Lue keskustelun säännöt.
Isäni ei puhu koskaan normaalisti. Aina sellaista vitsin vääntämistä ja Turhapuro-tyyliä. En jaksa enää.
27.08.2025 |
Isäni on nyt kahdeksankymppinen, että on ehditty yrittää keskustella. Hän tosiaan vääntää ihan kaikesta vitsiä ja jää sitten odottamaan, että muut nauraa tai vähintään tuhahtaa huvittuneesti. Jos ei reagoi niin kuin hän haluaa, hän suuttuu ja menee murjottamaan omiin oloihinsa. Mistään oikeasta asiasta ei pysty juttelemaan, ei ole koskaan pystynyt. Olen nyt itse siinä pisteessä, että en jaksa hänen seuraansa yhtään. Eniten raivostuttaa se reaktion odottaminen, se on niin lapsellista. Nyt hänellä on jo niin paljon ikää, että ei ole enää juuri aikaa selvittää asioita tai puhua, mutta se on täysin mahdotonta. Kohtalotovereita?
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi meni hänen kanssaan naimisiin?
Hauskat huumorimiehet ovat aina suosittuja. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo saanut. Aina vika muissa jos yrittää puhua asiasta. Välit meni jo ennen eläkeikää.
Kiitos että vastasit! Tämä tuntuu niin typerältä ongelmalta, enkä ole kuullut että kukaan olisi puhunut tällaisesta. Kiva kuulla että on kohtalotovereita. Oman isän kanssa haluaisi puhua vaikka mistä, mutta ihan kuin olisi aina seinä vastassa. Mitään mitä sanon, hän ei ota vakavasti. Se on todella turhauttavaa ja loukkaavaa. Tulee olo, että minulla ei ole mitään väliä, kaikki vaan vedetään vitsiksi.
ap
Kuulostaa siltä, että isä ei aio puhua sinun kanssasi asioista. Nyt eikä koskaan. Jossain vaiheessa voit lakata odottamasta, oman itsesi takia.
Miksei isän ystävyys riitä? Sellaisena höpisijänä. Miksi siinä pitäisi pelata mitään roolia lapsi-vanhempi tai bff?
Ihan käytännön asiat on sovittava omien vanhempien kanssa. Minkälaista hoivaa he haluaa, miten hoidetaan pankkiasiat kun ei enää niitä kykene itse hoitamaan, entä perintö, onko taloa jota pitäisi pitää yllä kun muuttaa hoivakotiin, millaiseen haluaa, minkälaiset hautajaiset ja perinnönjaon haluaa. Ja ihan tavallisia pikkujuttuja, haluatko että kutsun naapurin Pentin käymään juttukaveriksi? Haluatko lähteä käymään sukulaisissa? Mitä ostan kaupasta?
Ja onhan tuo nyt aivan päätöntä, että ihmisen täytyy pysyä väleissä itseään ahdistelleen pervon kanssa, ja sitten täällä vaaditaan vain ymmärtämään ja paapomaan sellaista ihmistä. huh...
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi meni hänen kanssaan naimisiin?
Koska hän on niin hauska ja komea pelleilijä! Kersat vaan ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huojentavaa, että en ole ainoa jolla on näitä kokemuksia, mutta tietenkin ikävää että muillakin on. Kiitos vertaistuesta!
Mä muistan selkeästi lapsuudesta sellaisen syvän hämmennyksen tunteen, mikä aiheutti ahdistusta ja häpeää omasta tyhmyydestä, kun aikuiset jatkuvasti laukoi sellaisia juttuja mitä en ymmärtänyt yhtään. Ja kun ei ymmärtänyt, niin sitten aikuiset nauroi minulle ja hävetti entistä enemmän. En ollut tehnyt mitään, mutta jouduin silti jatkuvasti häpeämään itseäni. Musta tulikin tosi arka ja ujo ja pelkäsin ihmisiä.
Kun muutin pois kotoa, elämä muuttui aivan täysin ja pelkästään parempaan suuntaan. Ihan kuin olisi avannut oven kesäaamuna ja nähnyt valoa ja värejä ensimmäistä kertaa elämässään. Oli turvallista olla oma itsensä ja löysin sisältäni aika ekstrovertin ihmisen, mikä
Kyllä varmasti monella 40-luvulla syntyneellä on pohjimmiltaan sodan aiheuttamaa traumaa, miksi ei olisi? Isä kokenut sodan ja äiti väsynyt kun on pitänyt hoitaa sodan aikana kaikki yksin jne
Vierailija kirjoitti:
Ensin se isä oli turhapuromainen vitsailija ja nyt se jo lähenteleekin kaikkia naisia. Trollin tunnistaa siitä että tarina etenee ja kehittyy jatkuvasti.
