Missä 70-luvun kouluissa oli kaikki ääni, valo jne. erityisherkät ja nepsyt?

Vierailija kirjoitti:

Apukouluun ne pistettiin ainakin 70 luvulla.

Laitetttiin tarkkailuluokalle, jossa opetus oli jopa hauskaakin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Oli tosiaan apukoulut ja tarkkikset. Kyllä minunkin luokalta yksi oppilas lähti apukouluun kesken ala-asteen. Tosin vasta vitosella, ihmeen pitkään olikin pysynyt normaaliopetuksen mukana.

Ei maaseudulla ainakaan ollut 70-luvulla mitään apukouluja tai tarkkiksia. Kaikki kävivät kansakoulua sulassa sovussa ja jatkoivat siitä joko kansalaiskouluun tai oppikouluun. Ja ryhmäkoot olivat suuria, oppikoulussakin noin 40 oppilasta per luokka. Kuri oli kova ja opettajat niin tiukkoja että kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan turhia vaikka olisi ollut kuinka rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys lähti ennenvanhaan remmillä.

Ja sitten ihmetellään, miten näiden remmillä kasvatettujen lasten omilla lapsilla on niin paljon ongelmia nykyään.

minäkin olen aivan erikoisen herkkä tällaiselle typeryydelle. luonnonlakien mukaan nyhveröt olisi jo syöty. sitten joku hentomielinen keksi, että tämä on hienoa kun kakarat on kykenemättömiä yksilöitä. ja sellaisia saadaan aikaan huonolla kotikasvatuksella ja lääkityksillä.

No silloin oli apukoulut ja tarkkikset. Aika herkästi lähetettiin tavalliselta luokalta pois. Ei integroitu. 

Ala-asteen reksi Suoramalla tukisti pienesti luokkakaveriani aina tämän nähdessään esim. ruokalassa. Hyvin pienikokoista tyttöä, joka tuli alkkiskodista ja jonka asiat oli tosi huonosti. Reksi vihasi häntä ja järkkäs tarkkikselle kun kerran erehtyi syömään luokan kaapista karkkia.. 

Semmoista se oli ysärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan hömpötyksiä, pitää olla spessu ja ainutlaatuinen.

SIIS VIHAAN JA INHOAN SUA.

LOPETA.

MODE OLE YSTÄVÄLLINEN JA TEE TYÖSI, POISTA ALOITUS.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen reksi Suoramalla tukisti pienesti luokkakaveriani aina tämän nähdessään esim. ruokalassa. Hyvin pienikokoista tyttöä, joka tuli alkkiskodista ja jonka asiat oli tosi huonosti. Reksi vihasi häntä ja järkkäs tarkkikselle kun kerran erehtyi syömään luokan kaapista karkkia.. 

Semmoista se oli ysärillä. 

Ei meillä ysärillä ollut tuollaisia, vaan järkeviä aikuisia opettajina. Mutta pitivät kuria eivätkä vain lässyttäneet.

Hävisivät liimanhaisteluun, alkoholismiin ja itsemurhaan jo ala-asteen lopulla. Odoteltiin, että milloin "se yksi seko" lakkaa ilmestymästä kouluun. Kasin kesällä. Milloin "se yksi mykkä" alkaa puhua? Ei alkanut, katosi eikä siitä kuulunut enää koskaan. Nykyään kun on diagnoosit ja lääkitykset, nämä tyypit pysyvät hengissä, voivat jopa hyvin ja heistä tulee tuotteliaita yhteiskunnan jäseniäkin. 

On ollut oppilaita jotka ovat olleet hiljaisia kärsijöitä.

On ollut oppilaita jotka ovat olleet äänekkäitä, levottomia kärsijöitä.

Kovasti haukutte ja arvostelette lapsia/nuoria joilla on jotain erityisyyttä.

He ovat yleensä älykkäitä ja fiksuja, moniko teistä haukkujista on?

Mietippäs sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tosiaan apukoulut ja tarkkikset. Kyllä minunkin luokalta yksi oppilas lähti apukouluun kesken ala-asteen. Tosin vasta vitosella, ihmeen pitkään olikin pysynyt normaaliopetuksen mukana.

Ei maaseudulla ainakaan ollut 70-luvulla mitään apukouluja tai tarkkiksia. Kaikki kävivät kansakoulua sulassa sovussa ja jatkoivat siitä joko kansalaiskouluun tai oppikouluun. Ja ryhmäkoot olivat suuria, oppikoulussakin noin 40 oppilasta per luokka. Kuri oli kova ja opettajat niin tiukkoja että kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan turhia vaikka olisi ollut kuinka rajaton.

