Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä 70-luvun kouluissa oli kaikki ääni, valo jne. erityisherkät ja nepsyt?
27.08.2025 |
Itse en muista että koskaan kukaan ikätovereista olisi puhunut tuolloin että loisteputket häikäisee tai hälinä ahdistaa?
Ahdistus ja paniikkihäiriö ei kuulunut kenenkään sanavarastoon, ei aikuisten tai lasten/nuorten?
Siinä lilluttiin, luokissa oli n.32 oppilasta.
Luki-opetusta sai jos oli tarvetta, selkeästi oppimisvaikeudet lähtivät "apu-kouluun" , ja suorittivat opintonsa siellä.
Adhd oli ehkä tuolloinkin, he eivät saaneet koulussa toteuttaa itseään, kuten nyt. Silloin yksi opettajan karjahdus sai pysymään penkissä, tai käytävällä käytöstään pohtimassa...
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ajan koululaisista osa oireili, ja pahastikin. Muistan omiltakin alaluokilta lapsia, jotka saivat kauheita itkuraivokohtauksia niin että tarvittiin kaksi aikuista pitämään kiinni ja rauhoittelemaan. Sitten oli muuten vaan omalaatuisia lapsia, joille ei ollut muuta diagnoosia kuin "outo" tai "hyypiö" tai "se yks".
1970-luvulla tuollaiset siirrettiin apukouluun tai muuhun erityiskouluun. Kuri, järjestys ja rangaistukset olivat kasvatuskeinot. Luokalle jätettiin 1. luokasta lähtien. Ainakin alimmilla luokilla 1. - 3. vuosina 1970-1973 opettajille niiattiin tervehdykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-luvulla lapset ja muutkin ihmiset olivat normaaleja. Ei ollut internetin mieltä pirstovaa maailmaa, ei mamuuja, eikä muunsukupuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ajan koululaisista osa oireili, ja pahastikin. Muistan omiltakin alaluokilta lapsia, jotka saivat kauheita itkuraivokohtauksia niin että tarvittiin kaksi aikuista pitämään kiinni ja rauhoittelemaan. Sitten oli muuten vaan omalaatuisia lapsia, joille ei ollut muuta diagnoosia kuin "outo" tai "hyypiö" tai "se yks".
1970-luvulla tuollaiset siirrettiin apukouluun tai muuhun erityiskouluun. Kuri, järjestys ja rangaistukset olivat kasvatuskeinot. Luokalle jätettiin 1. luokasta lähtien. Ainakin alimmilla luokilla 1. - 3. vuosina 1970-1973 opettajille niiattiin tervehdykseksi.
Kouluissa opetettiin hyvät käytöstavat ja opettajia toteltiin ja usein myös kunnioitettiin.
Eräs tyttö ainakin lopetti peruskoulun kesken yläasteella kun ei enää kyennyt kuormitukseltaan olemaan luokassa. Sitä ennen huippuoppilas. Sen annettiin tapahtua, ei siirretty mihinkään toiseen kouluun. Suoritti joskus aikuisena oppimäärän tenttien tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tarkkisluokkalaiset elämässä sitten selvisi? Saivatko ammatit ja hyvät elämän? Vähän oma lehmä ojassa parin pienluokan oppilaan vanhempana.
Osa selvisi jotenkin mutta osa joutui laitoskierteeseen (vankila, mt), osa kuoli nuorena päihteisiin, väkivaltaan, tapaturmiin.
Silloin oli erinomainen systeemi, jossa skarpit meni lukioon, muut meni kansalaiskouluun ja ne pari erilaista meni tarkkikseen. Kaikki olivat tyytyväisiä ja itselleen tutussa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla lapset ja muutkin ihmiset olivat normaaleja. Ei ollut internetin mieltä pirstovaa maailmaa, ei mamuuja, eikä muunsukupuolisia.
Höpsis. Silloin oli ihan valtavasti laitoksia joihin vähänkin poikkeavat laitettiin. Voi toki tuntua siltä ettei hulluja, kehitysvammaisia jne. ollut koska niitä ei nähnyt kaduilla.
Tarkkikselle ( jos sellainen oli tarjolla - meillä ei) joutui pahimmat häiriköt (meillä ne oli sitten vaan tavallisissa luokissa, ja siitä me muut saimme kärsiä sen 9 vuotta).
Apukoulu oli heikkolahjaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
istuin hiljaa ja kiltisti pulpetissa ja laskin eritavoilla sekuntien kulumista. Tai vaikka sitä, että kuinka monta sekuntia vielä koulupäivän päättymiseen/välituntiin/ruokataukoon. Saastoin myös suunnitella tekosyitä, joilla saisi poistua luokasta. Tai sitten potkin hiljaa ja huomaamatta pulpetin jalkoja.
t add
Tarkkiksella, apukoulussa ja pienluokissa ne ongelmatapaukset silloin olivat.
