Väite: Fiksulle ihmiselle on aina töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla saavat.

 

Niin, mutta asiaa voi ajatella myös niin, että se älykäs ihminen ymmärtää verkostoitua ja hankkia niitä suhteita. 

 

Verkostoiduit tai et, pomon veljenpoika ajaa ohitsesi työnhaussa, oli koulutus mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on idealistinen markkinaliberalistinen kuvitelma, jolla samalla oikeutetaan yhteiskuntajärjestystä. Mutta käytännössä pressan poika palkataan, vaikka opintoja ei ole taustalla, ja kokeneemmat ja lahjakkaammat heitetään syrjään. Iso kuva suomalaisesta työelämästä on myös samanlainen. Näin ollen yhteiskuntajärjestyskin jää lopulta vaikke oikeutustaan.

Aina voi perustaa oman yrityksen ja olla oma pomonsa, jos ei ole tyytyväinen olemassa olevaan järjestelmään.

 

Mitä haluat ostaa? Ainakin 1000 uutta yrittäjää haluaa, että juuri sinä ostat heidän tuotteitaan ja palveluitaan. Älä kitsastele, vaan osta osta osta. 

"Ei-fiksut ihmiset voivat keskittyä kehittämään käytännön taitoja. "

Maksatko sinä kunnollisen hinnan näiden ei-fiksujen ihmisten käytännön töistä? Luette vaikka viisi asiaa, jotka mieluummin ostat ei-fiksulta kuin fiksulta. 

Aikamoinen vaatimus, että jokaisen pitäisi pystyä olemaan "paras alallaan".

Varsinkin kun korkea-asteen koulutuksiin saa opintotukea ja lainaa vain yhteen tutkintoon, mutta amiksia voi käydä vaikka kymmenen ja aina saa lisää tukia. Amistutkinnot vaan on aikuisilla alle kaksi vuotta kestoltaan, niin siinä vaiheessa kun valmistuu, harva on "paras alallaan".

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että on useita ammattitutkintoja ja sitten vielä se yksi korkeakoulutus. Tämän hetken eläkeläiset on työllistyneet aikanaan jopa ilman peruskoulua ja jos on vaivautunut opiskelemaan edes hiukan, on päästy töihin helposti ja kerrytetty kivasti omaisuutta ja eläkettä. Nykyään tuntuu, että mikään normaali saavutus ei tosiaan riitä, vaan oikeasti sun pitäisi olla se "paras alallaan". 

Miten tähän on tultu? Koulutus on aivan järkyttävässä inflaatiossa. Itselläni on neljä ammattia ja olen opiskellut niin yliopistossa kuin amiksissa. Täydennyskoulutustakin on ja olen aktiivinen päivittämään osaamista, mutta se ei vaan riitä..

Nosto!

Minusta on mahdollinen sellainenkin skenaario, että työnhakija on älykäs, mutta työnantaja ei huomaa sitä tai ei välitä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Fiksu on vähän epämääräinen käsite. Paremmin kuvaa ehkä sosiaalinen ja verkostoitunut. Tota kaltaistasi tyyppiä. Ei tarvii edes olla mikään ruudin keksijä kunhan vaan on innostava ja sosiaalinen. --> Antaa hyvän kuvan rekrytointikonsulteille. He hakevat usein kaltaisiaan tyyppejä tehtävään kuin tehtävään.... 

 

Kulkevat käsi kädessä. Fiksu ymmärtää, että on tärkeää olla sosiaalinen ja verkostoitua. Ja samaten se fiksu ymmärtää parantaa tarvittaessa niitä sosiaalisia taitojaan, jos niissä on parantamisen varaa.

 

Entä jos ei vain pidä verkostoitumisesta ja kokee sen liian raskaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on idealistinen markkinaliberalistinen kuvitelma, jolla samalla oikeutetaan yhteiskuntajärjestystä. Mutta käytännössä pressan poika palkataan, vaikka opintoja ei ole taustalla, ja kokeneemmat ja lahjakkaammat heitetään syrjään. Iso kuva suomalaisesta työelämästä on myös samanlainen. Näin ollen yhteiskuntajärjestyskin jää lopulta vaikke oikeutustaan.

