Naiset, tajutkaa: mies pystyy olemaan vaikka vuosikausia naisen kanssa, josta ei ole vakavissaan

"Harva sen enempää varmaan osaa odottaakaan kuin että tehdään asiat oikein ns. normaalilla, tavallisella tasolla."

Riippuu kai mitä tämä "normaali taso" sitten on. Itse ajattelen että se on sellainen keskimääräinen jonka ajattelee sopivan aika monelle mutta se on silti persoonatonta eikä ota huomioon sen toisen persoonaa ja toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä viestissä taas näkyy tyypillisen alaluokkaisen naisen, siis av-mamman sisäinen maailma. Vain tunteilla on merkitystä, ja kaikki isotkin elämän ratkaisut tehdään pelkästään tunteen varassa. "

Miehet toki usein aidosti kuvittelevat tekevänsä päätöksiä järjellä mutta ihan tunteella iso osa miehistä silti oikeasti vetää. Sille tunteelle vain sitten keksitään rationaaliset perusteet.

 

 

Sitten samaan aikaan pettämistä perustellaan kun se on joku "biologinen vietti" jolle ei vaan mahda mitään 🤔

Minusta biologinen vietti on eri asia kuin tunne. Kun minua kakattaa, menen pöntölle. En siinä fiilistele, että voi kun ihanaa saada vääntää torttua. Aivan sama tilanne on kun spermattaa. Ei siinä tarvitse tunteilla, jos on aulis pillu tarjolla niin sinne nusaistaan. Kyse on todellakin juuri biologisesta toiminnosta, joka muuttuu sitä pakottavammaksi, mitä kauemmin sitä lykkää. 

""Toisaalta monet myös kertovat, että jotkut ovat jaksaneet yllättävän pitkäänkin esittää, tehdä kaiken ns. oikein, ja sitten kun toinen on saatu nalkkiin, ihastumaan, rakastumaan, avioliittoon, ovat nämä "unelmakumppanit" muuttuneet täysin."

Sitten kun tämä erottuaan ihmettelee kavereilleen että mitä sille minun aluksi niin ihanalle kumppanille oikein tapahtui niin kaverit sanovat miten "olihan se nyt jo heti aluksi aika kumma tyyppi, sinä et vain sitä huomannut".

Rakkaus saa ihmiset sokeiksi aika monelle asialle joka on ulkopuolisille aika selvää.

Eihän tämä ole mitenkän sukupuolittunut juttu. Itase olen nainen ja ollut kahdesti avoliitossa kymmenen vuotta suostumatta kihloihin edes. Molemmat miehet jätin uuden miehen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea uskoa, että joku mies pystyisi Oscarin arvoisesti näyttelemään rakastunutta, mutta oikeasti olisi vain tyytynyt. Kyllä sen nyt huomaa onko toisellakin aidosti tunteet pelissä suhteessa. Ehkä näissä tapauksissa myös nainen on ottanut vain sen joka nyt on sattunut osumaan kohdalle?

Höpsistä. Kun nainen on rakastunut, hän projisoi omat tunteensa mieheen, eikä edes pysähdy miettimään, mitä mies todellisuudessa tekee. Tämä on nähty niin monta kertaa, naiset pystyvät käsittämättömällä tavalla ummistamaan silmänsä vaikka kuinka vakavilta varoitusmerkeiltä kun ovat rakastuneet. 

Mitä tarkoittaa olla vakavissaan? Minun iässäni ei enää perusteta perheitä tai leikitä kotista. Hän ei rakasta minua? En ole hänelle prioriteetti, vaan lähinnä ajankulua? 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikkia etsimään sitä oikeaa ihmistä sen sijaan että on vain jonkun ihan kivan kanssa

Kuinka monta vuosikymmentä suosittelet etsimään? Koko elämän?