Silloin oli tapana siivota ne pois tavallisista kouluista pois silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli kuria niin tuollaiset tekosairaudet säikähtivät ja poistuivat kehosta. Nykyään hommataan diagnoosia ja sitten p3rseillään.
Tarkkikselle laitettiin aikoinaan säilöön kaikki oikeasti sekopäät etteivät häiritse muiden opiskelua.
Mutta kuka idiootti keksi tämän, että yksi erilainen pidetään vängällä tavisten joukossa ideologisista syistä, ja antaa niiden tavisten opiskelun mennä ihan hunningolle, kunhan ideologia säilyy? Sit ruvettiin pienentämään luokkakokoja: 30- liikaa, 15- liikaa, 12- liikaa, 8- liikaa, kohta siellä luokassa on vaan se sekopää ja yksi muu oppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aivan hirveä hälyluokka 70-luvulla. Luokkakoot olivat paljon isompia kuin nykyään. Meidän luokalla oli koko peruskouluajan reippaasti yli 30 oppilasta, enimmillään 42.
Järkkyä.
Lievästi kehitysvammainen lähisukulainen suljettiin jo teininä laitokseen. Eli täysin rajoitettua elämää. Oikeastaan vasta 90-luvulla pääsi elämään normaalimpaa elämää, käymään jopa joskus jossain, sitä ennen vain laitoksessa. Vielä 60-70-luvulla kehitysvammaiset ja mielenterveyspotilaat olivat usein sekaisin samoissa laitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette tiedä esim.nepsyistä hönkäsenpöläystä olette kovimpia arvostelemaan ja tuomaan omia ajatuksianne esille.
Te ette ymmärrä erilaisuutta, ette ole nähneet, tunteneet läheisesti muita kuin omannäköisiänne henkilöitä.
Jotkut meinaa et kyllä lapset oppii kun opetetaan.Sanotko noin esim.jalattomalle, opit kävelemään kun sua opetetaan...
Avatkaa ymmärrystänne.
On niitä nähty. Niillä oli omat luokat, mutta välitunneilla muiden porukoissa. Kävin 700 oppilaan yläastetta eikä mitään erityisempiä ongelmia ollut koko kolmen vuoden aikana. Ala-asteella (ensimmäiset neljä luokkaa kansakoulua) meitä oli 130 ja kouluna lämmintunnelmainen kyläkoulu, jossa naimisissa olleet talonmies ja keittäjä olivat turvallisia aikuisia opettajien lisäksi.
Sääliksi käy nykylapsia. Ei ihme, että niitä nepsyttää, kun joutuvat pieninä elämään tällaisessa yhteiskunnassa, josta kaikki lämpö puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.
Sorry, vahinko peukutus ylöspäin.
Sen saa pois kun klikkaat uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka idiootti keksi tämän, että yksi erilainen pidetään vängällä tavisten joukossa ideologisista syistä, ja antaa niiden tavisten opiskelun mennä ihan hunningolle, kunhan ideologia säilyy? Sit ruvettiin pienentämään luokkakokoja: 30- liikaa, 15- liikaa, 12- liikaa, 8- liikaa, kohta siellä luokassa on vaan se sekopää ja yksi muu oppilas.
tavikset tuntuvat häriiintyvän ja ahdistuvan niin herkästi, että pitäisi taviksisuudestakin tehdä f-diagnoosi
Alue: Aihe vapaa
No mä olin tuolloinen lapsi, ja mulla on myöhemmin aikuisena todettu ADHD ja aistiyliherkkyyksiä. Ja kyllä minä, ja kaltaiseni, kärsittiin silloin 1970-luvulla. Siitä vaan ei voinut puhua, tuollaiset asiat pidettiin sisällä, josta ne sitten esim. itselläni purkautui kapinointioireiluna ja muun häröilynä. Tarkkailuluokallekin välillä päädyin, ja yleinen käsitys oli lähinnä että olen asennevammainen ja täytyy saada ottamaan koulu tosissaan.
Jos mietin omaa kouluaikaani, niin jälkeenpäin hyvinkin tunnistan sieltä muitakin tyyppejä, jotka erittäin todennäköisesti olivat neurokirjolaisia. Autisteja, ADHD:itä, ADDeja, erityisherkkiä. Mutta niitä pidettiin vaan vähän outoina ja usein kiusattiin. Jotkut alkoi kapinoida, jotkut sulkeutui kuoreensa, joillain tuli neuroottista oireilua kun kuormitus meni yli (mistä taas kiusattiin), jotkut ahdistui ja masentui. Itse lähinnä kapinoin ja sain salaa paniikkikohtauksia.
Ei ollut kyllä mitään hienoa tuossa ajassa, jossa neurokirjo oli jo totta, mutta sitä ei ymmärretty.