Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olet sinkku?
28.08.2025 |
Olen kerran eronnut ja se riitti. En halua kokea eroa uudelleen.
Kommentit (139)
Määrittelen itseni sinkuksi, mutta olen todella hyvässä FWB-suhteessa. En kaipaa enempää. Vientiä olisi, mutta sytyn todella harvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt itselleni sopivaa kumppania. Seurustelin koko nuoruuden, suhde johti eroon. Sen jälkeen on ollut lupaavia tapailukumppaneita ja ei niin lupaavia. Ihan rehellisesti sanottuna olen erilainen kuin valtaosa, ajatuksmaailmaltani ja toimintatavoiltani. Harvoin kohtaa samankaltaista ihmistä jonka kanssa on kemiaa. Mutta toivoa en menetä, tulee kun on tullakseen ja katson hiljalleen. Tiedän mitä haluan, enkä halua tyytyä vähempään. Jos jään yksin, ei sekään ole ongelma. Minulla on läheisiä ihmissuhteita elämässäni.
Kaikki ne miljoonat ihmiset, maailmassa jopa miljardit. Mutta sinä olet special snowflake.
Mielenkiintoista.
En nosta itseäni jalustalle. Tämä on myös osoittautunut ongelmaksi, todella ja välillä olen toivonut että olisin erilainen. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan sitä että olen omanlainen. Vähän ironista että maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta tosiasiassa mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä aidosti on aika rajalliset. Suomessa asuessa ihmisiä tapaa usein vain ohimennen työssä, koulussa tai arjen tilanteissa, eikä kaikista kohtaamisista synny mitään syvempää yhteyttä. Eli vaikka ihmisiä on paljon, oikean kumppanin löytäminen vaatii sitä että sattuu kohtaamaan juuri sen oikean, eikä niistä miljardeista ole suoraan apua, jos ei ole kohtaamisia.
Koska haluan miehen, joka on varakas, älykäs, pitkä, normaalivartaloinen, hiukset päässä ja siististi leikattu, ei pitkää partaa, ei viiksiä, hyvin koulutettu (ei humanisti), hyvässä virassa, pukeutuu siististi, osaa jutella, omaa hyvät käytöstavat, osaa korjata ja rakentaa, osaa olla välillä täysin ilman älylaitteita, hyvä seksissä, osaa olla hellä ja välillä taas spontaani, tykkää matkustaa mutta ei liikaa, ei juo, ei polta, ei käytä päihteitä, ei pieniä lapsia, ei huonoja välejä exiin, noin 50 v, tykkää veneillä, mielellään kuuluu kirkkoon, mutta ei kovin uskovainen, poliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla, luotettava, tasa-arvoinen, osaa kokota, ei katsele muita naisia näkyvästi, vapaa, ollut sinkkuna pidemmän aikaa, ei mt-ongelmia, ei rajoittavia sairauksia ja lista jatkuu ja jatkuu.
Etsin urheilullista, kaunista, älykästä, itseäni 0-20 vuotta nuorempaa naista, joka tykkää kulkea metsissä ja joka ei ole ateisti muttei uskonnollinenkaan. En ole tavannut sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni meni alkuunsa pilalle ja ihan väärille raiteille kun olin lukion viimeisellä luokalla ja siitä 22/25 veehen. Sen jälkeen on ollut muutamia avioliittokandidaatteja mutta ne eivät ole päätyneet avioliittoon. En ole rakastanut tarpeeksi enkä ole halunnut varastaa niiltä miehiltä heidän elämäänsä. Jotkut toiset naiset ovat olleet heille enemmän kuin minä.
Koska naiset sanoo ettei voi seurustella jos on edunvalvoja, vaikka ei se edunvalvoja oo sitä kieltänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole näiden kuuden vuoden aikana tavannut ihmistä, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Hyvin vaikea uskoa, että tapaisin jatkossakaan. Ja ihan hyvä niin.
Monelle miehelle mun raittius tuntuu olevan ongelma. En halua lähelleni ihmistä, joka jäkättää asiasta. Myöskään vuoroviikkoisät ei kiinnosta eikä sohvaperunat. Aika vähän siis mitään kelvollisia ehdokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt miestä, joka olisi sekä raitis että sosiaalinen. Ja noiden lisäksi vielä sinkkukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle miehelle mun raittius tuntuu olevan ongelma. En halua lähelleni ihmistä, joka jäkättää asiasta. Myöskään vuoroviikkoisät ei kiinnosta eikä sohvaperunat. Aika vähän siis mitään kelvollisia ehdokkaita.
