Missä 70-luvun kouluissa oli kaikki ääni, valo jne. erityisherkät ja nepsyt?

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kuria niin tuollaiset tekosairaudet säikähtivät ja poistuivat kehosta. Nykyään hommataan diagnoosia ja sitten p3rseillään.

Tarkkikselle laitettiin aikoinaan säilöön kaikki oikeasti sekopäät etteivät häiritse muiden opiskelua. 



 

Riittääkö sinulla oikeudet muuttaa tekosairaudeksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tarkkisluokkalaiset elämässä sitten selvisi? Saivatko ammatit ja hyvät elämän? Vähän oma lehmä ojassa parin pienluokan oppilaan vanhempana.

Poikani meni kasiluokalla tarkkis eli erityisluokalle. Syynä oli levottomuus ja muiden opiskelun "häirintä" sen takia oppitunneilla.

Opettaja ehdotti tätä meille vanhemmille ja suostuimme siihen. Tämä oli hyvä ratkaisu.

Koskaan tämä ylivilkkaus ei esiintynyt mitenkään väkivaltaisena tms....Oli vaan levoton.

Nykyään tällä alta kolmekymppisellä miehellä on hyvä työ. Hyvä parisuhde ja ihana lapsi. Nykyinen miesystäväni ei meinannut millään uskoa, että poikani oli aikoinaan häirikkö ja tarkkiksella. 

Eli elämä ei tuhoudu tarkkiksella. Lapsi pääsee pienempään ryhmään ja saa omanlaisen opiskelutahdin. Kirjat pysyvät omissa pulpeteissaan, eivät"unohdu" kotiin tms. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kuria niin tuollaiset tekosairaudet säikähtivät ja poistuivat kehosta. Nykyään hommataan diagnoosia ja sitten p3rseillään.

Tarkkikselle laitettiin aikoinaan säilöön kaikki oikeasti sekopäät etteivät häiritse muiden opiskelua. 



 

Osa niistä "sekopäistä" vaan olisi voinut nykyisellä tietämyksellä saada apua, ja käydä ihan normaalin koulun kunnialla loppuun, sen sijaan että tuomittiin sekopäänä säilöön tarkkis-nimiseen "apinalaumaan". t. itse tarkkikselle päätynyt, autisti ja ADHD

Aloituksessa lueteltuja muotivillityksiä ei oltu 80 luvulla vielä edes keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuka idiootti keksi tämän, että yksi erilainen pidetään vängällä tavisten joukossa ideologisista syistä, ja antaa niiden tavisten opiskelun mennä ihan hunningolle, kunhan ideologia säilyy? Sit ruvettiin pienentämään luokkakokoja: 30- liikaa, 15- liikaa, 12- liikaa, 8- liikaa, kohta siellä luokassa on vaan se sekopää ja yksi muu oppilas.

Äläpäs muuta sano. Juuri noin se on. Ongelma olisi helppo ratkaista, mutta se käy niin paljon näiden vanhempien päälle, että juuri heidän lapsensa on se vähälahjainen, joka ei pärjää koulussa eikä yhteiskunnassa myöhemmin. 

Sitä ei voi millään myöntää, että omat geenit eivät olleetkaan erinomaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkkiksella, apukoulussa ja pienluokissa ne ongelmatapaukset silloin olivat.

Silloin oli tapana siivota ne pois tavallisista kouluista pois silmistä.

Tuntuu pahalta lukea, ongelmatapaukset, rumasti kerrottu.

 

Omissa maailmoissaan alisuoriutuen.

Pulpetin alla tai sitten nurkassa omasta halustaan piileskelemässä ainakin meidän koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa lueteltuja muotivillityksiä ei oltu 80 luvulla vielä edes keksitty.

Ei niitä tarvinnutkaan keksiä, kun ne silloinkin olivat jo, ilmeisesti jotain normoa taas harmittaa kun silloin pääsitte enemmän toisia piinaamaan erilaisuuksista, joista on jo itsessään ihan tarpeeksi vaikeutta elämänlaadullisesti ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.

Sorry, vahinko peukutus ylöspäin.

 

 

Sen saa pois kun klikkaat uudestaan.

Alapeukutuksen saa, yläpeukutusta kai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ala-asteella yli 30 oppilasta samassa luokassa. Yksi opettaja, ei yhtäkään avustajaa. Välillä oli meteliä ja sitten opettaja pisti porukan ruotuun.

Taitaa vain olla niin, että jos ihmisellä ei ole oikeita ongelmia, niin sitten niitä pitää keksiä joku muotidiagnoosi.

Joo, näinhän se on. Halusin olla muodikas ja "hankin" adhd-diagnoosin. Syön muodikkaita lääkkeitäkin, vaikka tiedän mahdolliset haittavaikutukset. 

