuin sinä nykyään ja olen huomannut, että vyötärö on paksuuntunut. Mutta koska mulla on tosi voimakkaasti kaartunut tiimalasivartalo alun perin, niin vartalon muoto ei ole muuttunut, vaikka vyötärö vähän paksumpi onkin.
Elämäntavat ovat huonommat kuin ennen, ehkä siksi, että nukun huonommin kuin ennen. Ja kun ei ole enää hevosia, tulee paljon vähemmän liikuntaa. Ruokavalioni on terveellinen, kun olen vähän taipuvainen ortoreksiaan.
Näillä mennään, olen aika nopsaan kuitenkin sopeutunut muutoksiin, joita vanheneminen tuo. Suhtaudun vanhenemiseen ihan rauhallisin mielin, kun olen aika terveenä saanut kuitenkin olla tähän asti. Ja vaikka olenkin kaunis nainen (olen tajunnut sen vasta keski-iässä!), niin en ole hirveästi ulkonäkööni ikinä keskittynyt tai pitänyt sitä mittarina, vaikka olenkin tarkka ulkonäöstäni ja vaatetuksesta ym. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jotenkin soimais
... Ja ikää mulla 57.
Lohdutukseksi ; ettei se ikuisesti kestä. Yhtäkkiä alkaa laihtuminen noin 20 kiloa muutamassa kuukaudessa. Sen jälkeen vanhuuden haurastuminen. Näin kävi mulle. Pitkikset yhtäkkiä neljä numeroa liian isot, vaikka en liikkunut sen enempää tai syönyt vähempää. Kumma juttu.
On kyllä kun täysin omasta elämästäni tämä aloitus. Ikää kohta se 48v ja viimenen vuosi on ollut hirvittävää alamäkeä tän painonhallinnan suhteen. Kaikki lisäkilot lähes tulleet vatsaan, käsivarsiin, kylkiin niin että mun aikaisemmin tiimalasin muotoinen kroppa alkaa olla aikalailla tätimäinen ja ylipainoakin alkaa olla jo ihan selväksi. Ei vielä siis kymmeniä kiloja mutta niin että olo on tukala. Mikään aikaisempi menetelmä (low carb ja kävelylenkkejä yms kivaa liikuntaa ja normaali liikuntaharrastukseni pari krt vko) ei enää toimi ja toisaalta mulle on tullu uutena selkesti väsyneempi yleisolotila ja ennennäkemätön nälkä iltaisin, syön terveellistä ja epäterveellistä isoja määriä enkä saa sitä katkaistua kun pariksi päiväksi kerrallaan 😱 Tuntuu et tukevoidun koko ajan lisää. Vaakaa en uskalla enää ottaa esiin.
Hyväksyn sinällään vanhenemisen ja elämä on hyvää just näin, parisuhde mitä parhain ja lapset onnellisia. Työssäkin menee hyvin ja elämä ylipäänsä rauhallista ja hyvää. Harmittaa oikein et tälle asialle en saa tehtyä oikein mitään ja joku aivan dramaattinen kehon muutos on tapahtumassa. Kävin gynellä ja sain Lenzetto-suihketta kokeiluun (hormonikorvaushoito) mutta tottakai tämä ruokavalion avulla pitäisi saada kuriin. Iltainen väsymys (nukun hyvin) ja tuo kaamea ruuanhimo yhdessä on itsellä syynä tässä 😩 Miesystävä 10v nuorempi ja joskus heikkona hetkenä mietin et näinköhän hän katselee tällaista mammaa ikuisuuksiin vaikka onkin aivan ihana ja rakastava.
No mä olen vaan hyväksynyt "tanttautumiseni". En tosin kutsu sitä noin negatiivisella nimellä. Se on vain luonnollinen muutos, kun siirtyy hedelmällisestä iästä seuraavaan elämänvaiheeseen. Joka mulla on ollut menopaussin jälkeen parempaa kuin koskaan. Ulkonäkö muuttuu joo, mutta mitä siitä, ei mun enää tarvi parittelukumppania hurmata että saisin lisäännyttyä :D
- n 53 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ihminen ikääntyy, rappeutuu, lopulta kuolee pois. Jotenkin uusi asia monelle? Ei ole yli 50 vuodessa tullut uhrattua ajatusta asialle? Ettei koko elämää ollakaan prinsessoja?
Miten ootte noin pikkumaisia ja itsekkäitä, huonon itsetunnon omaavia naisia, pitäisi olla ikinuori. Ei kukaan oo teistä kiinnostunut roikkuu naama tai vatsa. Sääliks käy teitä. Terv N 55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ihminen ikääntyy, rappeutuu, lopulta kuolee pois. Jotenkin uusi asia monelle? Ei ole yli 50 vuodessa tullut uhrattua ajatusta asialle? Ettei koko elämää ollakaan prinsessoja?