Sitten lähetettiin kaupunkiin jos maalaiskunnassa ei näitä ollut. Et sä ehkä koskaan nähnyt niitä oppilaita edes. Mutta tilastoista voi lukea että näitä oppilaita oli aika paljon 70-luvulla. Oli myös sairaalakouluja/laitoksia, eli ei ne kaikki vaikeimmat tapaukset edes asuneet kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen reksi Suoramalla tukisti pienesti luokkakaveriani aina tämän nähdessään esim. ruokalassa. Hyvin pienikokoista tyttöä, joka tuli alkkiskodista ja jonka asiat oli tosi huonosti. Reksi vihasi häntä ja järkkäs tarkkikselle kun kerran erehtyi syömään luokan kaapista karkkia.. 

Semmoista se oli ysärillä. 

Ala-asteen luokkakaverikin joutui apukouluun vain kun oli välitunneilla villimpi. Oppi kyllä kaiken nopeaa mut silti.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin osattiin hoitaa lapsia. Ei ollut sietämättömiä naisia kauhistelemassa että joku lapsi on saanut tukistuksen ja huutamassa että se on pahoinpitelyä. Nyt he saivat haluamansa, lapsille vain sanotaan "kulta, voisitko olla niin kiltti että lopettaisit", kun lapsi perseilee miten haluaa kun tietää että kukaan ei tee mitään. Häiriköivät toisiaan tunneilla niin että opetuksesta ei tule mitään ja opettajat ovat kädettömiä kun vain lässytys on sallittua.

Väärin. 70-luvulla on ollut kaikkein suurin määrä lapsia laitoksissa kotien ulkopuolella. Koulukodit ym. Te ette vaan nähneet näitä oppilaita ja siksi luulette ettei niitä ollut. 

Adhd oli varmaan ylivilkkautta ainakin kasarilla. Autismi tunnistettiin kun se oli vahvaa, tähän oli kuntoutusta myös kasarilla. Lievemmät muodot jäi tunnistamatta, olit vain outo, vetäytyvä, häirikkö tai et tullut toimeen muiden kanssa. Apukoulut ja tarkkikset muistan vaikka en 70-luvulla koulussa ollut. 

Lääkehoito on perusteltua moneen psykiatriseen tai neuropsykiatriseen sairauteen tai häiriöön mutta lääkkeetön hoito on myös tärkeää. Jos miettii niin tuohon aikaan oli selkeä päivärytmi, ulkoiltiin enemmän, yhteiskunta ei pyörinyt 24/7 eikä ollut älylaitteita. Ruoka tehtiin itse ja kyläiltiin. Aika moni näistä asioista kuuluu siihen nykypäivän "lääkkeettömään hoitoon". 

Tasoryhmät tai erityisluokat ovat mielestäni hyvä vaihtoehto. P*skat että joku integraatio toimii kannustimena, jo päiväkodissa muut lapset ja heidän vanhemmat sorsii massasta poikkeavia :(

Mitenköhän tarkkisluokkalaiset elämässä sitten selvisi? Saivatko ammatit ja hyvät elämän? Vähän oma lehmä ojassa parin pienluokan oppilaan vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

minäkin olen aivan erikoisen herkkä tällaiselle typeryydelle. luonnonlakien mukaan nyhveröt olisi jo syöty. sitten joku hentomielinen keksi, että tämä on hienoa kun kakarat on kykenemättömiä yksilöitä. ja sellaisia saadaan aikaan huonolla kotikasvatuksella ja lääkityksillä.

Vahingossa 2 yläpeukkua tuli.Piti laittaa vain peukutus alas.

Joo, älkää tosiaan unohtako koulukoteja, niissä oli paljon lapsia ja nuoria juuri 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Hävisivät liimanhaisteluun, alkoholismiin ja itsemurhaan jo ala-asteen lopulla. Odoteltiin, että milloin "se yksi seko" lakkaa ilmestymästä kouluun. Kasin kesällä. Milloin "se yksi mykkä" alkaa puhua? Ei alkanut, katosi eikä siitä kuulunut enää koskaan. Nykyään kun on diagnoosit ja lääkitykset, nämä tyypit pysyvät hengissä, voivat jopa hyvin ja heistä tulee tuotteliaita yhteiskunnan jäseniäkin. 

Samaistun, nyt lähellä keski-ikää alkaa vaikuttaa siltä että olen ADHD autismin piirteillä höystettynä. Loisteputket koulussa aamulla muistan olleen tuskallista viivästyneen unirytmin kanssa (aina univajeessa), mutta onneksi silloin oli koulussa muuten työrauha ja verkkainen tahti (yläaste nollarilla). 

Itkette toisella silmällä sitä, että lapsia ei tehdä riittävästi ja toisella sitä, että ne tehdyt yritetään väen vängällä pitää hengissä, kun nykyään osataan. Päättäkää jo. Ansaitseeko muutkin kuin kympin tytöt pysyä messissä elämässä?