Meillä oli ala-asteella hyvin pieni luokka. Ja erityisluokka ja avustaja. Ja opettaja sai kuria muun muassa väkivallalla. Yläasteella sitten lintsasinkin vaikka kuinka paljon. Ja 70-luvulta tiedän ihmisiä, jotka erotettiin peruskoulusta tai oppitie jäi kansakouluun. Eihän heillä toki diagnoosia ollut silloin, kuten ei ollut minullakaan vielä 90-luvulla. 

Nykyään koululuokat on pahimmillaan luokattomia eli samassa tilassa voi olla vaikka 100 oppilasta. Ei pääse enää pienluokille, saati, että olisi rahaa avustajiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta on tuossa se totuuden siemen, että nykylapset on kasvatettu niin pumpulissa, että pieninkin vastoiskäyminen ja epämukavuus tuntuu maailmanlopulta.

Ideologisista syistä kaikki toimvat keinot (kuten remmi) on kielletty. Jäljellä olevia keinoja ovat tunnepuhe ja nepsyjutut, eikä niillä käytännössä saada järjestystä ylläpidettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta on tuossa se totuuden siemen, että nykylapset on kasvatettu niin pumpulissa, että pieninkin vastoiskäyminen ja epämukavuus tuntuu maailmanlopulta.

Ideologisista syistä kaikki toimvat keinot (kuten remmi) on kielletty. Jäljellä olevia keinoja ovat tunnepuhe ja nepsyjutut, eikä niillä käytännössä saada järjestystä ylläpidettyä.

Oletko tosiaan niin hoopo että ehdotat remmiä ratkaisuksi esim. ADHDn oireiluun? Kannattaisi ymmärtää alkeita edes sen verran että impulssikontrollin ongelmiin sellainen toimintamalli toimii lähinnä niin että vankiloissa riittää murhaajia jatkossakin!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuon ajan koululaisista osa oireili, ja pahastikin. Muistan omiltakin alaluokilta lapsia, jotka saivat kauheita itkuraivokohtauksia niin että tarvittiin kaksi aikuista pitämään kiinni ja rauhoittelemaan. Sitten oli muuten vaan omalaatuisia lapsia, joille ei ollut muuta diagnoosia kuin "outo" tai "hyypiö" tai "se yks". 

Mistä se toinen aikuinen siihen ilmaantui, kun siihen aikaan ei luokassa ollut kuin yksi opettaja? Silloin komennettiin ulos luokasta ne, jotka kohtauksia saivat. Vai kävitkö sinä koulusi apukoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ette tiedä esim.nepsyistä hönkäsenpöläystä olette kovimpia arvostelemaan ja tuomaan omia ajatuksianne esille.

Te ette ymmärrä erilaisuutta, ette ole nähneet, tunteneet läheisesti muita kuin omannäköisiänne henkilöitä.

Jotkut meinaa et kyllä lapset oppii kun opetetaan.Sanotko noin esim.jalattomalle, opit kävelemään kun sua opetetaan...

Avatkaa ymmärrystänne.

On niitä nähty. Niillä oli omat luokat, mutta välitunneilla muiden porukoissa. Kävin 700 oppilaan yläastetta eikä mitään erityisempiä ongelmia ollut koko kolmen vuoden aikana. Ala-asteella (ensimmäiset neljä luokkaa kansakoulua) meitä oli 130 ja kouluna lämmintunnelmainen kyläkoulu, jossa naimisissa olleet talonmies ja keittäjä olivat turvallisia aikuisia opettajien lisäksi. 

Sääliksi käy nykylapsia. Ei ihme, että niitä nepsyttää, kun joutuvat pieninä e

Siis olet nähnyt, mutta et ole kuitenkaan nähnyt? Olen itsekin törmännyt esimerkiksi töissä kommenttiin, että "eihän sinusta näy, että sinulla on ADHD" Millä tavalla kuvittelette sen näkyvän päälle päin? Leima otsassa? Etenkin me tytöt ollaan kasvatettu siihen, että ei per"seillä. Ei me juosta pitkin luokkaa tai häiriköidä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ongelmia olisi. Päinvastoin, monella se kuormitus on niin kovaa, että se sitten näkyy kotona. Ei meillä tarkkailuluokalla ollut kuin häiriköt tai oppimisvaikeuksista kärsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuka idiootti keksi tämän, että yksi erilainen pidetään vängällä tavisten joukossa ideologisista syistä, ja antaa niiden tavisten opiskelun mennä ihan hunningolle, kunhan ideologia säilyy? Sit ruvettiin pienentämään luokkakokoja: 30- liikaa, 15- liikaa, 12- liikaa, 8- liikaa, kohta siellä luokassa on vaan se sekopää ja yksi muu oppilas.

