Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isäni ei puhu koskaan normaalisti. Aina sellaista vitsin vääntämistä ja Turhapuro-tyyliä. En jaksa enää.
27.08.2025 |
Isäni on nyt kahdeksankymppinen, että on ehditty yrittää keskustella. Hän tosiaan vääntää ihan kaikesta vitsiä ja jää sitten odottamaan, että muut nauraa tai vähintään tuhahtaa huvittuneesti. Jos ei reagoi niin kuin hän haluaa, hän suuttuu ja menee murjottamaan omiin oloihinsa. Mistään oikeasta asiasta ei pysty juttelemaan, ei ole koskaan pystynyt. Olen nyt itse siinä pisteessä, että en jaksa hänen seuraansa yhtään. Eniten raivostuttaa se reaktion odottaminen, se on niin lapsellista. Nyt hänellä on jo niin paljon ikää, että ei ole enää juuri aikaa selvittää asioita tai puhua, mutta se on täysin mahdotonta. Kohtalotovereita?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen vitsiniekka työtoverina. Aluksi nauroin hänen jutuilleen ja oli hauskaa, mutta ajan kuluessa vitsit alkoivat ärsyttää, kun mistään asiasta ei voinut puhua asiallisesti. Ärsytti, ärsytti, ärsytti... kunnes räjähdin ja huusin suoraa huutoa: ole hiljaa, miksi sä et voi ikinä puhua kunnolla. Vitsit loppuivat, ja niin ystävyyskin.
Oisko siinä välissä voinut yrittää sanoa ihan asiallisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi, että isäsi voisi olla kirjolla?
Mitä väliä? Se ei tähän auta yhtään eikä ap:n lapsuudenkokemuksiin. Te "nepsylasten" vanhemmat tyrkytätte diagnoosejanne ratkaisuksi joka paikkaan, vaikka ne ei ratkaise yhtään mitään ja puolet niistä on vääriä.
Jaa miksi ei saisi kysyä tuota? Kyllä mua helpotti kun tajusin että äitini on nepsy. Moni asia sai selityksen.
(Huutista tuolle "puolet niistä on vääriä". Asian_tuntia taas asialla.)
Epänormaalista ei saa normaalia, ja päin vastoin.
Miten käyrästä voi saada suoran?
Kaipa tuo on tavallista sen ikäluokan miehille. Oma isäni on ihan samanlainen, ollut aina. Tajusin vasta aikuisena, etten ole käynyt isän kanssa yhtä ainoaa järkevää keskustelua mistään asiasta. En edes käytännöllisistä aiheista, edes auton huollosta tai pihatöistä ei voi puhua ilman, että isä aloittaa lapselliset sanaleikit, vitsit, matkimiset tai vänkää vastaan joka lauseeseen jonka sanon.
Isän suhteen olen luovuttanut, nähdään ehkä kerran vuodessa ja puhelimessa ei puhuta. Jos asiaa häntä vaivaa sen voi ilmaista muutenkin kuin nimittelemällä minua hassunhauskoilla pilkkanimillä tai uhriutumalla.
Olen sh sisätaudeilla ja potilaissa on usein tämän koulukunnan miehiä. Kohtelias olen, mutta mihinkään vääntöihin ja vänkäämisiin en lähde mukaan. Vakavista asioista pitää voida puhua asiallisesti ja jos ei voi sitten jätetään keskustelematta. En voi olla tukena, jos kommunikaatio Spede-leffojen tasolla, eikä törkeä huumori auta ketään. Nämä miehet työntävät käsittelemättömät asiat muiden kannettaviksi ja se on läheisille raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi, että isäsi voisi olla kirjolla?
Mitä väliä? Se ei tähän auta yhtään eikä ap:n lapsuudenkokemuksiin. Te "nepsylasten" vanhemmat tyrkytätte diagnoosejanne ratkaisuksi joka paikkaan, vaikka ne ei ratkaise yhtään mitään ja puolet niistä on vääriä.
Jaa miksi ei saisi kysyä tuota? Kyllä mua helpotti kun tajusin että äitini on nepsy. Moni asia sai selityksen.
(Huutista tuolle "puolet niistä on vääriä". Asian_tuntia taas asialla.)