Niin me olemme kuolevia olentoja
Tätä samaa tuskailin juhannuksen jälkeen itse. Ikää 53v, pituutta 166 cm ja hiipien paino oli noussut 59-> 63,5 kiloon. Edelleen normaalipainon rajoissa, mutta itsellä tukala olo vaatteissa ym. Pudotin painon takaisin lähtötilanteeseen tässä parissa kuukaudessa näin:
10k askelta joka päivä, liikuntaa joka toinen päivä (sali, juoksu ym). Karkinsyönti väheni -80%. Samoin sipsin syönti -95%, jätskin -50%, keksien -80%. Annokset pienempiä. Ei juurikaan pastaa. Leivänsyönti väheni -50%. Liikuntamäärät kasvoivat n +35% Proteiinin määrä kasvoi n +30%. Unen määrä ja laatu ennallaan. Ruuan määrä kokonaisuudessaan väheni -20%. Alkoholin määrä ennallaan (muutama annos viikossa). Kasvisten ja marjojen määrä kasvoi hieman. Kalorien tarkkailu kasvoi 100%. Kunnollisten iltapäivävälipalojen (proteiini) määrä kasvoi +70%.
Eli paljon pieniä muutoksia, mutta tällä tuli tulosta. Olen tyytyväinen! Ja hormonikorvaushoito tosiaan käytössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on paljon vastauksia liittyen itsensä hyväksymiseen vanhetessa.
Kuten aloitukseeni kirjoitin, hyväksyn esim naaman rupsahtamisen. Mutta kropan muuttuminen mahakkaaksi ja muodottomaksi möhkäleeksi terveellisistä elämäntavoista huolimatta on todella vaikea pala. Henkisesti olen kuitenkin edelleen vireä, seksikäs ja iloinen ihminen.
HRT (estrogeenilisä) on ollut käytössä jo pari vuotta.
Kokeilen seuraavaksi jättää pois leivän iltapuputtamisen. Joku vinkkasi kiitos siitä.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
En harrasta liikuntaa niin paljon kuin sinä nykyään ja olen huomannut, että vyötärö on paksuuntunut. Mutta koska mulla on tosi voimakkaasti kaartunut tiimalasivartalo alun perin, niin vartalon muoto ei ole muuttunut, vaikka vyötärö vähän paksumpi onkin.
Elämäntavat ovat huonommat kuin ennen, ehkä siksi, että nukun huonommin kuin ennen. Ja kun ei ole enää hevosia, tulee paljon vähemmän liikuntaa. Ruokavalioni on terveellinen, kun olen vähän taipuvainen ortoreksiaan.
Näillä mennään, olen aika nopsaan kuitenkin sopeutunut muutoksiin, joita vanheneminen tuo. Suhtaudun vanhenemiseen ihan rauhallisin mielin, kun olen aika terveenä saanut kuitenkin olla tähän asti. Ja vaikka olenkin kaunis nainen (olen tajunnut sen vasta keski-iässä!), niin en ole hirveästi ulkonäkööni ikinä keskittynyt tai pitänyt sitä mittarina, vaikka olenkin tarkka ulkonäöstäni ja vaatetuksesta ym. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jotenkin soimais
Tämä oli ihanasti kirjoitettu, kiitos.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutukseksi ; ettei se ikuisesti kestä. Yhtäkkiä alkaa laihtuminen noin 20 kiloa muutamassa kuukaudessa. Sen jälkeen vanhuuden haurastuminen. Näin kävi mulle. Pitkikset yhtäkkiä neljä numeroa liian isot, vaikka en liikkunut sen enempää tai syönyt vähempää. Kumma juttu.
Sarkopenia eli lihaskato?
Syö vähemmän. Liiku monipuolisesti. Toimii oikeasti kaiken ikäisille paitsi vanhuksille. Vaatii kyllä henkisiä voimavaroja aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistella voi aikaa vastaan, mutta häviät sen ennen pitkää joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa tuskailin juhannuksen jälkeen itse. Ikää 53v, pituutta 166 cm ja hiipien paino oli noussut 59-> 63,5 kiloon. Edelleen normaalipainon rajoissa, mutta itsellä tukala olo vaatteissa ym. Pudotin painon takaisin lähtötilanteeseen tässä parissa kuukaudessa näin:
10k askelta joka päivä, liikuntaa joka toinen päivä (sali, juoksu ym). Karkinsyönti väheni -80%. Samoin sipsin syönti -95%, jätskin -50%, keksien -80%. Annokset pienempiä. Ei juurikaan pastaa. Leivänsyönti väheni -50%. Liikuntamäärät kasvoivat n +35% Proteiinin määrä kasvoi n +30%. Unen määrä ja laatu ennallaan. Ruuan määrä kokonaisuudessaan väheni -20%. Alkoholin määrä ennallaan (muutama annos viikossa). Kasvisten ja marjojen määrä kasvoi hieman. Kalorien tarkkailu kasvoi 100%. Kunnollisten iltapäivävälipalojen (proteiini) määrä kasvoi +70%.
