Lue keskustelun säännöt.
Isäni ei puhu koskaan normaalisti. Aina sellaista vitsin vääntämistä ja Turhapuro-tyyliä. En jaksa enää.
27.08.2025 |
Isäni on nyt kahdeksankymppinen, että on ehditty yrittää keskustella. Hän tosiaan vääntää ihan kaikesta vitsiä ja jää sitten odottamaan, että muut nauraa tai vähintään tuhahtaa huvittuneesti. Jos ei reagoi niin kuin hän haluaa, hän suuttuu ja menee murjottamaan omiin oloihinsa. Mistään oikeasta asiasta ei pysty juttelemaan, ei ole koskaan pystynyt. Olen nyt itse siinä pisteessä, että en jaksa hänen seuraansa yhtään. Eniten raivostuttaa se reaktion odottaminen, se on niin lapsellista. Nyt hänellä on jo niin paljon ikää, että ei ole enää juuri aikaa selvittää asioita tai puhua, mutta se on täysin mahdotonta. Kohtalotovereita?
Kommentit (276)
Veljeni ei vihaa naisia, mutta aina silloin tällöin avovaimo lähtee kävelemään. Veljeni sanoo silloin "tottakai tämä on tietysti minun syytäni." Mitä ilmeisimmin se on totta tai hänen kokemuksensa. Vaikea sanoa kun en yksityiskohtia tunne. Äidin hautajaisiin hän ei tullut, koska hän ei ole väleissä muiden samaa ikäluokkaa olevien sisarusten kanssa.
Minulla on ikävä veljeäni, mutta minulla ei ole keinoja saada häneen yhteyttä. Ehkä en sitä myöskään haluaisi jos hetken muistelen millaista hänen näkemisensä on viimeksi ollut. Uskoisin, että hän hyötyisi terapiasta, mutta ylpeys lienee sen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoin lapsena ettei olisi isää
Sama tai sitten elin fantasiassa että "oikea" Isä tulee ja pelastaa mut, vie oikeaan kotiin, monesti putosin maan pinnalle kun tajusin, niin toi on mun oikea isä koska näytän häneltä ja ihmiset sanoi et ootpas isäs näköinen, vielä 19 ikävuoteen saakka etsin miehiä joilla olisi ollut samat kasvonpiirteet kuin mulla ja jopa ekassa työpaikassa, myymäläpäälliköstä ajattelin että toi voisi olla mun oikea isä koska samanlainen nenä/samanväriset silmät.
Isäni sai aivoverenvuodon ja toivoin että olisi jäänyt sille tielle mutta selvis jo toisesta sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoin lapsena ettei olisi isää
Sama tai sitten elin fantasiassa että "oikea" Isä tulee ja pelastaa mut, vie oikeaan kotiin, monesti putosin maan pinnalle kun tajusin, niin toi on mun oikea isä koska näytän häneltä ja ihmiset sanoi et ootpas isäs näköinen, vielä 19 ikävuoteen saakka etsin miehiä joilla olisi ollut samat kasvonpiirteet kuin mulla ja jopa ekassa työpaikassa, myymäläpäälliköstä ajattelin että toi voisi olla mun oikea isä koska samanlainen nenä/samanväriset silmät.
Isäni sai aivoverenvuodon ja toivoin että olisi jäänyt sille tielle mutta selvis jo toisesta sellaisesta.
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta pitää ketään isänä. Jos helpottaa omaa oloa ajatella että ei ole isää niin se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Ensin se isä oli turhapuromainen vitsailija ja nyt se jo lähenteleekin kaikkia naisia. Trollin tunnistaa siitä että tarina etenee ja kehittyy jatkuvasti.
