Anoppia hävettää että yhdestä lapsesta tulee sähköasentaja
Meidän muut lapset on mennyt lukioon ja 2/4 on jo siirtynyt korkeakouluopintoihin. Myös mieheni veljen lapset (3 kpl) ovat kaikki yliopistossa lukion jälkeen.
Anoppi ei meinannut uskoa että yksi lapsistamme meni sähköpuolelle lukion sijaan. Keskustelua käytiin yhteishakua edeltävästi siihen sävyyn, että mikä olisi hyvä lukio. Kun anoppi sai tietää, että lapsi on hakemassa ensimmäisenä vaihtoehtona sähköpuolelle, ei hän lakannut ihmettelemästä asiaa ja sättimästä meitä vanhempia. Lapsella oli ka 8,5 eli hän olisi halutessaan voinut mennä lukioon. Näen kuitenkin hänen halunsa toiminnalliseen opiskeluun ja uskon että vaihtoehto on hänelle hyvä.
Nyt anoppi on laantunut hiukan sättimisen kanssa mutta puhuu tosi ala-arvoisesti koulutuksesta (no ei kai siinä mitään pahaa ole mutta et saa sitten ylioppilasjuhlia, on se tosi sääli) Kuulin myös, että hän oli mökkinaapurilleen sanonut että tämä on nyt tällainen vuoden hullutus ja X tulee kyllä järkiinsä kun kasvaa
Harmittaa tosi pljon lapsen puolesta, joka on tosi innostunut alasta, selvitellyt jo nyt harjoittelupaikkoja ja tehnyt selkeitä suunnitelmia. Kotona olemme tuoneet esiin että tutkinto on toisen asteen tutkinto siinä kuin lukiokin ja tuemme häntä kaikin tavoin.
Mitä sanoa anopille, että oppii käyttäytymään?
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallista työtä ne yliopistokoulutetutkin tekevät. Heillä on vain laajempi ymmärrys alastaan, ei siis pelkästään se, miten ne sähköt asennetaan.
Monet yliopistokoulutetutkin tekevät töitä käsillään ja ovat käytännönläheisiä, ei yliopistokoulutus tarkoita sitä että pitää istua jossain kirjastossa.
Kun sinulla tulee kodissasi joku akuutti ongelma sähköjen kanssa niin, että ei korjaannu omin voimin, kutsutko sähköasentajan vai diplomi-insinöörin apuun? Aloittajan lapselle voi riittää se, että hän saa sinulle sähköt toimimaan eikä hän tarvitse siinä yliopistossa hankittua laajempaa ymmärrystä. Jos hän valmistuu sähköasentajaksi ja aloittaa työt vaikka vaatimattomalla 13 euron tuntipalkalla samaan aikaan kuin ylioppilaat vasta aloittavat opinnot yliopistossa, mikä on tilanne viiden vuoden päästä? AP:n lasten kohdalla ei tietenkään niin rahvaanomaisia asioita tarvitse ajatella kuin opintolainaa.
Täh? Kun hajoaa vaikka pyykkikone tai kännykkä niin haluatko että sen uuden laitteen on suunnitellut ja koodannut putkimies vai yliopistokoulutettu? Miten liittyy?
"Täh? Kun hajoaa vaikka pyykkikone tai kännykkä niin haluatko että sen uuden laitteen on suunnitellut ja koodannut putkimies vai yliopistokoulutettu? Miten liittyy? "
Tämä. Kaiken tasoisesti koulutettuja tarvitaan. Sillä, että miten toimii jos itsellä joku hajoaa ei ole mitään tekemistä sen kanssa että minne kannattaa lähteä opiskelemaan.
Jos haluaa nopean koulutuksen niin menee amikseen, jos haluaa pidemmän ja syvällisemmän koulutuksen niin sitten opiskelee pidemmälle. Pidemmälle opiskelulla on myös muita etuja, kuten esim parempi terveys ja korkeampi palkka.
No toki hävettää! Luonnollista!
Isäni on hävennyt minua aina, kun olen lähihoitaja. Vanhanakin hän sanoo, että olisit edes opiskellut sairaanhoitajaksi.
Kyllä on syytäkin hävetä, jos sähköasentaja olisi lapsenlapsensa!
Jos kaikki olisivat tohtoreita, ihmiskunta kuolisi nälkään ja p-kaan. Pimeissä luolissa.
Mikäs koulutustausta anopillanne on?
Mun veli opiskeli sähköasentajaksi ja sillä aukeni yllättävän monia ja mielenkiintoisia ovia. Ja tietysti pääsi pelastamaan kavereita ja naapureita pulasta yllättävien sähkövikojen kanssa. Jonkun kaverinsa joulunkin pelasti, kun oli jotain isompaa vikaantunut kesken kinkun paiston.
Sanot vaan anopille "hömpsönpömpsön" heti kun aloittaa tutun virren. Puhut päälle.