Missä 70-luvun kouluissa oli kaikki ääni, valo jne. erityisherkät ja nepsyt?

Erilaiset oppilaat sopeutuivat ennen muiden joukkoon kukin omalla tavallaan eikä siitä tehty ongelmaa. Jos oppilas ei kertakaikkiaan pärjännyt normaalissa luokassa hänet laitettiin apukouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta on tuossa se totuuden siemen, että nykylapset on kasvatettu niin pumpulissa, että pieninkin vastoiskäyminen ja epämukavuus tuntuu maailmanlopulta.

Ideologisista syistä kaikki toimvat keinot (kuten remmi) on kielletty. Jäljellä olevia keinoja ovat tunnepuhe ja nepsyjutut, eikä niillä käytännössä saada järjestystä ylläpidettyä.

Oletko tosiaan niin hoopo että ehdotat remmiä ratkaisuksi esim. ADHDn oireiluun? Kannattaisi ymmärtää alkeita edes sen verran että impulssikontrollin ongelmiin sellainen toimintamalli toimii lähinnä niin että vankiloissa riittää murhaajia jatkossakin!

 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta ADHDhan on luonnonlaki, siinä missä vaikka silmien värikin tai ihon atooppisuus. Toiset yrittää rakentavasti keskustella sen ominaisuuden kanssa pärjäämisestä, ja toiset yrittävät sitten vanhaan malliin piinata kyseisiä henkilöitä, tiedät kyllä itsekin kumpaan ryhmään kuulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta on tuossa se totuuden siemen, että nykylapset on kasvatettu niin pumpulissa, että pieninkin vastoiskäyminen ja epämukavuus tuntuu maailmanlopulta.

Ideologisista syistä kaikki toimvat keinot (kuten remmi) on kielletty. Jäljellä olevia keinoja ovat tunnepuhe ja nepsyjutut, eikä niillä käytännössä saada järjestystä ylläpidettyä.

Oletko tosiaan niin hoopo että ehdotat remmiä ratkaisuksi esim. ADHDn oireiluun? Kannattaisi ymmärtää alkeita edes sen verran että impulssikontrollin ongelmiin sellainen toimintamalli toimii lähinnä niin että vankiloissa riittää murhaajia jatkossakin!

 

Viideosa lapsista EI ole diagnosoituja vaan muutama prosentti. Se, että pohjois-Karjalassa on tehty (virheellisiä) diagnooseja ei ole totuus. Ihmettelen myös sitä, että mistä tämä ajatus tulee, että jos on ADHD, ei kasvateta. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyjä ja heillä jos joillakin on esimerkiksi tarkat rutiinit. Se vaan ei ulos päin välttämättä siltä näytä. Ainoastaan netistä saa lukea näitä kommentteja, mutta oikeassa elämässä en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka suhtautuvat noin. Itse sain kyllä remmiä ja tukkapöllyä, mutta ei se valitettavasti nepsyyttä pois vienyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tuottaa pettymys, mutta ADHDhan on luonnonlaki, siinä missä vaikka silmien värikin tai ihon atooppisuus. Toiset yrittää rakentavasti keskustella sen ominaisuuden kanssa pärjäämisestä, ja toiset yrittävät sitten vanhaan malliin piinata kyseisiä henkilöitä, tiedät kyllä itsekin kumpaan ryhmään kuulut.

Adhd:lla tarkoitetaan ihmisen tietynlaista käyttäytymistä johon varsinkin lapsilla tyypillisesti liittyy esimerkiksi levottomuutta ja tottelemattomuutta. Adhd ei ole luonnonlaki vaan se on täysin ihmisten päättämä asia, että minkälaista käytöstä halutaan kutsua adhd:ksi. Adhd:n diagnosointikriteereitä on lievennetty valtavasti vuosikymmenten mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Apukouluun ne pistettiin ainakin 70 luvulla.

Apukouluun menivät ne joilla oli oikeat oppimisvaikeudet mm. lievä kehitysviive.

Ei sinne menty siksi että olisi ääniyliherkkä tms. kun ei heitä oikeasti ollut silloin.

Vierailija kirjoitti:

Viideosa lapsista EI ole diagnosoituja vaan muutama prosentti. Se, että pohjois-Karjalassa on tehty (virheellisiä) diagnooseja ei ole totuus. Ihmettelen myös sitä, että mistä tämä ajatus tulee, että jos on ADHD, ei kasvateta. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyjä ja heillä jos joillakin on esimerkiksi tarkat rutiinit. Se vaan ei ulos päin välttämättä siltä näytä. Ainoastaan netistä saa lukea näitä kommentteja, mutta oikeassa elämässä en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka suhtautuvat noin. Itse sain kyllä remmiä ja tukkapöllyä, mutta ei se valitettavasti nepsyyttä pois vienyt. 