Kyllähän Turhapuro naisille vitsaili ja näitä lähenteli. Ehkä et ole katsonut yhtään Turhapuro- elokuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoin lapsena ettei olisi isää
Sama tai sitten elin fantasiassa että "oikea" Isä tulee ja pelastaa mut, vie oikeaan kotiin, monesti putosin maan pinnalle kun tajusin, niin toi on mun oikea isä koska näytän häneltä ja ihmiset sanoi et ootpas isäs näköinen, vielä 19 ikävuoteen saakka etsin miehiä joilla olisi ollut samat kasvonpiirteet kuin mulla ja jopa ekassa työpaikassa, myymäläpäälliköstä ajattelin että toi voisi olla mun oikea isä koska samanlainen nenä/samanväriset silmät.
Isäni sai aivoverenvuodon ja toivoin että olisi jäänyt sille tielle mutta selvis jo toisesta sellaisesta.
Mä en suoraan osannut toivoa noin, mutta tuli aina tosi surullinen olo ja harmitti hirveästi, kun sanottiin että oot isän näköinen. Eniten ällötti nämä "isin tyttö" -fraasit, koska isäni oli yhtä yököttävä kuin ap:n isä. "Isin tyttö" kuulosti musta jo lapsena härskiltä ja vaaralliselta ja tunsin kuvotusta kun joku sanoi musta niin.
Joku vuosi sitten yksi ihminen sanoi, että oon ihan eri näköinen kuin isäni ja kaikki sisarukseni ja vielä keski-ikäisenäkin se tuntui tosi kivalta. Aloin salaa toivoa, että dna-testi toisi yllätyksiä. :D No ei tuonut, sukua ollaan. :|
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoin lapsena ettei olisi isää
Sama tai sitten elin fantasiassa että "oikea" Isä tulee ja pelastaa mut, vie oikeaan kotiin, monesti putosin maan pinnalle kun tajusin, niin toi on mun oikea isä koska näytän häneltä ja ihmiset sanoi et ootpas isäs näköinen, vielä 19 ikävuoteen saakka etsin miehiä joilla olisi ollut samat kasvonpiirteet kuin mulla ja jopa ekassa työpaikassa, myymäläpäälliköstä ajattelin että toi voisi olla mun oikea isä koska samanlainen nenä/samanväriset silmät.
Isäni sai aivoverenvuodon ja toivoin että olisi jäänyt sille tielle mutta selvis jo toisesta sellaisesta.
Mä en suoraan osannut toivoa noin, mutta tuli aina tosi surullinen olo ja harmitti hirveästi, kun sanottiin että oot isän näköinen. Eniten ällötti nämä "isin tyttö" -fraasi
Olisit sanonut että nyt näet kyllä väärin
Ihmiset on erilaisia. Mikset hyväksy toista sellaisena kuin hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisit sanonut että nyt näet kyllä väärin"
No onpa hyvä neuvo aikuiselle, olisit lapsena sanonut näin. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Mikset hyväksy toista sellaisena kuin hän on?
Oletko tosissasi? Mikset hyväksy lastenahdistelijaa sellaisena kuin hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olisit sanonut että nyt näet kyllä väärin"
No onpa hyvä neuvo aikuiselle, olisit lapsena sanonut näin. 🙄
Voihan sitä edelleen aikuisena sanoa eikä vaan alistua kuuntelemaan toisten tökeröitä kommentteja.
Ainahan sitä voi kertoa muille ihmisille että eihän se mun oikea isä ollutkaan. Sen jälkeen kukaan ei enää painostakaan pitämään tätä ihmistä isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoin lapsena ettei olisi isää
Sama tai sitten elin fantasiassa että "oikea" Isä tulee ja pelastaa mut, vie oikeaan kotiin, monesti putosin maan pinnalle kun tajusin, niin toi on mun oikea isä koska näytän häneltä ja ihmiset sanoi et ootpas isäs näköinen, vielä 19 ikävuoteen saakka etsin miehiä joilla olisi ollut samat kasvonpiirteet kuin mulla ja jopa ekassa työpaikassa, myymäläpäälliköstä ajattelin että toi voisi olla mun oikea isä koska samanlainen nenä/samanväriset silmät.
Isäni sai aivoverenvuodon ja toivoin että olisi jäänyt sille tielle mutta selvis jo toisesta sellaisesta.