Kyllä se vaan niin on, että ehdottomasti paremmin toimivat sellaiset suhteet, joissa mies tyytyy kuin sellaiset, joissa nainen tyytyy. Miehillä on niin paljon enemmän kärsivällisyyttä, ja he ovat luonnostaan laiskempia, joten ei siinä jaksa stressata vaikkei kumppani se ykkösvaihtoehto olekaan. Nainen jos tyytyy, niin auttamatta alkaa pian kolkutella tylsistyminen, ja sitä ei hameväki voi kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitäisi tajuta olla lähtemättä parisuhteeseen. Ymmärrän että miehelle parisuhde tuo lisäarvoa elämään mutta naiselle se ei tuo mitään. Toivottavasti en tee koskaan niin mitään pahaa että minut tuomitaan parisuhteeseen. 

Eihän kenenkään ole pakko olla parisuhteessa. Siksi ihmettelenkin näitä kaikkia tyytyjiä ja huonoissa suhteissa olevia. Miksi tuhlata elämänsä niin, kun voisi olla sinkku tai löytää oikeasti itselleen sopivan ihmisen ja rakastua kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä ole mitenkän sukupuolittunut juttu. Itase olen nainen ja ollut kahdesti avoliitossa kymmenen vuotta suostumatta kihloihin edes. Molemmat miehet jätin uuden miehen vuoksi. 

Sama juttu, olen nainen ja kun mies alkoi ehdotella yhteenmuuttoa ja lapsien hankkimista otin jalat alle ja seuraavaa miestä kohti. Ei ollut tuo mies minulle oikea, enkö tiedä kuka on mutta mitään palloa jalkaan (=avioliitto, lapsi) en halua, jos ei tunnu juuri oikealta.

Samahan pätee kaikkiin naisiin. Miehen tarkoitus on vain täyttää naisen elämän tarkoitus, eli antaa siementä jotta nainen saa lapsia. Nainen voi rakastaa vain omia tyttäriään.

Vierailija kirjoitti:

"Netissä se totuus piilee..."

 

Anonyymina on helpompi olla rehellinen. Ns. tosielämässä tottakai kylmän viileästi valehtelevat päin naamaa saadakseen haluamansa, nämä järkiolennot.

Täällä netissähän kaikki ovat täysin totuudenmukaisia, eivätkä trollaa, puhu palturia, tai jutustele niitä näitä ajankuluksi. Eiköhän kaikki olla sitä mieltä, että tosielämässä on paremmat mahdollisuudet selvittää minkälainen ihminen on kyseessä, kun jonkun tekstiseinän perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikkia etsimään sitä oikeaa ihmistä sen sijaan että on vain jonkun ihan kivan kanssa

Kuinka monta vuosikymmentä suosittelet etsimään? Koko elämän?

Mikä ettei? Löytyy jos on löytyäkseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä viestissä taas näkyy tyypillisen alaluokkaisen naisen, siis av-mamman sisäinen maailma. Vain tunteilla on merkitystä, ja kaikki isotkin elämän ratkaisut tehdään pelkästään tunteen varassa. "

Miehet toki usein aidosti kuvittelevat tekevänsä päätöksiä järjellä mutta ihan tunteella iso osa miehistä silti oikeasti vetää. Sille tunteelle vain sitten keksitään rationaaliset perusteet.

 

 

Sitten samaan aikaan pettämistä perustellaan kun se on joku "biologinen vietti" jolle ei vaan mahda mitään 🤔

Minusta biologinen vietti on eri asia kuin tunne. Kun minua kakattaa, menen pöntölle. En siinä fiilistele, että voi kun ihanaa saada vääntää torttua. Aivan sama tilanne on kun spermattaa. Ei siinä tarvitse tunteilla, jos

