Anoppia hävettää että yhdestä lapsesta tulee sähköasentaja
Meidän muut lapset on mennyt lukioon ja 2/4 on jo siirtynyt korkeakouluopintoihin. Myös mieheni veljen lapset (3 kpl) ovat kaikki yliopistossa lukion jälkeen.
Anoppi ei meinannut uskoa että yksi lapsistamme meni sähköpuolelle lukion sijaan. Keskustelua käytiin yhteishakua edeltävästi siihen sävyyn, että mikä olisi hyvä lukio. Kun anoppi sai tietää, että lapsi on hakemassa ensimmäisenä vaihtoehtona sähköpuolelle, ei hän lakannut ihmettelemästä asiaa ja sättimästä meitä vanhempia. Lapsella oli ka 8,5 eli hän olisi halutessaan voinut mennä lukioon. Näen kuitenkin hänen halunsa toiminnalliseen opiskeluun ja uskon että vaihtoehto on hänelle hyvä.
Nyt anoppi on laantunut hiukan sättimisen kanssa mutta puhuu tosi ala-arvoisesti koulutuksesta (no ei kai siinä mitään pahaa ole mutta et saa sitten ylioppilasjuhlia, on se tosi sääli) Kuulin myös, että hän oli mökkinaapurilleen sanonut että tämä on nyt tällainen vuoden hullutus ja X tulee kyllä järkiinsä kun kasvaa
Harmittaa tosi pljon lapsen puolesta, joka on tosi innostunut alasta, selvitellyt jo nyt harjoittelupaikkoja ja tehnyt selkeitä suunnitelmia. Kotona olemme tuoneet esiin että tutkinto on toisen asteen tutkinto siinä kuin lukiokin ja tuemme häntä kaikin tavoin.
Mitä sanoa anopille, että oppii käyttäytymään?
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Meillä nuori valitsi aikanaan sähköpuolen ja toimi 5 vuotta asentajan hommissa, kunnes perusti oman yrityksen .Nyt hänellä on 10 työntekijän firma ja tienaa parhaiten lapsistani...(Hänkin oli ainoa katraastani joka valitsi ammattikoulun)
Muistathan aina heiluttaa tuota korttia muiden lastesi silmien edessä? "Erkilläpä on oma firma ja 10 alaista. Te muut luuserit ette tienaa puoliakaan lempilapseni tuloista."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella kätevää jos yksi lapsista olisi sähköasentaja ja toinen vaikka putkimies. Aina olisi joku jolle soittaa kun jotain menee kotona rikki tai tehdään taas jotain remonttia.
Voi että. Kannattaa ihan itse opiskella tuollainen ammatti, eikä tehtailla lapsia sitä varten.
Kuten sanoin, kukaan lapsistani ei ole sähkömies. Enkä niitä ole sen takia tehnyt. Sanoin vain että olisi kätevää jos olisi.
Nyt sitä pipoa vähän löysemmälle siellä. Tai sitten toivotaan että joku lapsistasi on psykologi.
On paljon nuoria, jotka ei lähde opiskelemaan paljon mitään, mikään ei kiinnosta, jatkuvasti vaihdetaan opiskelupaikkaa ja lopulta jäädään vain maleksimaan ja kyyrimään läppärin edessä ja pelikoneilla. Nukutaan päivät ja yöt valvotaan.
Sitten ahdistutaan niin valtavasti kun ei ole niitä onnistumisen kokemuksia eikä mitään ja vedetään kaljaa ja siideriä ja hyvässä lykyssä huumeita.
Teillä on ollut onnea kun lapsilla on päämääriä ja tavoitteita ja halu tehdä töitä. Sähköasentaja on itse asiassa kuin duunarien aatelia, erittäin tärkeitä ammattimiehiä, joilta ei työt lopu. Ja ansaitsevat hyvin.
Anoppi on vain tyhmä ja haluaisi leuhkia lastenlastensa titteleillä. Olkaa kuin ette kuulisikaan. Iloitkaa lapsistanne.
Poikani on sähköasentaja ja olen ylpeä hänestä. Ikää on pian 24-v ja hän muutti juuri omistamaansa rivitaloasuntoon. Sanoisin, että tulot ovat kohdillaan. Hän opiskelee myös työn ohella insinööriksi.
Sanoisin anopille, että jos tuo puhe ja aliarviointi ei lopu, niin sitten hänen täytyy olla muiden ihmisten kanssa. Minun lapseni saa valita ammattinsa kuten itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, voisiko poikasi ajatella yo ja amiksen yhteistutkintoa?
Miksi? Mummelin mieliksi?
Kyllä se lukio kannattaa käydä ihan yleissivistyksen takia.
Ammattiopinnot voi suorittaa sen jälkeen.
Meidän poika kävi lukion, kirjoitti eximian paperit ja opiskeli puutarhuriksi. Lukion kemiasta ja biologiasta on ollut kuulemma kovasti hyötyä ammatissa.
Lisäksi poika sanoo, että lukio-opinnot kehittivät keskittymiskykyä, tsemppaamista ja venymistä ja ennen kaikkea keräämään ja analysoimaan tietoa. Varmasti tarpeellinen kyky ammatissa kuin ammatissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsesi valmistuu hän joutuu hoitamaan koko suvun sähköasennukset ja korjaukset ja kukaan ei ole halukas maksamaan mitään.
