Miksi olet sinkku?

En kykene herättämään miehissä romanttisia tunteita enkä ole vielä tavannut miestä, jolle riittäisi pelkät kaverilliset fiilikset parisuhteeseen.

Olen niin monta kertaa pettynyt miehiin, että ei enää jaksa kiinnostaa edes yrittää. Taidan siirtyä naisiin.

En tapaa sinkkumiehiä missään. Työ naisvaltaisella alalla ja harrastukset naisvaltaisia. Kavereita niin vähän ja muutenkaan perheellisten tuttujen kautta ei tutustu miehiin. Baarissa ei tällä iällä ketään löydy. Kai se on uskallettava Tinderiin vaikka se epäilyttää ammattini takia. Olisi kiusallista törmätä asiakkaisiin siellä. 

Haaveissa vakava parisuhde, missä yhteisenä haaveena yhteinen koti ja naimisiinmeno. Lapsia tuskin tällä iällä enää saan mutta jos nyt heti löytyisi mies niin ei sekään mahdoton ajatus olisi. En halua sellaista miestä joka haluaa vuosikausiksi kevyttä tapailua erillään asuen. Moni toisella kierroksella oleva haluaa, joten sekin karsii vaihtoehtoja. 

Puolisoni petti. Asia jossa ei ole keskustelunvaraa. 

Paitsi tietysti teille reppanoille jotka jää seuraamaan puolisonsa pettämistä yksinjäämisen pelossa. Voi teitä oma-arvottomia raukkoja. 

Todella miesvaltainen ala ja harrastuksetkin aika yksilösuorittamista. En yliopiston aikoinakaan ollut mikään sosiaalinen tähti, kun en käytä alkoholia käytännössä ollenkaan niin ei tullut pahemmin pyörittyä sitseissä jne. Jouluna saattaa lasi punkkua mennä. Kaveripiirikin koostuu vain muutamasta hyvästä ystävästä, joten pienet on omat sosiaaliset piirit.

Sitten taas aika rumana ja lyhyehkönä miehenä ei minulle ole mitään annettavaa nettideittailuun, joten sen kortin olen jättänyt katsomatta kokonaan. Yksin mennään todennäköisesti hautaan asti, mutta eipä tässä ole valittamista. Mukava ja tarkoitusta antava työ, hyvät läheiset ystävät ja perhe ja omasta makuun kiinnostavat harrastukset. En vain ole kohdannut 'sitä oikeaa' ja tässä 31-vuotiaana en edes mieti sen kohtaamista pahemmin arjessa. 

Mieheni jätti minut, kun hänelle paljastui mitä olin puuhannut hänen selkänsä takana. 

Naiset eivät tee aloitteita. Minulle ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt ketään tasoistani, kiinnostavaa ja viehättävää miestä.

Siinä se.

N, pari kertaa huonosta eronnut

Tässä on taas se perus ongelma, pari kertaa huonosta eronnut. Sinä et ole kertaakaan eronnut huonosta, sinä itse olet 100% ja ainoa syyllinen niihin olosuhteisiin jotka olet itsellesi valinnut. Et ymmärrä millainen on mies joka pitäisi kumppaniksi valita, kriteerisi ovat vääriä etkä ole tehnyt väärää valintaa vain kerran vaan kahdesti. Jollei mies ole sinulle sopiva se ei tarkoita että toinen olisi huono. Sinä olet se viallinen joka valitsee w kertaa väärin ja sitten pitää olla eroamassa. 

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt itselleni sopivaa kumppania. Seurustelin koko nuoruuden, suhde johti eroon. Sen jälkeen on ollut lupaavia tapailukumppaneita ja ei niin lupaavia. Ihan rehellisesti sanottuna olen erilainen kuin valtaosa, ajatuksmaailmaltani ja toimintatavoiltani. Harvoin kohtaa samankaltaista ihmistä jonka kanssa on kemiaa. Mutta toivoa en menetä, tulee kun on tullakseen ja katson hiljalleen. Tiedän mitä haluan, enkä halua tyytyä vähempään. Jos jään yksin, ei sekään ole ongelma. Minulla on läheisiä ihmissuhteita elämässäni.

Tässäkin taas yksi jolla ei ole mitään hajua millä kriteereillä elömänkumppani valitaan. Luulet sen ymmärtäväsi mutta jo kertaalleen olet valinnut väärin. Uskon että ajatuksesi vääristä kriteereistä vain vahvistui tämän eron myötä, oikeaan suuntaan et ole menossa sen paljastaa jo täysin ylimielinen tapa jolla kirjoitat itsestäsi

Olin hiljattain puolitoista vuotta sinkkuna pitkän (>25 v) parisuhteen päätyttyä. Meni lähes vuosi ennen kuin pääsin takaisin jaloilleni, jona aikana en edes harkinnut uutta suhdetta. Mutta sitten harrasteen kautta nykyiseen kumppaniin tutustumisen jälkeen ei enää ollut tarvetta eikä halua jatkaa sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ymmärrä millainen saalis olen vaikka joka kerta olen kertonut kuinka lujaa osaan sähköscootterilla ajaa...