Sama. Absolutisti en täysin ole mutta juon max 1-2 kertaa vuodessa yhden alkoholijuoman. Tämä tuntuu olevan ongelma. En tiedä mitä bilekamua miehet etsivät.
Olen kaksi kertaa eronnut;
ensimmäinen suhde oli ihana, ja siksi sen päättyminen sattui.
Toinen suhde oli taaa aivan kamala ja riitaisa, tämä paljastui naisesta vasta 4kk yhdessäolon jälkeen ja siksi sen aloittaminenkin tuntuu nyt virheeltä.
En haluaisi kokea epäonnistumista kolmatta kertaa.
Paljolti omasta tahdostani.. Olen ulkonäöltäni aika sievä ja feminiininen, mutta luonteeltani en yhtään..Musta kiinnostuvat maskuliiniset miehet, mut heistä sellaiset, jotka on sitten myös luonteeltaan jotenkin perinteisiä.En.halua suhteeseen, jossa mies luo musta jonkin ihannekuvan ja alkaa sit valittaa, etten ole sen mukainen ja yrittää kaventaa elämääni.
Tarvitsen paljon omaa aikaa, harrastukset ohittaa kodinhoidon, oon urakeskeinen ja lastenhoitovastuut kuuluu mielestäni jakaa 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt itselleni sopivaa kumppania. Seurustelin koko nuoruuden, suhde johti eroon. Sen jälkeen on ollut lupaavia tapailukumppaneita ja ei niin lupaavia. Ihan rehellisesti sanottuna olen erilainen kuin valtaosa, ajatuksmaailmaltani ja toimintatavoiltani. Harvoin kohtaa samankaltaista ihmistä jonka kanssa on kemiaa. Mutta toivoa en menetä, tulee kun on tullakseen ja katson hiljalleen. Tiedän mitä haluan, enkä halua tyytyä vähempään. Jos jään yksin, ei sekään ole ongelma. Minulla on läheisiä ihmissuhteita elämässäni.
Kaikki ne miljoonat ihmiset, maailmassa jopa miljardit. Mutta sinä olet special snowflake.
Mielenkiintoista.
En nosta itseäni jalustalle. Tämä on myös osoittautunut ongelmaksi, todella ja välillä olen toivonut että olisin erilainen. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan sitä että olen omanlainen. Vähän ironista että maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta tosiasiassa mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä aidosti on aika rajalliset. Suomessa asuessa ihmisiä tapaa usein vain ohimennen työssä, koulussa tai arjen tilanteissa, eikä kaikista kohtaamisista synny mitään syvempää yhteyttä. Eli vaikka ihmisiä on paljon, oikean kumppanin löytäminen vaatii sitä että sattuu kohtaamaan juuri sen oikean, eikä niistä miljardeista ole suoraan apua, jos ei ole kohtaamisia.
Olen 47 ja löytänyt viimeisimmän kahden vuoden aikana kaksi.ihmistä, joiden kanssa kaveruus on alkanut syventyä ystävyydeksi ja 5 uutta ihmistä, joiden kanssa voi piipahtaa kahvilla, leffassa tms. Jos elämä on vain työtä, koulua ja arkea, uusia ihmissuhteita voi olla vaikea löytää.
Pitkän parisuhteen jälkeen tapailin paria eri naista ja tajusin heidän olevan yhtä hulluja kuin ex, mutta eri tavoilla.
Helpompi elää yksin. Voi tehdä juuri niitä asoita mitä itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen rumemman puoleinen ja omituinen mies. Saan joka kerta rukkaset kun lähestyn naisia. Kuitenkin neljä kerta päässyt ensitreffeille asti, etten ehkä ihan toivoton sentään. M34
joo, se on kun alat ymmärtää itsekin että ne naiset on oikeassa, että parempi se on kaikille kun jatkaa oloaan vaan.
itellä ainakin huonot geenit ja se on luonnonvalinnan tarkoituskin että en tule valituksi. Voisin taistella vastaan, mutta se olisi kannettua vettä kaivossa. Ei jaksa, eikä kannata
Alue: Aihe vapaa
Itse haaveilen enemmän tai oikeastaan yksinomaan ihastushulluuden jälkeisestä tasaisesta yhdessäolosta ja rakkaudesta, omistautumisesta ja siitä, että saa vain olla ja elää lempi-ihmisensä kanssa. Suurin osa ihastuksista ei toki tähän päädy ja haaveeksi jää itselläkin, mutta kiva ajatus.