Missä 70-luvun kouluissa oli kaikki ääni, valo jne. erityisherkät ja nepsyt?
Itse en muista että koskaan kukaan ikätovereista olisi puhunut tuolloin että loisteputket häikäisee tai hälinä ahdistaa?
Ahdistus ja paniikkihäiriö ei kuulunut kenenkään sanavarastoon, ei aikuisten tai lasten/nuorten?
Siinä lilluttiin, luokissa oli n.32 oppilasta.
Luki-opetusta sai jos oli tarvetta, selkeästi oppimisvaikeudet lähtivät "apu-kouluun" , ja suorittivat opintonsa siellä.
Adhd oli ehkä tuolloinkin, he eivät saaneet koulussa toteuttaa itseään, kuten nyt. Silloin yksi opettajan karjahdus sai pysymään penkissä, tai käytävällä käytöstään pohtimassa...
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viideosa lapsista EI ole diagnosoituja vaan muutama prosentti. Se, että pohjois-Karjalassa on tehty (virheellisiä) diagnooseja ei ole totuus. Ihmettelen myös sitä, että mistä tämä ajatus tulee, että jos on ADHD, ei kasvateta. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyjä ja heillä jos joillakin on esimerkiksi tarkat rutiinit. Se vaan ei ulos päin välttämättä siltä näytä. Ainoastaan netistä saa lukea näitä kommentteja, mutta oikeassa elämässä en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka suhtautuvat noin. Itse sain kyllä remmiä ja tukkapöllyä, mutta ei se valitettavasti nepsyyttä pois vienyt.
Kyse ei ole vain Pohjois-Karjalasta vaan diagnoosimäärät ovat erittäin suuria kautta maan. Toki kaikki jotka diagnoosin haluaisivat eivät vieläkään sitä saa, ja siksi monet vanhemmat joutuvat tyytymään siihen, että heid
Itse en usko, että vääriä diagnooseja olisi niin paljon vaan nepsy saadaan spektrillä parempaan kohtaan. Ei se sitä nepsyyttä poista! Moni nainen tarvitsee lääkkeen ensimmäistä kertaa vasta vaihdevuosissa. Eikä ole tiennyt asiasta yhtään mitään sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
adhd yms. ovat muoti-ilmiöitä. Lasten äidit haluavat esittää somessa olevansa spesiaaleja, joten hommaavat diagnooseja lapsilleen
Mikähän diagnoosi tällaisille kommentoijille annetaan? Kirjainyhdistelmä IDIOOTTI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viideosa lapsista EI ole diagnosoituja vaan muutama prosentti. Se, että pohjois-Karjalassa on tehty (virheellisiä) diagnooseja ei ole totuus. Ihmettelen myös sitä, että mistä tämä ajatus tulee, että jos on ADHD, ei kasvateta. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyjä ja heillä jos joillakin on esimerkiksi tarkat rutiinit. Se vaan ei ulos päin välttämättä siltä näytä. Ainoastaan netistä saa lukea näitä kommentteja, mutta oikeassa elämässä en ole vielä koskaan törmännyt vanhempiin, jotka suhtautuvat noin. Itse sain kyllä remmiä ja tukkapöllyä, mutta ei se valitettavasti nepsyyttä pois vienyt.
Kyse ei ole vain Pohjois-Karjalasta vaan diagnoosimäärät ovat erittäin suuria kautta maan. Toki kaikki jotka diagnoosin haluaisivat eivät vieläkään sitä saa, ja siksi monet vanhemmat joutuvat tyytymään siihen, että heid
Itse dopamiinipuutteen vuoksi työkyvyttömänä olen sitä mieltä, että valvottua lääkekokeilua vaan kehiin nykyistä matalammalla kynnyksellä. Näin saadaan ehkäistyä monta moniongelmaista syntymästä. Saadaan nepsyjä kykenemään pysymään työelämässä ja elämänlaatua nostettua.
On kansantaloudellinenkin katastrofi, että huvikseen pidetään osa kansasta alentuneella toimintakyvyllä ja älykkyydellä. Lapsella se vaikuttaa koko loppuikään. Nämä ongelmat koskettavat myös fiksuja akateemisia. On dippainssejä ja muita yliopiston käyneitä, joiden kompensointikyky romahtaa jossain vaiheessa, vaikka ammattitaito on muuten korkea.
Vierailija kirjoitti:
Olin käytävässä. Tosi usein käskettynä sinne. Ei erityisemmin edistänyt oppimista kun en kuullut mitä tunnilla puhutaan.
Tarkoitus oli edistää muiden oppimista poistamalla luonnevikainen häirikkö
Niin, ADHD ja luonnevika eivät liity toisiinsa. Häiritä toki voi, mutta ei sitäkään tee toisia häiritäkseen, kuten kiusaajat.
Siellä muiden kanssa, samassa luokassa. Se oli ennen vielä niin että ihminen sopeutui eikä niin että kaikki muut sopeutui yhden oikkujen takia
Vai et välitä tukiverkkoja järjestää? Ja sitten edelleen vuonna-25 jaksetaan ihmetellä esim. ADHD-ihmisten aikaisia kuolemia ja suurta osuutta rikoksiin. No haukkumalla se tilanne kai sit paranee. Maailma ei ole vieläkään siis valmis välttämättömiin hyväksynnän polkuihin asioiden parantamiseksi näidenkin ihmisten kohdalla!
Minä taltutin Reinon, adhd, tai joku, kaadoin lumeen, uhkasin työntää lunta suuhun. Se oli kiusannut minuakin. Opettaja oli nähnyt, sanonut isälle, että tyttärenne pärjää. Sen jälkeen täytyi vain tuijottaa sitä silmiin, oli hiljaista poikaa.
Itselläni on sanoittaja päällä non stop omassa päässä.
T. AuDHD