Aina voi perustaa oman yrityksen ja olla oma pomonsa, jos ei ole tyytyväinen olemassa olevaan järjestelmään.

 

Mitä haluat ostaa? Ainakin 1000 uutta yrittäjää haluaa, että juuri sinä ostat heidän tuotteitaan ja palveluitaan. Älä kitsastele, vaan osta osta osta. 

Ole kaikin tavoin parempi kuin kilpailijasi niin ne ostaa sulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla saavat.

 

Niin, mutta asiaa voi ajatella myös niin, että se älykäs ihminen ymmärtää verkostoitua ja hankkia niitä suhteita. 

 

Verkostoiduit tai et, pomon veljenpoika ajaa ohitsesi työnhaussa, oli koulutus mikä tahansa.

Niissä firmoissa missä olen ollut töissä on ollut yleensä muutama töissä, jotka ovat olleet sukua pomolle tai jollekin toiselle työntekijälle, mutta suurin osa on kyllä päässyt töihin aivan omilla ansioillaan ja kokemuksillaan. Ei ne kaikki paikat todellakaan mene nepobabyille. Samaten kuten joku tuossa jo mainitsi aina voi myös freelanceerata tai perustaa oman yrityksen.

Ongelma on hyvien työpaikkojen jatkuva vähentyminen ja taistelun koventuminen. Samaan aikaan epäonnekkaita lyödään ja syyllistetään kuin vierasta sikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Fiksu on vähän epämääräinen käsite. Paremmin kuvaa ehkä sosiaalinen ja verkostoitunut. Tota kaltaistasi tyyppiä. Ei tarvii edes olla mikään ruudin keksijä kunhan vaan on innostava ja sosiaalinen. --> Antaa hyvän kuvan rekrytointikonsulteille. He hakevat usein kaltaisiaan tyyppejä tehtävään kuin tehtävään.... 

 

Kulkevat käsi kädessä. Fiksu ymmärtää, että on tärkeää olla sosiaalinen ja verkostoitua. Ja samaten se fiksu ymmärtää parantaa tarvittaessa niitä sosiaalisia taitojaan, jos niissä on parantamisen varaa.

 

Entä jos ei vain pidä verkostoitumisesta ja kokee sen liian raskaaksi?

Fiksu ymmärtää, että joskus on tehtävä ikäviäkin asioita jos haluaa menestyä ja ymmärtää myös itsensä kehittämisen ja mukavuusaluuelta poistumisen hyödyn.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen vaatimus, että jokaisen pitäisi pystyä olemaan "paras alallaan".

Varsinkin kun korkea-asteen koulutuksiin saa opintotukea ja lainaa vain yhteen tutkintoon, mutta amiksia voi käydä vaikka kymmenen ja aina saa lisää tukia. Amistutkinnot vaan on aikuisilla alle kaksi vuotta kestoltaan, niin siinä vaiheessa kun valmistuu, harva on "paras alallaan".

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että on useita ammattitutkintoja ja sitten vielä se yksi korkeakoulutus. Tämän hetken eläkeläiset on työllistyneet aikanaan jopa ilman peruskoulua ja jos on vaivautunut opiskelemaan edes hiukan, on päästy töihin helposti ja kerrytetty kivasti omaisuutta ja eläkettä. Nykyään tuntuu, että mikään normaali saavutus ei tosiaan riitä, vaan oikeasti sun pitäisi olla se "paras alallaan". 

Miten tähän on tultu? Koulutus on aivan järkyttävässä inflaatiossa. Itselläni on neljä ammattia ja olen opiskellut niin yliopistossa kuin

Jos on neljä ammattia niin tuskin pystyykään olemaan paras alallaan. Ehkä se juuri on sulla ongelma, että sen sijaan että syventäisit yhden alan taitoa, hankit uuden ammatin tilalle ja näin et ole ekspertti missään.