Huumorilla kirjoitettu mutta pähkinänkuoressa hyvin tiivistetty millä eväillä moni nuori mies naista lähestyy. 

Vierailija kirjoitti:

Koska en tee sellaista ensivaikutelmaa, että minun kanssani haluttaisiin parisuhteeseen.

En ole tarpeeksi komea jotta naiset lähestyisivät minua aktiivisesti, ja itse alan kiinnostumaan naisesta vasta siinä vaiheessa kun olemme jo päätyneet pelkiksi ystäviksi.

Terveellä ihmisellä ei ole kiire hitaasti rakennetut suhteet tuppaavat kestämään kun kiireellä hosutut hajoavat yhtä nopeasti kun ovat alkaneetkin

siitäkin huolimatta että olen kristillinen en ole mennyt avioon koska tapaamani naiset ovat niin halunneet..seksiä oli ja aika monen sydänsurun jälkeen.. no jos joku tulis vielä?

eli ei riitä..elämä on elettävä.

Haluan elää yksin itsenäistä elämää ja koska yksinhuoltajaperheen vanhimpana lapsena olen joutunut vetämään nuoruudesta aikuisikään asti nuorempia sisaruksia perässäni en ole kaivannut elmääni enää lisää huolta ja huollettavia. En ole luonteeltani myöskään yhtään hoivatyyppiä mitä mielestäni tarvitsee olla jos haluaa perustaa perheen. Minulle sopii on off suhteet ja sellaisia on elämän varrella riittävästi ollutkin, mutta ajoittain en edes kaipaa lähelleni ketään. Elämäni ei ole lapsetonta koska minulla on erittäin läheiset välit sisarusteni lapsiin ja nyt jo heidänkin lapsiinsa. Annetaan jokaiselle rauha elää sellaista elämää mitä he itse haluavat elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole löytänyt itselleni sopivaa kumppania. Seurustelin koko nuoruuden, suhde johti eroon. Sen jälkeen on ollut lupaavia tapailukumppaneita ja ei niin lupaavia. Ihan rehellisesti sanottuna olen erilainen kuin valtaosa, ajatuksmaailmaltani ja toimintatavoiltani. Harvoin kohtaa samankaltaista ihmistä jonka kanssa on kemiaa. Mutta toivoa en menetä, tulee kun on tullakseen ja katson hiljalleen. Tiedän mitä haluan, enkä halua tyytyä vähempään. Jos jään yksin, ei sekään ole ongelma. Minulla on läheisiä ihmissuhteita elämässäni.

Kaikki ne miljoonat ihmiset, maailmassa jopa miljardit. Mutta sinä olet special snowflake. 

Mielenkiintoista.

En nosta itseäni jalustalle. Tämä on myös osoittautunut ongelmaksi, todella ja välillä olen toivonut että olisin erilainen. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan sitä että olen omanlainen. Vähän ironista että maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta tosiasiassa mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä aidosti on aika rajalliset. Suomessa asuessa ihmisiä tapaa usein vain ohimennen työssä, koulussa tai arjen tilanteissa, eikä kaikista kohtaamisista synny mitään syvempää yhteyttä. Eli vaikka ihmisiä on paljon, oikean kumppanin löytäminen vaatii sitä että sattuu kohtaamaan juuri sen oikean, eikä niistä miljardeista ole suoraan apua, jos ei ole kohtaamisia.

Juuri sitä "oikeaa" ei ole olemassakaan. Kukaan ei ole toiselle se oikea. Parisuhde vastii valtavasti töitä ja nöyryyttä siinä ei arvostuspisteitä jaeta vaan rakkaus vasta alkaa silloin kun ei halua. Tästä kun pääsee yli niin saattaa kokea myös sen tunteen että olen onnellinen. Nämä jotka etsivät oikeaa js luulevat että oikean kanssa suhde on jotenkin helppo eivät ikinä löydä haluamaansa yksikään intiimi ihmussuhde ei ole helppo. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät tee aloitteita. Minulle ainakaan.

Oletko siis missä naisille tarjolla aloitteiden tekemistä varten? Huudahdus "Täällä on vapaa kassa" ei edelleenkään ole merkkinä paikasta jossa naiset tekisivät aloitteita.

Lyhyt, köyhä, pienikullinen, pulska, kalju.

Ei ole tullut vastaan kuin kuraa, ja sitä

En ole enää valmis ottamaan vastaan. Toiveissa olisi parisuhde, mutta taitaa jäädä haaveeksi.

Traumataustaa. Olisin kyllä kelvannut kumppaniksi, mutta rikkonainen sisin sai minut oma-aloitteisesti perääntymään. 

Savutan kuin korsteeni ja minulla on kasvotatuointi. Elän tuilla.