Kysytte sitä _ihan_joka_keskustelussa! Ja kyllä, iso osa diagnooseista _on_ vääriä, koska niitä tehtaillaan nyt ihan liian helpoin perustein, kun laiskat vanhemmat tarjoaa vauvasta asti ruutuja hiljentääkseen muksunsa. Ap varmaan osaa ihan itsekin etsiä jos häntä kiinnostaa saada selitys käytökselle. Tässä hän nyt etsi vertaistukea eikä diagnooseja...
Hyi helvetti AP ja te kaikki muut korppikotkat. Miksi kiusaat isääsi, vanhaa miestä? Sinulla on sentään isä. Kiittämätön paska. Aivan keskiverto suomalainen nainen, maailman etuoikeutetuin olento, mutta ikuisesti tyytymätön kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipa tuo on tavallista sen ikäluokan miehille. Oma isäni on ihan samanlainen, ollut aina. Tajusin vasta aikuisena, etten ole käynyt isän kanssa yhtä ainoaa järkevää keskustelua mistään asiasta. En edes käytännöllisistä aiheista, edes auton huollosta tai pihatöistä ei voi puhua ilman, että isä aloittaa lapselliset sanaleikit, vitsit, matkimiset tai vänkää vastaan joka lauseeseen jonka sanon.
Isän suhteen olen luovuttanut, nähdään ehkä kerran vuodessa ja puhelimessa ei puhuta. Jos asiaa häntä vaivaa sen voi ilmaista muutenkin kuin nimittelemällä minua hassunhauskoilla pilkkanimillä tai uhriutumalla.
Olen sh sisätaudeilla ja potilaissa on usein tämän koulukunnan miehiä. Kohtelias olen, mutta mihinkään vääntöihin ja vänkäämisiin en lähde mukaan. Vakavista asioista pitää voida puhua asiallisesti ja jos ei voi sitten jätetään keskustelematta. En voi olla tukena, jos kommunikaatio Spede-leffojen tasolla, eikä törkeä huumori auta ketään. Nämä miehet työntävät käsittelemättömät asiat muiden kannettaviksi ja se on läheisille raskasta.
Siis kyllä! Vaimoparat kantaa kahden ihmisen emotionaalisen taakan sen lisäksi, että hoitaa AIVAN KAIKEN käytännöllisen saamattomien ukkojensa puolesta. Välillä ihmettelen, ettei tässä maassa tehdä enempää murhia...
Tajusin itse jossain kohtaa, että vaikka jouduin käymään isäni kanssa kalassa läpi lapsuuteni, hän ei oikeastaan ikinä opettanut edes niitä perusasioita minulle. En esimerkiksi osaisi tosta vaan lähteä verkoilla kalastamaan, vaikka olin joka viikko soutamassa ja huopaamassa (aina väärään suuntaan) ja kuuntelemassa sitä huutoa. Noinkaan perusasiasta ei osannut puhua omalle lapselleen. Välillä verkot otettiin pois järvestä - miksi? Sitten vietiin takaisin - en nähnyt oikeastaan miten kun roikuin hengen hädässä airoissa. Miksi joku on hyvä paikka? Miten kalat irrotetaan? Mitään ei opetettu. Ehkä jos olisin ollut poika. Ja tämä oli nyt vaan esimerkki, joku verkkokalastus nyt ei niin taidetta ole ettei sitä oppisi, mutta joka asiassa oli sama juttu että mitään ei puhuttu normaalisti sen vertaa että selittäisi miten tai miksi joku asia toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen vitsiniekka työtoverina. Aluksi nauroin hänen jutuilleen ja oli hauskaa, mutta ajan kuluessa vitsit alkoivat ärsyttää, kun mistään asiasta ei voinut puhua asiallisesti. Ärsytti, ärsytti, ärsytti... kunnes räjähdin ja huusin suoraa huutoa: ole hiljaa, miksi sä et voi ikinä puhua kunnolla. Vitsit loppuivat, ja niin ystävyyskin.
Ap voisi huutaa isälleen samalla tavalla. Oppisipa olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten käyrästä voi saada suoran?
Jätkän käyrän, mämmihunnulla! Omnimnom...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämäläisten kanssa on tuollaista, kaikesta pitää vääntää vitsiä.
No todellakin kysyisin, tyyliin oliko silloin 60 luvulla tuollainen puhetyyli tapana poikaporukoissa joissa liikut, kun sä aina lähestyt vitsillä joka asiaa. Ja tässä lempeä tyyli, ei v-tuilu. Miks ei vois kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva vitsailuroolin vetäminen voi olla epävarmuutta ja ahdistusta, ei uskalla olla läsnä omana itsenään.