Turhapurohan lähentelee kaikkia naisia. Eli tarina ei ole kehittynyt miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin joskus pätkän Spedestä jossain elokuvassa ja oli aika järkytys tajuta, että tuosta se isäni on kopioinut puhetyylinsä!
Onneksi vain silloin kun vitsailee. Muutoin osaa puhua normaalisti.
Mulla on hyvin elävä muistikuva kun vastaavasti käyttäytynyt isäni lähenteli äitini siskoa jossain sukujuhlissa täysin häpeämättömästi. Lopulta puristeli rinnoista, kun täti vain kohteliaasti naurahteli eikä osannut sanoa että painu helvettiin siitä.
Häpeän ja halveksin isääni suunnattomasti. En ole tekemisissä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi muuttaa ihmistä ja hänen tapaansa puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi syvällisempiä niin ota se vinkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa ihmistä ja hänen tapaansa puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi syvällisempiä niin ota se vinkkinä.
Ap ei ole missään kohtaa sanonut haluavansa muuttaa pervoisäänsä vaan lähinnä kysyi vertaistukea. Jos tuo on sun tapa antaa vertaistukea, niin taidat olla aika yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa ihmistä ja hänen tapaansa puhua. Jos hän ei halua puhua kanssasi syvällisempiä niin ota se vinkkinä.
Ap ei ole missään kohtaa sanonut haluavansa muuttaa pervoisäänsä vaan lähinnä kysyi vertaistukea. Jos tuo on sun tapa antaa vertaistukea, niin taidat olla aika yksinäinen.
En lukenut koko ketjua ja pervous ei selvinnyt aloituksesta. Sitä suuremmalla syyllä kannattaakin ehkä vähentää sitä puhumisen yrittämistä kyseisen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva vitsailuroolin vetäminen voi olla epävarmuutta ja ahdistusta, ei uskalla olla läsnä omana itsenään.
Mites sitten se, että kun yrität puhua vakavasti oikeasti asioista ja omana itsenäsi, niin muut ottavat sen vain vitsinä ja nauravat, eivätkä ota tosissaan? Naureskellaan vain, että hehheh tuo vitsiniekka, onpa hauska. Kiva siinä olla sitten kun kukaan ei edes oikeasti kuuntele. Tämä toimii näinkin päin. Jotkut puhuu kaikesta vitsaillen, vaikka kyseessä olisi vakava asia. Toiset taas ottavat vitsinä sen, kun toinen yrittää puhua vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva vitsailuroolin vetäminen voi olla epävarmuutta ja ahdistusta, ei uskalla olla läsnä omana itsenään.
Mites sitten se, että kun yrität puhua vakavasti oikeasti asioista ja omana itsenäsi, niin muut ottavat sen vain vitsinä ja nauravat, eivätkä ota tosissaan? Naureskellaan vain, että hehheh tuo vitsiniekka, onpa hauska. Kiva siinä olla sitten kun kukaan ei edes oikeasti kuuntele. Tämä toimii näinkin päin. Jotkut puhuu kaikesta vitsaillen, vaikka kyseessä olisi vakava asia. Toiset taas ottavat vitsinä sen, kun toinen yrittää puhua vakavasti.
Tossa kohtaa kyllä miettisin omaa puhetapaa. Vedätkö normaalisti kaiken sarkasmiksi tai puhutko jotenkin oudolla nuotilla?
Tämäkin vaan todistaa, että miehet ei koe tunteita ollenkaan. Oman lapsen asemaan ei pystytä sen vertaa samaistumaan, että laittaisi omat seksihalunsa syrjään edes siksi aikaa kun kommunikoi OMAN LAPSENSA KANSSA.
En usko, että mies kykenee rakastamaan edes lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että isä ei aio puhua sinun kanssasi asioista. Nyt eikä koskaan. Jossain vaiheessa voit lakata odottamasta, oman itsesi takia.
Miksei isän ystävyys riitä? Sellaisena höpisijänä. Miksi siinä pitäisi pelata mitään roolia lapsi-vanhempi tai bff?