Kyse ei ole vain Pohjois-Karjalasta vaan diagnoosimäärät ovat erittäin suuria kautta maan. Toki kaikki jotka diagnoosin haluaisivat eivät vieläkään sitä saa, ja siksi monet vanhemmat joutuvat tyytymään siihen, että heidän lapsellaan on vain "adhd-piirteitä" tai "adhd-epäily".

Lukiopetus ja apukoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.

Sorry, vahinko peukutus ylöspäin.

 

 

Sen saa pois kun klikkaat uudestaan.

Alapeukutuksen saa, yläpeukutusta kai ei.

Kyllä saa pois tai vaihdettua toiseen. Kahta samansuuntaista peukkua (tai nuolta) ei samasta ip-osoitteesta voi laittaa. 

Nepsylapsia on ollut varmasti joka luokalla iät ja ajat. He eivät vain ennen saaneet tukea oppimiseen. 

Entisajan vitutus on nykyajan masennus !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tuottaa pettymys, mutta ADHDhan on luonnonlaki, siinä missä vaikka silmien värikin tai ihon atooppisuus. Toiset yrittää rakentavasti keskustella sen ominaisuuden kanssa pärjäämisestä, ja toiset yrittävät sitten vanhaan malliin piinata kyseisiä henkilöitä, tiedät kyllä itsekin kumpaan ryhmään kuulut.

Adhd:lla tarkoitetaan ihmisen tietynlaista käyttäytymistä johon varsinkin lapsilla tyypillisesti liittyy esimerkiksi levottomuutta ja tottelemattomuutta. Adhd ei ole luonnonlaki vaan se on täysin ihmisten päättämä asia, että minkälaista käytöstä halutaan kutsua adhd:ksi. Adhd:n diagnosointikriteereitä on lievennetty valtavasti vuosikymmenten mittaan.

Suurimmalla osalla lapsista esiintyy levottomuutta ja tottelemattomuutta, lapsiahan he ovat. Sinä taas et selvästikään ymmärrä eroa siitä ADHDhen, ja sen tuomiin jopa loppuelämän ongelmiin (jos jää ilman tukiverkkoja haasteineen) ja silloin se loppuelämä ei olekaan välttämättä kovin pitkä, vai sulketko silmäsi siltäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apukouluun ne pistettiin ainakin 70 luvulla.

Apukouluun menivät ne joilla oli oikeat oppimisvaikeudet mm. lievä kehitysviive.

Ei sinne menty siksi että olisi ääniyliherkkä tms. kun ei heitä oikeasti ollut silloin.

 

Ihan varmasti on ollut. Silloin niistä ei puhuttu eikä mietitty keinoja asian tueksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viideosa lapsista EI ole diagnosoituja vaan muutama prosentti. Se, että pohjois-Karjalassa on tehty (virheellisiä) diagnooseja ei ole totuus. Ihmettelen myös sitä, että mistä tämä ajatus tulee, että jos on ADHD, ei kasvateta. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyjä ja heillä jos joillakin on esimerkiksi tarkat rutiinit. Se vaan ei ulos päin välttämättä siltä näytä. Ainoastaan netistä saa lukea näitä kommentteja, mutta oikeassa elämässä en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka suhtautuvat noin. Itse sain kyllä remmiä ja tukkapöllyä, mutta ei se valitettavasti nepsyyttä pois vienyt. 

Kyse ei ole vain Pohjois-Karjalasta vaan diagnoosimäärät ovat erittäin suuria kautta maan. Toki kaikki jotka diagnoosin haluaisivat eivät vieläkään sitä saa, ja siksi monet vanhemmat joutuvat tyytymään siihen, että heidän lapsellaan on vain "adhd-piirteitä" tai "adhd-e

Laita ihmeessä linkki. Kaikilla ihmisillä on ADHD-piirteitä ja se on taas eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.

Sorry, vahinko peukutus ylöspäin.

 

 

Sen saa pois kun klikkaat uudestaan.

Alapeukutuksen saa, yläpeukutusta kai ei.

Kyllä saa pois tai vaihdettua toiseen. Kahta samansuuntaista peukkua (tai nuolta) ei samasta ip-osoitteesta voi laittaa. 

Nepsylapsia on ollut varmasti joka luokalla iät ja ajat. He eivät vain ennen saaneet tukea oppimiseen. 

Nykyään kouluissa meneekin tosi hyvin, kun kurinpito on lopetettu ja korvattu tuolla tukemisella...