Mä en suoraan osannut toivoa noin, mutta tuli aina tosi surullinen olo ja harmitti hirveästi, kun sanottiin että oot isän näköinen. Eniten ällötti nämä "isin tyttö" -fraasi
Joo sama, joka tilanteessa pyrki aina nolaamaan meidän lapset, verhos sen huumorin varjoon että ihmiset ei osannut epäillä mitään. Ei koskaan antanut olettaa että oltiin tärkeintä maailmassa, rakkaita, arvostettuja, teki mieli kiljua täyttä kurkkua jos joku sanoi että ootpas isäs näköinen "enkä oo"! Ihan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi meni hänen kanssaan naimisiin?
Ap:n isä on 80-vuotias, siinä ikäluokassa naisen tehtävä oli mennä naimisiin ja tehdä lapsia niin paljon kuin pystyy. Eroaminen oli syntiä ja häpeällistä.
Vierailija kirjoitti:
Isyydenhän voi myös mitätöidä
Näin siis tehtiin eräässä tapauksessa missä perheen isä surmasi vaimonsa ja lapsensa. Lapset on haudattu äidin sukunimellä.
Miten joku edes kehtaa kommentoida toiselle että oletpas isäsi näköinen? Yleensä nuo kommentit on vielä täysin vääriä, eikä henkilö edes oikeasti ole isänsä näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä muuttui, kun vaihtoi paikkakuntaa. Ventovieraat naiset eivät nauraneetkaan.
Mun kokemuksen mukaan tuon sukupolven naiset nauraa aina näille jutuille. Se on joku kollektiivinen tarve miellyttää miehiä ja pitää ne tyytyväisinä, ettei joudu itse maalitauluksi. Oma isäni on kyllä asunut monessa paikassa ja vanhat naiset ylläpitää omalla käytöksellään vanhojen miesten toksisuutta. Mihin isäsi muutti?
ap
Ehkä syynä on sukupolvierot. Huumori on suhteessa omaan aikaansa ja kulttuuriin. Ei sinun lapsesi naura samoille asioille kuin sinä etkä sinä samoille kuin sinun vanhempasi. Eivätkä sinun vanhempasi samoille asioille kuin omat vanhempansa.
Rehellisesti sanottuna minulla ei ole huumorintajua, eikä se ole minulle itselleni ongelma, mutta monelle muulle kyllä. He yrittävät jauhaa hauskoja juttuja, mutta kun minua ei vaan naurata, joskus tosin tunne vahingoniloa, mutta sitä ei kai lasketa huumorintajusi? Miksi näiden huumoria viljelevien on väkisin väännettävä vitsiä meille huumorintajuttomille? Emme me huumorintajuisiksi niillä vitseillä muututa. Päinvastoin sitä ärsyyntyy vaan enemmän ja sitten tilanne vaan pahenee. Itse sanon usein ihan suoraan ettei minulla sitten ole yhtään huumorintajua ja otan kaiken todesta. Olen ylpeä siitä ettei minulla ole huumorintajua, koska en jaksa sellaista turhaa läppää sitten yhtään, minulla on parempaakin tekemistä kuin pelleillä kaikesta. Varsinkin nuo rasvaiset jutut ovat ihan viimeinen asia jolle nauran ja pidän näiden juttujen kertojia heikkolahjaisina ja jonnekin kehitysasteeseen jumittuneelta ja usein myös sanon sen, mutta jostain ihme syystä he eivät osaa ottaa sitä huumorina edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisit sanonut että nyt näet kyllä väärin"
No onpa hyvä neuvo aikuiselle, olisit lapsena sanonut näin. 🙄
Voihan sitä edelleen aikuisena sanoa eikä vaan alistua kuuntelemaan toisten tökeröitä kommentteja.
"Hei, muistatko mitä sanoit mulle 40 vuotta sitten? Niin, joo, niin NÄIT KYLLÄ VÄÄRIN!!!1!!111!!!"
Mun kaverin setä on tuollainen vihainen, ärjyvä aina äreä mies, näitä riittää lisänä vihaavat ja halveksivat naisia paitsi ehkä omaa äitiään.