Koskee siis naisiakin, sillä ei ole viettiä, joka koskee vain puolta lajia. Jotenkin silti aavistelen että alat mutista jotain jos äkkipanetuksesta kärsivä daami rapsuttaa kutkutustaan lähimmällä auliilla kullilla ihan vaan oloaan helpottaakseen, vai mitä? Eihän siinä ole tunteista kyse, mitä riehut?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 15 vuotta aviossa ja syntyi 3 lasta ja meillä oli kaikki hyvin, seksiä paljon ja yhdessäoloa paljon, monella tavalla hyvä suhde. Sit yks kaunis päivä mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti ettei ole koskaan rakastanut minua oikeasti ja on vain odottanut mun ja lasten kanssa eläessään, milloin jäsen "ihonalaisensa" tai jonkinlainen oikea toinen puoliskonsa ilmaantuu ja nyt sellainen oli sit ilmaantunut ja mies halusi eron siinä heti paikalla. Kokosi tavaransa ja muutti vielä samana iltana tämän uuden naisen luo. 

Valehteli vihkivalan ?

Mistä ap päättelit että kaikki naiset haluavat naimisiin tai lapsia? Eikö lisäksi  se ole mies joka antaa itsensä liian helposti saataville, jos suostuu olemaan suhteessa kenen tahansa kanssa vaikka ei olisi vakavissaan?

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aina niin mustavalkoista kun ei tahdo toisen sydäntä särkeä. Lopulta siinä kuitenkin niin käy ja fiilikset ovat aivan karmeat. Sitä tulee satuttaneeksi ihmistä, jolle ei edes tahtonut mitään pahaa. Vetkuttaminen ei asiaa toki yhtään parantanut. Siitä jää kuitenkin molempiin jälki. Toinen ei osaa jatkossa luottaa ja toinen miettii, onko minusta tähän vai päädynkö taas satuttamaan. Viimeksi en lähtenyt suoraan flirttiin mukaan, päässä pyörii voinko lähteä tähän vai onko se minulta taas pelkkää kusipäistä muna edellä juoksemista. Mimmi oli todella rohkea ja teki aloitteen mikä ei ikinä ole helppoa, olin lopulta kusipää ja jäädyin täysin. Sellainen tonnin seteli ilme ja kyllä hävettää. Eli ei mennyt sekään ihan niin kuin strömsössä. Olen vihanne kokolailla tehokkaasti ansainnut vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Minä olen sarjamokaaja,. sori siitä.

Tästä jäin miettimään, että oletko siis nyt naisen kanssa jonka kanssa et ole tosissaan? Miten olette päätyneet yhteen? Miksei ero ole vaihtoehto, jos kuitenkin mietit muita naisia? Voisittehan molemmat tahoillanne löytää vielä onnen.

Vierailija kirjoitti:

Aha... Oletko AP miettinyt muuta elämää kuin provojen kirjoittaminen palstalle?

Oletko miettinyt onko niitä pakko lukea?  

Vierailija kirjoitti:

No ei kai koko 2000 luvulla avioliitot ole yli 5 vuotta enää kestäneet, ihan joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Joten ei sitä tarvitse koskaan olla niin vakavissaaan ja heti jos toinen lihoo tai tekee kiukkuisias kakaroita, on helppo juosta karkuun, tuosta vain - "moro, soitellaan".

Lähipiirin 2000-luvun avioliitoista yksi on päättynyt eroon, toinen päättynyt kuolemaan ja loput kymmenen ovat tähän mennessä jatkuneet selvästi yli 5 vuotta. Eikä olla mitään uskonnollista lahkoa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 15 vuotta aviossa ja syntyi 3 lasta ja meillä oli kaikki hyvin, seksiä paljon ja yhdessäoloa paljon, monella tavalla hyvä suhde. Sit yks kaunis päivä mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti ettei ole koskaan rakastanut minua oikeasti ja on vain odottanut mun ja lasten kanssa eläessään, milloin jäsen "ihonalaisensa" tai jonkinlainen oikea toinen puoliskonsa ilmaantuu ja nyt sellainen oli sit ilmaantunut ja mies halusi eron siinä heti paikalla. Kokosi tavaransa ja muutti vielä samana iltana tämän uuden naisen luo. 

Valehteli vihkivalan ?

Ja olla ajankuluna ?  Ilkeä mies.