Veeti-Jannica lyö opettajaa turpaan jo kolmatta kertaa samalla viikolla ja opettaja toteaa vain, että Veeti-Jannicaa täytyy tukea lisää koska hän selvästikin on nepsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tosiaan apukoulut ja tarkkikset. Kyllä minunkin luokalta yksi oppilas lähti apukouluun kesken ala-asteen. Tosin vasta vitosella, ihmeen pitkään olikin pysynyt normaaliopetuksen mukana.

Ei maaseudulla ainakaan ollut 70-luvulla mitään apukouluja tai tarkkiksia. Kaikki kävivät kansakoulua sulassa sovussa ja jatkoivat siitä joko kansalaiskouluun tai oppikouluun. Ja ryhmäkoot olivat suuria, oppikoulussakin noin 40 oppilasta per luokka. Kuri oli kova ja opettajat niin tiukkoja että kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan turhia vaikka olisi ollut kuinka rajaton.

 Mä olen tästä samaa mieltä. Kaksi nepsyä itselläni, ylä-asteaikana yksi tiukka ope, luokka istui hiljaa, teki annettuja töitä, eikä yhtään wilmaa koko yläasteaikana tältä opelta. Näiltä muilta kyllä wilma täyttyi. Yhdeltä erityisopelta piti ihan kysyä, missä ongelma kun hän ei saa nuoria tekemään mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tuottaa pettymys, mutta ADHDhan on luonnonlaki, siinä missä vaikka silmien värikin tai ihon atooppisuus. Toiset yrittää rakentavasti keskustella sen ominaisuuden kanssa pärjäämisestä, ja toiset yrittävät sitten vanhaan malliin piinata kyseisiä henkilöitä, tiedät kyllä itsekin kumpaan ryhmään kuulut.

Adhd:lla tarkoitetaan ihmisen tietynlaista käyttäytymistä johon varsinkin lapsilla tyypillisesti liittyy esimerkiksi levottomuutta ja tottelemattomuutta. Adhd ei ole luonnonlaki vaan se on täysin ihmisten päättämä asia, että minkälaista käytöstä halutaan kutsua adhd:ksi. Adhd:n diagnosointikriteereitä on lievennetty valtavasti vuosikymmenten mittaan.

Suurimmalla osalla lapsista esiintyy levottomuutta ja tottelemattomuutta, lapsiahan he ovat. Sinä taas et selvästikään ymmärrä eroa siitä ADHDhen, ja sen tuomiin jopa loppuelämän ongelmiin (jos jää ilman tukiverkkoja haasteineen) ja silloin se loppuelämä ei olekaan välttämättä kovin pitkä, vai sulketko silmäsi siltäkin?

Kun levottomuus ja tottelemattomuus on selvästi keskivertoa suurempaa niin sitä kutsutaan adhd:ksi. Mutta ei se tarkoita, että se olisi joku luonnonlaki, että näitä adhd:n leimoja pitää lapsille jakaa.

Adhd ei ole todettavissa verikokeesta, magneettikuvasta tai mistään muustakaan kuvantamismenetelmästä vaan kyse on puhtaasti siitä, että arvioidaan ihmisen käytöstä. Väärien diagnoosien osuus on valtava.

No itse ainakin istuin pitkän otsatukantakana takarivissä jyrsimässä vaatteita tai rikkomalla koulutarvikkeita kuten pistelemällä kumia lyijyllä ja kuorimassa kynästä pintaa ra puremalla sen päätä. Ja kyllä voin heti nimetä muutaman adhd tapauksen siitäkin luokasta. Sellaisia jotka riehui ja joille opettaja oli vihainen.

Olin koko koulupäivän äärimmäisen ahdistunut ja varuillani. En siis oppinut mitään ja luulin itseäni tyhmäksi. Läksyjä en olisi jaksanut oikein tehdä mutta nekin oli tehtävä siinä pelossa että joku adhd tyyppi tulee niitä katsomaan ja nostaa hirveän haloon. Myöhemmin olen oppinut nämä asiat ihan itse opettelemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viideosa lapsista EI ole diagnosoituja vaan muutama prosentti. Se, että pohjois-Karjalassa on tehty (virheellisiä) diagnooseja ei ole totuus. Ihmettelen myös sitä, että mistä tämä ajatus tulee, että jos on ADHD, ei kasvateta. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyjä ja heillä jos joillakin on esimerkiksi tarkat rutiinit. Se vaan ei ulos päin välttämättä siltä näytä. Ainoastaan netistä saa lukea näitä kommentteja, mutta oikeassa elämässä en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka suhtautuvat noin. Itse sain kyllä remmiä ja tukkapöllyä, mutta ei se valitettavasti nepsyyttä pois vienyt. 