Ei joudu. Pitää vaan olla tiukkana alusta asti, että ilmaiseksi ei tee mitään. Rajat on hyvä vetää.
Sähkäreillä on hyvä palkka ja opintoja voi jatkaa korkeakoulussa jos haluaa. Valmistuneelle voi pitää juhlat. Siis mikä ongelma?
Motivaatio on tärkeä tekijä oppimisen kannalta. Onko mummeli miettinyt sitä?
Sano anopille että sähköasentajille riittää aina töitä ja saa huomattavasti parempaa palkkaa kuin työtön akateeminen. Ammattiin opiskelevan ei välttämättä tarvitse ottaa edes opintolainaa ja hän pääsee myös nopeammin hyvään palkkaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
On se sähköasentaja ihan hyvä ammatti.
Tuollaisia anoppeja sen sijaan ei ole olemassakaan.
( ....tai ei ainakaan muualla ,kuin näissä Vauvapalstan provoilijoiden jutuissa...)
Onneksesi olet saanut kivan anopin. :)
Omani on sellainen rouva suorasuu, että ohjeistin täysi-ikäisen (20 v) lapseni miettimään sopivan vastauksen kysymykseen lapsen yksityisasioista. Oli tiedossa, että kysymys (paheksuva sellainen) oli tulossa. Anoppini oli sen jo minulle esittänyt, eikä minulta saanut vastakaikua aiheettomalle paheksunnalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella kätevää jos yksi lapsista olisi sähköasentaja ja toinen vaikka putkimies. Aina olisi joku jolle soittaa kun jotain menee kotona rikki tai tehdään taas jotain remonttia.
Voi että. Kannattaa ihan itse opiskella tuollainen ammatti, eikä tehtailla lapsia sitä varten.
Kuten sanoin, kukaan lapsistani ei ole sähkömies. Enkä niitä ole sen takia tehnyt. Sanoin vain että olisi kätevää jos olisi.
Miksi olisi kätevää? Voihan olla, ettei hän tekisi sinulle yhtäkään sähköhommaa. Ethän nyt kuitenkaan myönnä, että pakottaisit.
Vierailija kirjoitti:
Poikani on sähköasentaja ja olen ylpeä hänestä. Ikää on pian 24-v ja hän muutti juuri omistamaansa rivitaloasuntoon. Sanoisin, että tulot ovat kohdillaan. Hän opiskelee myös työn ohella insinööriksi.
Mitä ylpeilyn aihetta noissa on? Eikö sinulla itselläsi ole rivitaloasuntoa, niin joudut elämään poikasi kautta?
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan täysjärkinen mene sähköasentajaksi 8,5 keskiarvolla. Kyllä routa kotiin ajaa,jos oikeasti on arvosanat ansainnut.
Miks ei muka! EI kai kaikkien ole pakko mennä lukioon KUN EI HALUA!
itekki menin aikoinaan amikseen ja jatkoin sitte myöhemmin, oli hinku töihin kova! OMAA RAHAA!
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan täysjärkinen mene sähköasentajaksi 8,5 keskiarvolla. Kyllä routa kotiin ajaa,jos oikeasti on arvosanat ansainnut.
No aina joku menee. Hyvin usein käy niin että kun on muutama vuosi katseltu sitä duunarin arkea niin sitten haetaan opiskelemaan saman alan insinööriksi. Onneksi se on nykyään mahdollista helposti myös amispohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella kätevää jos yksi lapsista olisi sähköasentaja ja toinen vaikka putkimies. Aina olisi joku jolle soittaa kun jotain menee kotona rikki tai tehdään taas jotain remonttia.
Voi että. Kannattaa ihan itse opiskella tuollainen ammatti, eikä tehtailla lapsia sitä varten.
Kuten sanoin, kukaan lapsistani ei ole sähkömies. Enkä niitä ole sen takia tehnyt. Sanoin vain että olisi kätevää jos olisi.
Miksi olisi kätevää? Voihan olla, ettei hän tekisi sinulle yhtäkään sähköhommaa. Ethän nyt kuitenkaan myönnä, että pakottaisit.
Ainakin osaisi neuvoa. Ja jos ei haluaisi minua koskaan mitenkään auttaa niin ihan sama mikä ammatti silloin on. Suhtemme ei olisi silloin kunnossa ja se on paljon isompi asia kuin mikään ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on anopin hieno oma ammatti?
Hänen ammattinsa on varmaan ylioppilas :-)
Itse ylioppilaana arvostan jopa enemmän näitä, jotka hallitsevat käsityöt. Mikään ei ole hienompaa kuin sähkömies, joka osaa laittaa talon sähköt kuntoon. Harvemmin ylioppilas ja yliopiston feministiopinnot käynyt osaa tehdä yhtään mitään käytännön töitä.
Asiat voisivat olla huonomminkin. Hänestä voisi tulla varastomies.
Sano vaikka, että kirjoitit vauvapalstalle tällaisen RAIVOSYÖTIN!
Ei kukaan täysjärkinen mene sähköasentajaksi 8,5 keskiarvolla. Kyllä routa kotiin ajaa,jos oikeasti on arvosanat ansainnut.