Eli paljon pieniä muutoksia, mutta tällä tuli tulosta. Olen tyytyväinen! Ja hormonikorvaushoito tosiaan k
Tässä on konkreettisesti rautalangasta se että ruokamäärät, etenkin sokeri ja rasva pitää laittaa reippaasti alas. Hyvä kuulla että joku on onnistunut!!
Täällä samaa ongelmaa, ikää 55 v. Tiedän kyllä, että maharöllykän saisi pois tässäkin iässä, vajaa vuosi sitten hyvin stressaantuneena ja ahdistuneena ei ruoka maistunut ja makkarat katosivat kuin itsestään. Nyt kun taas olen onnellinen, ne ovat palanneet, tosin eivät niin muhkeina kuin aikaisemmin.
Minulla ainakaan, niinkuin ei varmaan monella muullakaan, ei ole kyse mistään ikuisen nuoruuden tavoittelusta niin kuin täällä moni näköjään luulee. Iso maha on yksinkertaisesti raskas ja tiellä, vaatteet kiristää, maha painaa ja pullottaa eikä jaksa liikkua läheskään niin hyvin kuin ilman sitä. Sisäelimiä ympäröivä vatsan alueen rasva on lisäksi sitä kaikkein haitallisinta terveydelle ja lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Sanasta sanaan sama ongelma!
Sama mutta järkytin vanhenevasta kaulasta myös .
Vierailija kirjoitti:
No mä olen vaan hyväksynyt "tanttautumiseni". En tosin kutsu sitä noin negatiivisella nimellä. Se on vain luonnollinen muutos, kun siirtyy hedelmällisestä iästä seuraavaan elämänvaiheeseen. Joka mulla on ollut menopaussin jälkeen parempaa kuin koskaan. Ulkonäkö muuttuu joo, mutta mitä siitä, ei mun enää tarvi parittelukumppania hurmata että saisin lisäännyttyä :D
- n 53 v
Helpottaa kyllä että seksi ei käy mielessä, kumppania ei tähän tule etsittyä.
Minäkin väsymyksestä huolimatta koen olevani tasapainossa ja vaikka elämä on aika yllätyksetöntä koen henkiset sisältöni (netti, kirjat) mielenkiintoisiksi. Sekä tapaan välillä ihmisiä. Moni asia ollut huonommin ennen.
Mut joo, nuoreksi ei enää tunne itseään, muistan että n 45v olin tarmokkaampi vielä. En käsitä miksi minun pitäisi olla jotain muuta kuin olen (vaikka joku seksipuuma, hyi helvata) eli sikäli mikäs tässä ollessa ja vanhetessa.
On tietenkin hyvä, että pitää kunnostaan huolta ja syö terveellisesti, mutta ulkonäkö ei ole elämässä tärkeintä. Saattohoidossa ei kukaan toivo, että olisinpa laihempi eikä olisi tätä röllykkämahaa.
Jos olet keski-ikäisenä terve, ole kiitollinen ja nauti elämästä. Se ei ole itsestäänselvää.
En harrasta liikuntaa niin paljon kuin sinä nykyään ja olen huomannut, että vyötärö on paksuuntunut. Mutta koska mulla on tosi voimakkaasti kaartunut tiimalasivartalo alun perin, niin vartalon muoto ei ole muuttunut, vaikka vyötärö vähän paksumpi onkin.
Elämäntavat ovat huonommat kuin ennen, ehkä siksi, että nukun huonommin kuin ennen. Ja kun ei ole enää hevosia, tulee paljon vähemmän liikuntaa. Ruokavalioni on terveellinen, kun olen vähän taipuvainen ortoreksiaan.
Näillä mennään, olen aika nopsaan kuitenkin sopeutunut muutoksiin, joita vanheneminen tuo. Suhtaudun vanhenemiseen ihan rauhallisin mielin, kun olen aika terveenä saanut kuitenkin olla tähän asti. Ja vaikka olenkin kaunis nainen (olen tajunnut sen vasta keski-iässä!), niin en ole hirveästi ulkonäkööni ikinä keskittynyt tai pitänyt sitä mittarina, vaikka olenkin tarkka ulkonäöstäni ja vaatetuksesta ym. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jotenkin soimaisin itseäni, vaan katson peilikuvaani aina tyytyväisenä kuten ennenkin. Asennekysymys.
Katso itseäsi lempein ja hyväksyvin katsein, vaikkei kukaan muu katsoisikaan. Uskon, että sitäkin voi opetella, vaikkei luonnostaan osaisi. Monet naiset - useimmat tuttavatkin - ovat hyvin kriittisiä omaan ulkonäköönsä nähden. Itse en ole koskaan ollut sellalinen.