Äläpäs muuta sano. Juuri noin se on. Ongelma olisi helppo ratkaista, mutta se käy niin paljon näiden vanhempien päälle, että juuri heidän lapsensa on se vähälahjainen, joka ei pärjää koulussa eikä yhteiskunnassa myöhemmin. 

Sitä ei voi millään myöntää, että omat geenit eivät olleetkaan erinomaisia. 

 

Vanhempien pitäisi ymmärtää, että   erityisluokkaan pääsy on etu, ei haitta. Tiedän pari sellaista. Toinen oli jo ekaluokalla ja siellä oppi lukemaan ja muita perusasioita, joita ei olisi koskaan oppinut normaaliluokassa. Toinen taas oli aistiherkkä ja keskittymiskyyvytön, mutta pikemminkin erityisen lahjakas, koska kirjoitti ylisoppilaskirjoituksissa huipputuloksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta on tuossa se totuuden siemen, että nykylapset on kasvatettu niin pumpulissa, että pieninkin vastoiskäyminen ja epämukavuus tuntuu maailmanlopulta.

Ideologisista syistä kaikki toimvat keinot (kuten remmi) on kielletty. Jäljellä olevia keinoja ovat tunnepuhe ja nepsyjutut, eikä niillä käytännössä saada järjestystä ylläpidettyä.

Oletko tosiaan niin hoopo että ehdotat remmiä ratkaisuksi esim. ADHDn oireiluun? Kannattaisi ymmärtää alkeita edes sen verran että impulssikontrollin ongelmiin sellainen toimintamalli toimii lähinnä niin että vankiloissa riittää murhaajia jatkossakin!

Homma meni entistä pahemmin pieleen siinä vaiheessa, kun kurittomista lapsista puhuminen lopetettiin ja nämä lapset nimettiin adhd-lapsiksi. Adhd-puheen tarkoitus on esittää asiat siinä valossa, että lasten huono käytös on luonnonlaki ja että lapsia ei edes voisi yrittää kasvattaa. Jo viidesosa lapsista on adhd-diagnosoituja ja sekoilu vaan jatkuu.

Olen käynyt kouluni ysärillä mutta en muista että silloin olisi ollut niin kirkkaat lamput luokassa tai täysin valkoiset seinät jotka ovat nykyään muotia. Myös mitä kauemmas mennään ajassa sitä vähemmän meluisaa kulttuuri on ollut. Täytyy vain katsoa vanhoja videoita ja leffoja kuinka paljon ja kovaa niissä puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuon ajan koululaisista osa oireili, ja pahastikin. Muistan omiltakin alaluokilta lapsia, jotka saivat kauheita itkuraivokohtauksia niin että tarvittiin kaksi aikuista pitämään kiinni ja rauhoittelemaan. Sitten oli muuten vaan omalaatuisia lapsia, joille ei ollut muuta diagnoosia kuin "outo" tai "hyypiö" tai "se yks". 

Mistä se toinen aikuinen siihen ilmaantui, kun siihen aikaan ei luokassa ollut kuin yksi opettaja? Silloin komennettiin ulos luokasta ne, jotka kohtauksia saivat. Vai kävitkö sinä koulusi apukoulussa?

Ohiksena sanon, että nykyäänhään lapsia ei saisi laittaa valvomatta pihalle luokasta. Järkevyydestä voi olla montaa mieltä. 

Täällä tuntuu menevän nyt ihmisillä sekaisin kaikki "ongelmatapaukset". On toki ymmärrettävää, että yksilöiden mukaan ei voi kaikessa mennä, mutta matalan tason tuli tulisi takuulla halvemmaksi pitkässä juoksussa. Yksi ongelma on myös se, että kaikki laitetaan samalle pienluokalle. Sitten siellä samassa tilassa on ne häiriköt ja nepsyt, jotka nimenomaan kuormittuu hälinästä entistä enemmän. 

 

Mistä se toinen aikuinen siihen ilmaantui, kun siihen aikaan ei luokassa ollut kuin yksi opettaja? Silloin komennettiin ulos luokasta ne, jotka kohtauksia saivat. Vai kävitkö sinä koulusi apukoulussa?

 

Faktaa, totta, perustelua

- Apukoulut (1980 olin valvomassa apukoulun luokassa kokeita). Pääsin ylioppilaaksi 1980 ja yliopistoon myös. Abikevään-kesän työskentelin koulusihteerinä kouluissa. Apukoulut taidettiinkin lakkauttaa tuossa paikkeilla.

- Tarkkailuluokat (Täältä tullaan elämä - elokuva 1980)