Tunnen yhden erittäin fiksun naisen, joka jäi työttömäksi. Pitää paikkansa, että fiksulle löytyy aina töitä,  niin hänellekin. Ei ole ylenkatsonut yhtään avustuskeikkaa tuttavapiirissään ja  verkostoissa, vanhoissa ja uusissa, eikä mikään työ ole hänelle liian huonoa. On hankkinut lupia tehdä eri alojen töitä ja aktiivisesti etsii niitä.  Fiksu ja oikea asenne, se kyllä ratkaisee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on aina töitä, mutta moni ei tunnista mahdollisuuksia ympärillään tai osaa tarttua niihin. Lisäksi järjestelmämme ohjaa siihen että ihminen odottaa passiivisesti että joku muu keksii hänelle tekemistä, sen sijaan että alkaisi itse tekemään jotain hyödyllistä mistä saisi elantonsa.

 

Niin no tuo on vähän niinkuin alaisuuden eli palkkatyön ensimmäinen edellytys, ettet ala sooloilemaan tai varsinkaan ajattelemaan, vaan teet mitä käsketään.

Jos osaat ajatella ja pystyt itse rakentamaan mielekkäitä asioita ja rakenteita, palkkatyö on viimeinen homma mitä kannattaa tehdä. 

Hyvät työnantajat arvostavat omatoimisuutta ja innovaatiokykyä, sillä tämä luo arvoa organisaatiolle. Huonoissa yhtiöissä taas mikromanageroidaan, mikä tukahduttaa luovuuden ja motivoi työntekijöitä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju ei ole fiksu. Fiksussa ketjussa ei oleteta, että kaikilla on samat lähtökohdat. 

Kaikilla ei ole samat lähtökohdat se on totta. Mutta kun aletaan vertailemaan suurinpiirtein samankaltaisista huonoista lähtökohdista ponnistavaa niin mikä erottaa ne huonoista oloista tulleet mutta silti menestyjät ei-menestyjistä? Kyllä se suurimmaksi osaksi on se asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen vaatimus, että jokaisen pitäisi pystyä olemaan "paras alallaan".

Varsinkin kun korkea-asteen koulutuksiin saa opintotukea ja lainaa vain yhteen tutkintoon, mutta amiksia voi käydä vaikka kymmenen ja aina saa lisää tukia. Amistutkinnot vaan on aikuisilla alle kaksi vuotta kestoltaan, niin siinä vaiheessa kun valmistuu, harva on "paras alallaan".

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että on useita ammattitutkintoja ja sitten vielä se yksi korkeakoulutus. Tämän hetken eläkeläiset on työllistyneet aikanaan jopa ilman peruskoulua ja jos on vaivautunut opiskelemaan edes hiukan, on päästy töihin helposti ja kerrytetty kivasti omaisuutta ja eläkettä. Nykyään tuntuu, että mikään normaali saavutus ei tosiaan riitä, vaan oikeasti sun pitäisi olla se "paras alallaan". 

Miten tähän on tultu? Koulutus on aivan järkyttävässä inflaatiossa. Itselläni on neljä

Miten voin syventää sen yhden alan taitoa, kun olen opiskellut sen ammatin korkea-asteella hyvin arvosanoin, ja se ei riitä nykymaailmassa yhtään mihinkään? Täydennyskoulutuksia olen korkea-asteella käynyt sen minkä olen suinkin pystynyt. Toinen, ensimmäistä ammattia tukeva tutkinto korkea-asteelta voisi ehkä auttaa, mutta siihen en saa enää tukia, kun niitä saa vain yhteen. Tupla ja triplamaistereita ja tohtoreitakin on työttöminä, mutta paremmat mahikset silti kuin tripla-amis/maisterilla (jos on hyvät puheenlahjat ja on perheetön, voi onnistua saamaan toimeentulotukea toiseen korkeakoulututkintoon. Itse en ole saanut.)

Toisen asteen tutkinnot ei työllistä, mutta olen opiskellut ihan siksi, ettei kukaan voisi syyttää, etten olisi mitään edes yrittänyt. Palkattomia harjoitteluita on takana yhteensä varmaan yli vuosi ja pätkätöitä ja yrittäjyyttäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen vaatimus, että jokaisen pitäisi pystyä olemaan "paras alallaan".

Varsinkin kun korkea-asteen koulutuksiin saa opintotukea ja lainaa vain yhteen tutkintoon, mutta amiksia voi käydä vaikka kymmenen ja aina saa lisää tukia. Amistutkinnot vaan on aikuisilla alle kaksi vuotta kestoltaan, niin siinä vaiheessa kun valmistuu, harva on "paras alallaan".