Kyse ei ole vain Pohjois-Karjalasta vaan diagnoosimäärät ovat erittäin suuria kautta maan. Toki kaikki jotka diagnoosin haluaisivat eivät vieläkään sitä saa, ja siksi monet vanhemmat joutuvat tyytymään siihen, että heidän lapsellaan on vain "adhd-piirteitä" tai "adhd-e

Vai olisiko kuitenkin osassa kyse huoltajan "kädettömyydestä" rajoittaa käytöstä?

Vedotaan vaikeaan lapseen, omaan väsymykseen yms. Kuitenkin näkee että elämänhallinnassa puutteita js dg. on hyvä keino saada apuja, etuiksia ja selitys omalle viitsimättömyydelle?

Aina ei tietenkään näin ole!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä oli. Olen hieman nuorempi kuin 70-luvun lapsi mutta kuitenkin vietin nuoruuteni aikana jona "kenelläkään ei ollut" mitään. Muistan ihmetelleeni miten ihmiset kuulivat melussa mitään ja sain huutia siitä etten kuunnellut, mutta koska kuulin eli en ollut huonokuuloinen niin minussa ei voinut olla mitään vikaa. Aikuisena on tajuttu että minulla on ongelmia kuullun prosessoinnissa.

Ajattelin myös että kaikilla muillakin epämukavat materiaalit ja kylmän kosketus aiheuttavat sellaisia sähköiskun kaltaisia tuntemuksia kehoon. Aikuisena tajusin että ne on täysin samanlaisia kuin SSRI:n vieroitusoireet. Ajattelin lapsena että muut ei vaan valita siitä.

Ennen ei ollut kieltä ilmaista näitä asioita.

Mulla oli sama tuon kuulon kanssa. On edelleen tietysti. Minä selitän sen vain pokkana huonona kuulona enkä selittele sen tarkemmin pälleille. 

Vierailija kirjoitti:

Niitä vedettiin turpaan. Sitten ne olivat hiljaa. Oli myös tarkkis, jonne lähetettiin osa.

Ja apukoulu. Muistan ala asteella 80-luvun puolivälissä kun luokallemme siirrettiin poika joka oli jäänyt luokalle, ja kävi 2 luokan uudestaan. Oli omien sanojensa mukaan ollut myös apukoulussa. Häneltä muut kyseli uteliaina, että no, millaista siellä oli? Hän sanoi että "siellä hakattiin palikoilla päähän...ja se oli kehittävää." Ajattelin, että tässä taitaa olla kyllä varsinainen humoristi :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ette tiedä esim.nepsyistä hönkäsenpöläystä olette kovimpia arvostelemaan ja tuomaan omia ajatuksianne esille.

Te ette ymmärrä erilaisuutta, ette ole nähneet, tunteneet läheisesti muita kuin omannäköisiänne henkilöitä.

Jotkut meinaa et kyllä lapset oppii kun opetetaan.Sanotko noin esim.jalattomalle, opit kävelemään kun sua opetetaan...

Avatkaa ymmärrystänne.

On niitä nähty. Niillä oli omat luokat, mutta välitunneilla muiden porukoissa. Kävin 700 oppilaan yläastetta eikä mitään erityisempiä ongelmia ollut koko kolmen vuoden aikana. Ala-asteella (ensimmäiset neljä luokkaa kansakoulua) meitä oli 130 ja kouluna lämmintunnelmainen kyläkoulu, jossa naimisissa olleet talonmies ja keittäjä olivat turvallisia aikuisia opettajien lisäksi. 

Sääliksi käy nykylapsia. Ei ihm

Itsellä ei ole koskaan ollut vaikeuksia selviytyä työelämässä. Olen työpaikoilla aina leimatunut moniosaajaksi, joka osaa ratkoa "kaikki" ongelmat. Opin myös nopeasti ja tehokkaasi, muisti toimii todella hyvin. Viimeinen lause edellyttäen, että san oppia omalla tavallani eikä niin miten opettaja haluaa oppilaan oppivan. On yliopistotason koulutuskin ja vaurastumisen olen hankkinut sijoittamalla. 

Vaikka töissä olen se, jolta kaikki tulee hakemaan neuvoa pulmiensa kanssa ja joka hoitaa hommansa nopeimpen joukossa, niin kotona sitten kaikki tavarat on levällään ja on ihme, jos saan hoidettua ne kotityöt, jotka ajattelin hoitaa. kotona on liikaa mieleisiäni virikkeitä.  Töissä on vain työhommat ja teen mielelläni töitä.  Kotiin tullessa sitten vedän päikkärit ennenkuin aloitan kotielämän ja sen säätämisen ja toheloinnin. (sunnuntaina sain palovamman sormeen uunista)