Tai sitten kyseessä on vain iloinen luonne joka naureskelee läpi elämän. Onneksi kaikki eivät ole tosikkoja kuten AP.
Iloinen luonne ei tee muiden oloa epämukavaksi iloisella luonteellaan. Epävarma, omia tunteitaan pelkäävä mieslapsi nauttii muiden kiusaamisesta.
Monesti väkiain jotain huumoria vääntävät eivät ole iloisia luonteita - päinvastoin. Sanaväännöksillä ja hokemilla täytetään tyhjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko sun puhua hänen kanssaan mitään syvällistä? Puhu muiden kanssa ne asiat. Hörähtelet vain sopivissa kohdissa ja suodatat mauttomat jutut. En mä puhunut isäni kanssa koskaan mitään syvällisiä. Yleisiä asioita, maailman tapahtumista ja politiikasta.
Joillakin voi olla tarve tuntea oma isänsä edes jotenkin. Joku voi toivoa, että oma isä olisi jotenkin ollut itsestä kiinnostunt. Tämä tarve korostuu, jos perheessä on ollut suuresti ongelmia.
Numero 169 sisätautien sairaanhoitaja kirjoitti tosi hyvin.
Nämä miehet jättävät käsittelemättömät asiat muiden kannettaviksi, ja se on läheisille raskasta.
Itse lisään, että juuri näin ja erityisesti, jos perheessä on suuria ongelmia. Oma huumoripanssarin ja sanaväännösten suojissa elänyt isäni ei ollut härski - Luojalle kiitos siitä - mutta jätti kaiken muiden kannateltavaksi, jopa ja itse asiassa lähinnä tyttärensä kannettavaksi. Myös sen oman ilottomuutensa ja kokemuksena osattomuudesta. Hän vaati loputonta huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva vitsailuroolin vetäminen voi olla epävarmuutta ja ahdistusta, ei uskalla olla läsnä omana itsenään.
Tai sitten kyseessä on vain iloinen luonne joka naureskelee läpi elämän. Onneksi kaikki eivät ole tosikkoja kuten AP.
Iloinen luonne ei tee muiden oloa epämukavaksi iloisella luonteellaan. Epävarma, omia tunteitaan pelkäävä mieslapsi nauttii muiden kiusaamisesta.
Monesti väkiain jotain huumoria vääntävät eivät ole iloisia luonteita - päinvastoin. Sanaväännöksillä ja hokemilla täytetään tyhjyyttä.
Joo, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole millään tavalla iloista. Tähän groomaaminen härskeillä vitseillä ei ole millään tasolla hyväksytävissä.
On niin väärin, että hyväksikäyttörikokset vanhenee! Tässäkin tapauksessa vasta terapeutti huomautti, että hei, sua on hyväksikäytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin säälittää se, että isäsi kuitenkin loukkaantuu, menee makaamaan käsivarsi silmillään, kun hänen kanssaan ei naureta. Totta kai tuo on sinulle rasittavaa. Vaikea suhde kyllä, eikä ole neuvoa antaa kuin koita kestää, et voi muuttaa noin vanhaa.
Kyllähän sitä isä harmistuu kun huomaa olevansa tylyjen mulkerojen, kuten huonotapaisen takakireän ja huumorintajuttoman tyttären, seurassa. Mikä meni tyttären kasvatuksessa pieleen että siitä tuoli tuollainen?
Isyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommunikaatio ja vuorovaikutusongelmiin tarvitaan aina vähintään KAKSI ihmistä. Tämä olisi aloittajankin hyvä sisäistää.
Tuo nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa. :DD Tajuat kun mietit hetkeäkään jotain vaikeaa ihmistä.
Luultavasti käyttäytyy hetken aikaa persoonallisuushäiriöinenkin hyvin, jos haulikolla uhataan. Pahimmat eivät sittenkään.
Alue: Aihe vapaa
Mitä väliä? Se ei tähän auta yhtään eikä ap:n lapsuudenkokemuksiin. Te "nepsylasten" vanhemmat tyrkytätte diagnoosejanne ratkaisuksi joka paikkaan, vaikka ne ei ratkaise yhtään mitään ja puolet niistä on vääriä.