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että on useita ammattitutkintoja ja sitten vielä se yksi korkeakoulutus. Tämän hetken eläkeläiset on työllistyneet aikanaan jopa ilman peruskoulua ja jos on vaivautunut opiskelemaan edes hiukan, on päästy töihin helposti ja kerrytetty kivasti omaisuutta ja eläkettä. Nykyään tuntuu, että mikään normaali saavutus ei tosiaan riitä, vaan oikeasti sun pitäisi olla se "paras alallaan". 

Miten tähän on tultu? Koulutus on aivan järkyttävässä inflaatiossa. Itselläni on neljä

Luonnollisesti olen siis kaikin tavoin syventänyt sen korkeimman koulutuksen alan taitoja, mutta mitä ilmeisimmin en ole se "paras" ja kiitettävät arvosanat ja muutkaan tunnustukset eivät tänäpäivänä riitä. 

Joka tuutista huudetaan, että pitää vaihtaa alaa, jos on työtön korkeakoulutettu, mutta ne vaihtoehdot alanvaihtoon on amis, amis ja amis.

Amis on se mitä yhteiskunta tukee. Se ei aikuisena enää nykyään riitä, kun opiskeluajat lyhennetty alle 2 vuoteen. Aikuisten uudelleenkouluttautumiset on tosiasiassa pelkkä vitsi. Miksi korkea-asteen opintoja ei tueta, jos eka koulutus ei johda työllistymiseen, eikä yritystoimintakaan lähde etenemään?

Miksi amikseen saa tukia loputtomasti? Mikä logiikka tässä on?

Jos kuvitteellinen henkilö on valmistunut vaikkapa kuvataiteen kandidaatiksi, tai biologian maisteriksi kiitettävin arvosanoin ja valmistuessaan palkittu erityisellä arvonimellä tai muulla tunnustuksella, eikä hän pysty valmistuttuaan työllistymään ja elättämään itseään. Oletetaan nyt tässä että hän ei ole nirsoillut ja todella on aktiivinen ja parhaansa yrittänyt. 

Mitä hänen pitäisi tehdä? 

a) Kouluttautua uudelleen, vaikka ainoa opintoaste johon saa enää tukea ja lainaa on amis

b) Keskittyä ylläpitämään alkuperäistä osaamistaan vaikka työttömyys jatkuisi useita vuosia

Mielenkiintoinen seikka on myös se, miten helppoa on saada palkaton työharjoittelupaikka lähes alalta kuin alalta. Olen tehnyt useita, kuukausia kestäneitä erilaisia koulutuksiani vastaavia palkattomia harjoitteluita, mutta palkallista työtä en ole harjoittelun jälkeen saanut, kuin yhden ainoan kerran.  Jokainen yritys olisi kuitenkin ollut valmis jatkamaan palkatonta harjoittelua niin kauan, kuin vain suinkin on mahdollista. Kaikissa paikoissa olen vastoin sopimusta työskennellyt itsenäisesti ilman ohjausta suuren osan ajasta, vaikka tarkoitus olisi nimenomaan saada palkattomuuden vastineeksi ohjausta ja oppia uutta, että voisi sitten työllistyä helpommin. Monissa paikoissa kierrätetään ilmaisia harjoittelijoita. Aikuisten uudelleenkouluttautumiset pitävät huolen siitä, että ilmaistyöläisten virta on loputon. 

Oikeasti fiksun on vaikea tehdä mitä tahansa työtä, koska hän ymmärtää esimerkiksi työkkärin omavalmentajan hommien olevan enimmäkseen täysin turhaa valvonta- ja sanktiobyrokratiaa. Ainoa syy tehdä sitä on raha, motivaatio töihin on nolla. Moni oppii varmaan vihaamaan ajan myötä työtään. Tai tyrkkymyydä liittymiä, koska ne samat asiakkaat seilaavat muutaman palveluntarjoajien välillä edestakaisin. Kuin kantaisi reikäisellä sangolla kaivosta vettä. Pidemmän päälle älyttömyys alkaa väkisinkin kyrsiä. Tällaiset työt kasvavat ja tuotannolliset työt vähenevät koko ajan aivan globaalistikin.